Jenkkityyliset omenapannarit + suolakaramellikastike

Kotimaisten omenien sesonki jatkuu edelleen ja samoin näköjään blogissani omenaa sisältävät ohjeet. Jos olet seurannut blogiani, olet varmaan huomannut, että kinuski ja suolakaramellikastike kuuluvat omiin suosikkeihini. Näissä jenkkityylisissä pannareissa kotimaiset omput ja suolakaramellikastike muodostavat kauniin makuliiton. Kun pannaritaikinaan tulee vain pikkuriikkisen sokeria ja omeniin ei ollenkaan, ne taittavat mukavasti suolakaramellikastikkeen makeutta. Tietty annoksen makeus riippuu myös siitä, paljonko lorottelet suolakaramellikastiketta annokseesi.

Näitä tehdessäni mietin, että tämäntyylisiä pannareita voisi kokeilla tehdä myös korvaamalla omenakuutiot omenasoseella, tosin lisäämällä jo taikinaan tuota omenasosetta. Minulla on tänä vuonna sen verran reilusti omenasosetta, kiitos mukavien naapurien, joilta sain omppuja, että voisin kokeilla joku kerta... Tosin nuo sopivasti pehmenneet omenapalat olivat kyllä kivoja sattumia pannareissa.

JENKKITYYLISET OMENAPANNARIT (n. 10 kpl)

Omenakuutiot:
4 kotimaista omenaa
2 rkl voita
1/2 tl kanelia

Pancakes:
3 kananmunaa
3,5 dl maitoa
2 rkl sokeria
ripaus suolaa
1/2 tl vaniljajauhetta tai 1,5 tl vaniljasokeria
3,5 dl + 1 rkl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
4 rkl öljyä

Lisukkeeksi:
Suolakaramellikastiketta/Salted Caramel Sauce, ohje täällä


Tee ensin suolakaramellikastike. Kastiketta jää varmaan hiukan yli, mutta se käy mahdottoman moneen paikkaan, yksinkertaisimmillaan esim. hedelmien tai jäätelön kastikkeeksi.

Suolakaramellikastike jähmettyy jäähtyessään aika paljon, joten sitä kannattaa tarvittaessa lämmittää hetki mikrossa, jolloin saat sen taas juoksevaksi.

Omenakuutiot:
Pese omenat ja kuutioi hedelmäliha sokeripalaa pienemmiksi kuutioiksi. Laita palat sitä mukaan pannulle ja lisää voi sekä kaneli. Kuumenna pannulla omenakuutioita välillä sekoitellen, kunnes ne pehmenevät. Älä kuitenkaan päästä niitä ihan mössöksi. Eri omenalajikkeet kypsyvät eri ajassa, minulla kesti vain noin 5 minuuttia. Nosta pois levyltä ja jätä odottamaan.

Pannarit/Pancakes:
Sekoita munat ja maito keskenään kulhossa. Lisää sokeri, suola ja vanilja.

Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään ja lisää ne vähitellen maitoseokseen, samalla kierrevatkaimella sekoittaen. Lisää lopuksi taikinaan öljy. Taikinan kuuluu olla melko paksua.

Kuumenna pinnoitettu pannu ja paista Pancakes -taikinasta noin 10 sentin paksuisia pannareita laittamalla kauhallinen taikinaa pannuun ja ripottelemalla  heti taikinan päälle omenakuutioita. Anna paistua noin minuutti ja käännä ja paista toista puolta hiukan lyhyempi aika. Älä pidä levyä liian kovalla, jotta pannarit ehtivät kypsyä, ennen  kuin tummuvat liikaa. Koska taikinassa on rasvaa, pannuun ei siis tarvitse laittaa rasvaa näitä paistaessa, varsinkin kun  taikina on niin jämäkkää.

Pinoa pannarit lautaselle torniksi. Minulla tuli 12 kpl noin 12 senttiä halkaisijaltaan olevaa pannaria tästä taikinamäärästä.

Ripottele lautaselle loput omenakuutiot ja kaada suolakaramellikastiketta pinon päälle. Laita suolakaramellikastiketta myös tarjolle kaatonokalliseen pieneen kannuun, niin jokainen voi lisätä annokseensa sopivan määrän sitä.

Omenadonitsit uunissa + nopea kinuskikuorrutus

Näitä donitseja ei kannata tehdä ilman kuorrutusta, vaan nimenomaan juuri tuo omenan ja kinuskin liitto on näissä se juju. Kinuskikuorrutus on helppo ja se valmistuu nopeasti, ilman pitkää keittämistä.
Käytin donitseissa tekemääni melko vähäsokerista omenasosetta. Jos käytät makeahkoa/makeaa omenasosetta/-hilloa, vähennä taikinasta sokerin määrää.

Nämä on jälleen paistettu uunissa donitsipellillä, joten itse donitseissa ei ole paljon rasvaa, mutta kuorrutuksessa sitten kyllä, koska siinä on kermaa. Donitseilla kannattaa herkutella tekopäivänä, jolloin ne ovat parhaimmillaan kuorrutuksen hiukan kovetuttua.

Hyvä luonnonvalo alkaa olla kuvauksessa vain muisto kesästä, ainakin tällaisina sateisina pimeinä päivinä, joten oli turvauduttava keinovaloon. Kyllä se luonnonvalo vaan olisi kuvauksessa paras, mutta minkäs teet...

Donitsipellille mahtuu kerrallaan 12 donitsia, mutta tästä taikinasta tuli 19 donitsia. Paistoin ne kahdessa erässä, välillä donitsipelti talouspaperilla puhtaaksi pyyhkäisten ja uudestaan vuokasprayllä voidellen.

OMENADONITSIT KINUSKIKUORRUTUKSELLA (19 KPL)

Donitsit:
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
0,5 tl kardemummaa
0,5 tl raastettua muskottipähkinää
1,5 tl kanelia
0,5 tl vaniljajauhetta tai 2 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa

1 kananmuna
1 dl turkkilaista jogurttia
1 dl + 1 rkl omenasosetta
4 rkl maitoa
3 rkl (rypsi)öljyä

Kuorrutus:
2 dl vispikermaa
1,5 dl fariinisokeria
1 rkl voita
ripaus/maun mukaan suolaa
1,5 desiä tomusokeria

Donitsit:
Laita uuni kuumenemaan 200-asteeseen, kiertoilma 180-asteeseen. Voitele donitsipellin syvennykset sulalla rasvalla (voi/margariini) tai suihkaise vuokasprayllä.

Sekoita kulhossa vehnäjauhot, leivinjauhe, ruokasooda, kardemumma, muskottipähkinä, kaneli, vanilja ja suola keskenään. Sekoita toisessa kulhossa loput, eli kosteat aineet keskenään. Yhdistä seokset välttäen liiallista sekoitusta, ettei donitseista tule sitkeitä.

Lusikoi taikina tukevaan pakastuspussiin ja leikkaa sen kulmaan pieni reikä. Pursota taikina siitä donitsipellin syvennyksiin noin puoleenvälin syvennystä. Allaoleva pursotuskuva on otettu mustikkadonitseja tehdessä. Näiden omenadonitsien taikina on hiukan paksumpi, mutta pursotusidea on ihan sama kuitenkin.

Paista uunin keskitasolla n. 10 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla, jos taikinaa ei tartu tikkuun, ovat kypsiä. Minulla kesti kiertoilmalla 180-asteessa 9 minuuttia.

Anna jäähtyä hetken donitsipellillä ja kumoa sitten donitsit ritilälle jäähtymään loppuun. Pyyhkäise donitsipellin syvennykset talouspaperilla puhtaaksi ja suihkauta uudestaan vuokaspraytä. Paista loput donitsit samoin.

Donitsipellillä paistetut donitsit eivät yleensäkään ole kauhean muhkeita, joten suosittelen niiden kuorrutusta, jolloin saat niihin lisää näyttävyyttä ja makua. Erityisesti tämä omenadonitsien taikinan ohje on vähäsokerinen, kun kinuskikuorrutus vastaavasti on makea. Eipä tullut omenadonitseja edes maistettua sellaisenaan ilman kuorrutusta, joten en kyllä osaa niiden mausta kuorruttamatta tarkemmin sanoa. En kuitenkaan usko näiden donitsien olevan erityisen herkullisia ilman kuorrutusta, koska suunnittelin reseptin nimenomaan kokonaisuudeksi kuorrutuksen kanssa. Ja kuka nyt ei haluaisi donitsejaan kuorruttaa, varsinkin kinuskilla :)?

Kuorrutus:
Kuorrutus kannattaa tehdä paistinpannussa, koska donitsit on helppo dipata siinä valmiiseen kuorrutukseen. Tämä kinuskikuorrutus eroaa perinteisestä kinuskista, jota pitää keitellä noin 20 minuuttia. Kinuskiseokseen lisätään kuumentamisen jälkeen tomusokeria, jolloin itse kinuskin ei tarvitse olla jähmettyvää, koska tomusokeri hoitaa tuon puolen.

Laita paistinpannuun kerma ja fariinisokeri ja kuumenna seosta hetki sekoitellen. Anna kinuskin sitten kiehua ja kuohua (varoen kuitenkin, ettei kuohu yli pannusta) hiukan puolitehoa suuremmalla, välillä sekoittaen, noin 5 -7 minuuttia, kunnes seos alkaa hiukan paksuuntua. Lisää voi ja nosta kinuski pois levyltä pannunalusen päälle. Lisää maun mukaan suolaa. Lisää sitten tomusokeria, siivilän läpi erissä, samalla sekoittaen. HUOM! Tässä todellakin kannattaa käyttää siivilää, muuten saat kuorrutukseen tomusokeriklimppejä. Jätä kuorrutus hetkeksi jäähtymään ja sekoita sitä välillä, ettei se kuorru.

Dippaa hiukan jäähtyneet donitsit kuorrutukseen yksi kerrallaan noin puoliväliin donitsia. Valuta hetki ylimääräistä kuorrutusta takaisin pannuun, hetki riittää. Nosta kuorrutettu donitsi jähmettymään ritilälle, jonka alla on leivinpaperi.

Kuorrutusta jää hiukan yli, mutta jos sitä olisi vähemmän, donitsien dippaus olisi hankalaa. Kuorrutus jähmettyy lopulliseen koostumukseensa noin 20 minuutissa, mutta  kovaa siitä ei tulekaan, vaan se jää pehmeähköksi.

Marja-aronia - osa III, Marja-aronia-juustokakku

Pitihän minun testata marja-aroniaa leivonnaiseenkin. Tähänastisten marja-aroniakokeilujeni perusteella uskallan jo väittää, että tämä terveyspommi on todella monikäyttöinen marja, josta saa tehtyä vaikka minkälaisia herkkuja.

Todisteena siitä esim. tämä herkullinen juustokakku, jonka täytteeseen käytin tuoreita marja-aronioita (pakastetut toimisivat yhtälailla), kiilteen tein marja-aroniamehusta ja hyytelösokerista. Kiilteessä marja-aroniamehun todella kaunis väri pääsi hyvin oikeuksiinsa. Tosin tänään oli niin pimeä ja sateinen päivä, että kuvat eivät  tee täyttä oikeutta tuon kiilteen värille, kun oli pakko laittaa lisävaloksi hiukan keinovaloa huoneeseen. Kun täytteeseen hienonnetaan marjat kokonaisena, kaikki marjan hyväätekevät aineosat ovat mukana kakussa.

MARJA-ARONIA-JUUSTOKAKKU (18 cm pyöreään irtopohjavuokaan) 

Keksipohja:
85 g kaurakeksejä
35 g voita, sulatettuna

Täyte:
3 liivatelehteä
1 dl tuoreita/pakastettuja marja-aronioita
1 rkl sitruunamehua
1 dl kuohukermaa
1/2  prk/125 g Mascarponea
1 dl turkkilaista jogurttia
1,25 dl tomusokeria
0,5 tl vaniljajauhetta tai 1,5 tl vaniljasokeria
2 rkl sitruunamehua

Kiille:
3 dl marja-aroniamehua, ohje mehuun tarvittaessa täältä
Laimensin mehun suhteessa 1 osa mehua, 2 osaa vettä, eli mehu saa olla makeahkoa
(Valmiin mehun tilalla voit painella survotuista marja-aronioista siivilän läpi mehua ja sokeroida sen kunnolla sekä laimentaa vedellä)
1,5 dl hyytelösokeria

Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan reunan ja pohjan väliin. Voitele vuoan reunat kevyesti ruokaöljyllä tai käytä reunakalvoa. Molemmilla tavoilla saat juustokakun reunasta siistin ja se irtoaa vuoasta kauniisti.

Laita täytteen liivatelehdet likoamaan kylmään veteen n. 5-10 minuutiksi

Keksipohja:
Tee liivatteiden pehmetessä keksipohja. Sulata voi kattilassa levyllä tai kulhossa mikrossa. Murskaa keksit joko monitoimikoneessa tai esim. tukevassa pakastepussissa  kaulimella pussin päältä painellen/ajaen. Sekoita voisula keksimurskaan ja painele seos vuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi lusikan avulla tai käsin. Laita vuoka kylmään täytteen teon ajaksi.

Täyte:
Vatkaa kerma kulhossa sähkövatkaimella vaahdoksi. Laita toiseen kulhoon mascarpone, jogurtti, sokeri ja vaniljajauhe tai vaniljasokeri. Vatkaa seos tasaiseksi samoilla vatkaimilla, joilla vatkasit kerman.

Hienonna marja-aroniat ja 1 rkl sitruunamehua keskenään joko sauvasekoittimella tai blenderissä. Lisää tarvitaessa hiukan juustoseosta sekaan, jos marjat ei meinaa hienontua. Sekoita juustoseos ja marjasurvos keskenään. Minä halusin, että marjojen kaikki hyväätekevät aineosat ovat kakussa mukana, mutta voit halutessasi paseerata hienonnetut marja-aroniat sihdin läpi, jolloin kuorenpalat jäävät sihtiin ja saat tasaisen vaaleanpunaisen juustokakkutäytteen ilman kuorisattumia. Lisäisin silloin hiukan marjojen määrää desistä noin 1,25 desiin.

Kuumenna 2 rkl sitruunamehua mikrossa tai kattilassa levyllä ja liota siihen käsin kuivaksi puristamasi liivatelehdet sekoitellen. Jätä hetkeksi jäähtymään. Sekoita sitten liivateliemi juustoseokseen, vatkaimilla hiljaisesti samalla vatkaten.

Nostele lopuksi kermavaahto nuolijan avulla juustoseoksen sekaan ja levitä täyte keksipohjan päälle tasaisesti. Laita kylmään hyytymään peitettynä minimissään pariksi tunniksi.

Kiille:
Kuumenna marja-aroniamehu kattilassa kiehuvaksi ja sekoita siihen hyytelösokeri. Kuumenna seos uudelleen kiehuvaksi sekoitellen. Kun seos kiehahtaa, nosta se pois levyltä hetkeksi jäähtymään. Sekoita sitä silloin tällöin jäähtymisen aikana, jotta seos ei kuorru. Kun seos alkaa paksuuntua ja on jäähtynyt jonkun verran, ota juustokakku kylmästä ja lusikoi kiilleseosta aluksi lusikan avulla varovasti juustoseoksen päälle. Kun mehua on jo kerros, voit kaataa mehua hiukan enemmän kerrallaan. Laita jälleen peitettynä kylmään hyytymään noin tunniksi tai pidemmäksi aikaa.

Joskus hyytelösokerikiillettä tehdessä kattilaan tulee pinnalle valkoista "kalvoa". Jos sitä tulee, kannattaa se kuoria lusikalla pois, ennen kiilteen kakun päälle laittoa.

Kakun voi tehdä tähän asti kokonaan valmiiksi tarjoilua edeltävänä päivänä.

Irrottaessasi kakkua irtopohjavuoasta, kannattaa käydä veitsen kanssa varovasti läpi kakun reuna koko matkalta, jotta kiille irtoaa irtopohjavuoan reunasta. Näin saat kakun kauniimmin irti.

Koristele kakku mieleiseksesi. Minä käytin tekemiäni minimarenkeja, ohjeen niihin löydät täältä

Osan minimarengeista pursotin ilman tyllaa (pyöreät minimarengit), pursotuspussin suuaukon reiän kautta suoraan, osassa käytin tähtityllaa. Marengit kestävät aika kauan kiilteen päällä pehmenemättä, mutta ne kannattaa laittaa kakun päälle kuitenkin vasta tarjoilupäivänä. Niitä ei tarvitse kiinnittää mitenkään, kunhan vain asettelee ne kakun päälle, kiille on sen verran nahkea, että ne pysyvät hyvin siinä kiinni sellaisenaan.

Vinkki: Jos et saa käsiisi marja-aronioita, voit tehdä kakun vaikka puolukasta. Puolukasta saat kauniinpunaisen kiilteen aikaiseksi. Katso vaikka puolukasta tehty kiilteen kuva täältä.

Marja-aronia - osa II, mehut mehumaijalla ja aronia-omenahillo

 Äidiltä peritty Mehumaija on ollut keittiöremontin jälkeen varastossa, koska se ei käy induktiolle. Tänä syksynä kuitenkin valjastin sen mehustushommiin, kun halusin tehdä marja-aroniasta mehua sillä.  Homma onnistui vallan mainiosti meidän isolla ulkogrillillä, jossa on myös tehokas kaasulevy. Kun sain aiemmin niin paljon omenia naapureilta, niin omenasoseen ja aiempien mansikan ja muiden marjojen pakkaseen säilömisen ansiosta pakastin oli jo aika täynnä kaikkea hyvää talven varalle, joten kauheasti marja-aroniaa sinne ei enää mahtunut. Mehua meillä ei normaalisti kauheasti juoda, mutta koska lasken tämän marja-aroniamehun tietynlaiseksi terveysjuomaksi, huolimatta sen sisältämästä sokerista, aion tätä mehua juoda itsekin.

Tuo mehumaija, joka minulla on, on suuri, joten siihen mahtuu kerrallaan melkein täysinäinen 10 L ämpärillinen marjoja. Ja yhdestä mehumaijallisesta tuli keskimäärin 4 litraa valmista mehua. Nuo marja-aroniat, joista tein mehua, eivät olleet vielä ihan kypsiä ja niitä pitikin höyryttää aika kauan, että niistä irtosi kunnolla mehua. Uskoisin, että käytettäessä kypsempiä marja-aronioita, höyrytysaikaa voisi hiukan lyhentää. Laitoin myös sokeria aika paljon mehustusvaiheessa, koska marja-aronia mielestäni vaati sen maun takia. Mutta tässäkin uskon, että täysin kypsien marjojen kanssa sokeria voisi laittaa hiukan vähemmän. Kannattaa maistaa mehua ja laittaa sokeria sitten oman maun mukaan.

MARJA-ARONIAMEHU MEHUMAIJALLA (n. 4 L valmista laimennettavaa mehua)

Useammalta taholta olen kuullut/lukenut, että marja-aroniasta mehua tehdessä, siihen kannattaa sekoittaa jotain muutakin hedelmää/marjaa. Teinkin useampia eriä mehumaijalla, yksi maijallinen oli aronia-omenamehua, toinen aronia-puolukka-omenamehua, kolmas aronia-karpalomehua ja neljäs aronia-pihlajanmarja-puolukka-omenamehua. Kaikista tuli mielestäni hyvää mehua, eivätkä ne kovin oleellisesti eroa maultaan toisistaan, koska kaikissa on suhteessa marja-aroniaa eniten.

ISOON MEHUMAIJAAN 

Hiukan vajaa 10 L ämpärillinen marja-aroniaa ja jotain muita marjoja/hedelmiä (huuhdeltuna)

1,5 kg sokeria

Marja-aroniaa oli minulla kaikissa erissä kutakuinkin 8 litraa ja muita marjoja/hedelmiä vastaavasti n. 1,5 litraa. Marjoja ei tarvitse riipiä tertuista, eikä esim. omenia kuoria tai poistaa siemenkotia. Jos omenissa on huonoja kohtia, ne pitää leikata pois. Omenat kannattaa myös paloitella pienemmiksi.

Kerrosta marjoja/hedelmiä ja sokeria mehumaijan marjaosaan niin, että päällimmäinen kerros on marjoja.

Kuumenna koottua mehumaijaa, jossa alimmaisessa vesiosassa on vesisäiliö lähes täynnä vettä, melko suurella lämmöllä, jotta marjoista alkaa irtoamaan mehua hyvin. Jos mehunpoistoletkusi on niin pitkä, että se ylettyy mehumaijan keski- tai ylemmän kattilan kahvaan, ankkuroi se nipistimen avulla siihen kiinni, jottei maijasta ala valua mehua itsekseen.

Kun mehua alkaa valua kunnolla mehuosaan, kannattaa laskea mehua kuumuutta kestävään kannuun/kattilaan ja kaataa mehua marjojen päälle. Se auttaa mehua irtoamaan ja tasaa mehuerän makua. Itse höyrytin mehua vajaan tunnin, sitten laskin kannuun jo valunutta mehua pari litraa ja kaadoin sen uudestaan marjojen päälle. Kun olin mehustanut marjoja reilun tunnin, sammutin levyn ja annoin mehun valua vielä hiukan vajaa 1/2 tuntia. HUOM! Jos mehua irtoaa hyvin, kannattaa laskea noin 1/2 litraa mehua pois tässä vaiheessa, jotta kaikki mehu mahtuu mehuosaan.

Laske sitten mehunpoistoletkun kautta kuuma mehu pestyihin, kuumiin pulloihin melko piripintaan ja sulje kuumilla korkeilla/kumituppiloilla. Minä kuumennan hyvin pestyt pullot uunissa 100-asteessa 15 minuuttia ja otan aina yhden pullon kerrallaan pannukintaiden avulla teräskannuun, lasken teräskannussa olevaan pulloon kuuman mehun ja sitten nostan kattilasta suoraan kiehuvasta vedestä korkin pihtien avulla pullon päälle, suljen pullon ja nostan sen kuumuutta kestävälle alustalle. Sitten seuraavan pullon kanssa sama metodi.

Kun tein monta maijallista, tyhjensin joka maijallisen jälkeen marjaosan ja vastaavasti täytin vesiosan aina samassa yhteydessä.

Voit tehdä halutessasi höyrymehun myös niin, että et laita sokeria höyrytysvaiheessa, vaan höyrytät mehun ilman sokeria. Laske kuuma mehu kattilaan, sekoita sokeria makusi mukaan mehun sekaan ja kuumenna mehu sitten vielä säilyvyyden varmistamiseksi ja pullota kuumana.


Ylläluetelluilla tavoilla voit tietenkin tehdä höyrymehua muistakin marjoista/hedelmistä.

Marja-aroniamehusta saa tehtyä hyvänmakuista mehukeittoa vaikka puuron kanssa. Itse  kokeilin mannapuuroa marja-aroniamehukeitolla - hyvää.

Allaolevaan kuvaan pääsi mukaan meidän koko massiivinen omenasato. Kolmesta kääpiö-omenapuusta tuli yhteensä 1 kpl omenia. Jaoimme sen kristillisesti neljään osaan, jolloin jokainen perheenjäsen sai oman osansa omenasadosta. Onneksi tosiaan sain naapureilta omenia tänä vuonna reilusti.

Koska tähän aronia-omenahilloon jätetään sekä marja-aronioihin että omenaan kuoret, hillossa on kuumennuksen jälkeenkin jäljellä paljon hyväätekeviä aineosia. Hillo soseutetaan valmiina sauvasekoittimella, jolloin kuorenpalat hienontuvat samalla. Hillo on myös nopea ja helppo tehdä.

ARONIA-OMENAHILLO (n. 2 L valmista hilloa)

2 litraa marja-aroniaa, huuhdeltuna ja tertuista irrotettuna
1 litra omenalohkoja, huuhdottuna, siemenkodat ja huonot kohdat sekä karat poistettuna
1 dl vettä

1 kg hillosokeria

4 rkl Limoncelloa

Laita kattilaan marja-aroniat ja omenalohkot sekä vesi. Kuumenna ja keittele välillä sekoitellen 15 minuuttia. Jos pinnalle muodostuu vaahtoa, kuori se pois esim. reikäkauhan tai lusikan avulla. Lisää hillosokeri ja jatka keittämistä välillä jälleen sekoitellen vielä n. 20 minuuttia tai kunnes omenalohkot alkavat hiukan soseutua.

Lisää 4 rkl Limoncelloa ja nosta kattila levyltä pannunalusen päälle. Soseuta hillo sauvasekoittimella suoraan kattilassa.

Purkita hillo kuumana pestyihin, kuumennettuihin purkkeihin ja kuumiin kansiin. Sulje heti. Katso tarvittaessa purkkien ja kansien esivalmisteluun ohjeet täältä

EDIT: 28.9.2014. Pahoittelut, ohjeesta oli unohtunut vesi. Nyt lisätty.

Hillo on kuumana melko löysää, mutta se kiinteytyy noin vuorokauden kuluessa. Anna purkkien jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja nosta ne sitten jääkaappiin.

Marja-aronia - osa I, Smoothiet ja hyytelö

En ole aiemmin tehnyt marja-aroniasta mitään, yksinkertaisesti siitä syystä, etten ole saanut aiemmin kyseisiä supermarjoja mistään. Kiitos naapurin, nyt sain käsiini ison määrän marja-aroniaa. Marja-aronia on superfoodia parhaimmillaan. Suomessa marja on vielä vähemmän tunnettu, mutta mm. USA:ssa ja Venäjällä marjaa on hyödynnetty jo pitkään sen hyväätekevien aineosien vuoksi. Kun luki sen terveyshyötyjä (voi ehkäistä syöpää, diabetesta, alentaa verenpainetta, lisää vastustuskykyä jne.), olin päättänyt etukäteen, että maistui se sitten miltä tahansa, aion sitä käyttää jo ihan sen terveysvaiktutusten vuoksi.   Marja ei sinällään ollut mielestäni hyvän makuinen, vähän hapan ja mauton, muistuttaen maultaan pihlajanmarjaa. Lisäksi marjasta jäi suuhun hyvin tanniininen jälkituntu. Mutta tuoreena esim. smoothiessa ja jatkojalostettuna mehuksi, hilloksi, hyytelöksi jne., osittain muiden marjojen/hedelmien kanssa, se oli tosi hyvän makuista.  Ja koristearonian marjojakin voi hyödyntää samoin, ne ovat hiukan pienempiä ja hiukan miedompiaromisia kuin marja-aronian marjat.

Suosittelen marja-aroniaa lämpimästi! Kokeilin marja-aroniaa niin moneen paikkaan, että jaan ohjeet pariin eri postaukseen, tässä tulee siis marja-aronia - osa I.

Smoothieen marja-aronia kävi erinomaisesti. Kannattaakin pakastaa marja-aroniaa talven varalle vaikka pienissä Minigrip -pusseissa, jolloin smoothien saa buustattua tällä superterveellisellä marjalla. Kun marja pakastetaan ja käytetään sitten kokonaisuudessaan kuorineen päivineen, se on myös kaikista terveellisimmässä muodossa.

Vasemmanpuoleinen smoothie on aronia-puolukka smoothie ja oikella puolella on aronia-banaanismoothie. Kuvassa näkyvät kiiltävänmustat marjat ovat tietenkin juuri marja-aroniaa.

Tässä smoothiessa marja-aronia saa kaverikseen raakamehua puolukasta. Ohjeen raakamehuun löydät täältä. Voit toki korvata puolukkamehun jollain muullakin mehulla.
Puolukkamehua käytettäessä kaipasin pientä lisämakeutusta, joten lisäsin aavistuksen agave -siirappia smoothieen.

ARONIA-PUOLUKKA SMOOTHIE (1:lle hengelle) 

n. 1 dl marja-aroniaa, tuoreena tai pakastettuna
1 dl turkkilaista/kreikkalaista jogurttia
1 dl raakamehua puolukasta
hiukan agave -siirappia tai hunajaa

Laita kaikki aineet joko blenderiin tai kulhoon, jossa voit käyttää sauvasekoitinta ja blendaa/poraa kuohkeaksi smoothieksi.

Tässä toisessa smoothiessa kypsä banaani antoi niin hyvin makeutta, etten kaivannut lisämakeutta, mutta tarvittaessa voit lisätä aavistuksen makeutta esim. agave -siirapilla tai hunajalla.

ARONIA-BANAANI SMOOTHIE (1:lle hengelle) 

n. 1 dl marja-aroniaa, tuoreena tai pakastettuna
1 kypsä banaani
1 dl rasvatonta maitoa
1 dl turkkilaista/kreikkalaista jogurttia
(makeutukseen tarvittaessa hiukan agave -siirappia tai hunajaa)

Laita kaikki aineet joko blenderiin tai kulhoon, jossa voit käyttää sauvasekoitinta ja blendaa/poraa kuohkeaksi smoothieksi.

Aroniahyytelö käy liharuoille (sekä punaiselle lihalle että linnunlihoille) lisukkeeksi ja oman kokemukseni mukaan uskallan suositella sitä myös turkkilaisen/kreikkalaisen jogurtin maustajaksi (lusikoi jogurttia lasiin ja jogurtin päälle kauniinväristä aroniahyytelöä, hyvää ja terveellistä). Juustojen kanssa en ole sitä vielä ehtinyt kokeilla, mutta niidenkin kanssa sen pitäisi sopia.

MARJA-ARONIAHYYTELÖ (N. 2,5 L)

9 litraa marja-aroniaa, tertuissaan
7  dl vettä

3 pkt (á 330 g) Hillo-marmeladisokeria
1/2 - 1 sitruunan mehu

3 rkl Limoncelloa

Huuhtele marja-aroniat ja laita ne suureen kattilaan yhdessä veden kanssa. Keitä marjaseosta 15-20 minuuttia välillä sekoittaen, kunnes mehu irtoaa marjoista. Marja-aronioiden kypsyysasteesta riippuen, voit tarvittaessa hiukan avittaa mehun irtoamista painelemalla marjoja vaikka perunasurvimella.

Siivilöi mehu tiheän siivilän läpi puhtaaseen kattilaan. Jos haluat täysin kirkasta hyytelöä, laita sideharso siivilään, johon jää pienemmätkin marjanrippeet.

Lisää mehun joukkoon Hillo-marmeladisokerit ja 1/2 - 1 sitruunan mehu ja keittele miedohkolla lämmöllä silloin tällöin sekoitellen noin 10 minuuttia.

Jos marja-aroniasi ovat jo täysin kypsiä, saatat tarvita hiukan enemmän Hillo-marmeladisokeria. Kannattaa tehdä hyytelökoe, eli ota hyytelöseosta lautaselle noin ruokalusikallinen. Vedä sormella siihen hetken päästä vako. Jos vako ei umpeudu, hyytelö on valmista. Muuten lisää vielä hiukan Hillo-marmeladisokeria ja keitä vielä lisää 5-10 minuuttia.

Sekoita lopuksi hyytelön joukkoon 3 rkl Limoncelloa ja sekoita se hyvin hyytelön sekaan.

Purkita hyytelö kuumana hyvin puhditettuihin, kuumennettuihin purkkeihin ja sulje heti kuumennetuilla kansilla. Katso ohjeet purkkien ja kansien esikäsittelyyn tarvittaessa täältä.

Hyytelö jähmettyy lopulliseen muotoonsa noin vuorokauden kuluessa. Purkitusvaiheessa se on erittäin löysää. Itse koin helpimmaksi purkittaa hyytelön niin, että laitoin purkin suulle suppilon, jonka kautta kaadoin hyytelön purkkiin.

Kebakot karitsasta, kesäkurpitsa-mozzarellarullat sekä kesäkurpitsa-kikhernesalaatti...

Voi pojat! Kyllä kotimainen tuore maissi on vaan superihanaa mm. grillattuna. Se kaipaa päällensä vain hiukan voita, ripauksen suolaa ja ehkä tipan tai kaksi sitruunamehua. Jos et ole koskaan upottanut hampaitasi tuoreeseen kotimaiseen maissintähkään, olet jäänyt paljosta paitsi. Ulkolaiset suolaliemeen säilötyt kypsät maissintähkät jäävät kirkkaasti kakkoseksi, vaikka kyllä nekin uppoavat paremman puutteessa. Poikien ollessa pieniä 2000-luvun alkupuolella, meillä oli tapana käydä parikin kertaa joka syksy poimimassa maissia itsepoimintana. Osa maisseista herkuteltiin poimintapäivänä tai sitä seuraavana päivänä ja osa pakastettiin poimintapäivänä sellaisenaan. Poimintapäivänä maissin voi pakastaa ilman esikypsennystä, kun maissin sokerit eivät vielä ole muuttuneet ja maissin maku on muutenkin parhaimmillaan. Kaupastakin saa nykyään tuoreena kotimaista maissia, mutta kauppoihin maissia ei tietenkään saada poimintapäivänä, joten osa maissin mausta ja luontaisesta makeudesta on jo kadonnut ennen kaupan hyllylle päätymistä. Nyt on muuten kotimaisen maissin sesonki.

En ole aiemmin nähnyt kaupassa kotimaista vesimelonia ja kun törmäsin siihen  kauppareissullani, olihan sitä ihan pakko ostaa testattavaksi. Se oli tosi mehukasta, mutta aika mautonta ja valjun väristä. Päätinkin sitä maistettuani, että käytän sitä vaikka salaatissa ennemmin kuin syömme sitä sellaisenaan. Oikeastaan tämä koko ateria saikin siitä ideansa, että mietin, mitä tekisin tuosta vesimelonista ja tuoreesta maissista.  Valmistin koko aterian grillissä, mutta voit tietenkin käyttää uunia ja liettä/keittotasoa näiden kypsennykseen. Sitten vihdoin ohjeisiin...

MINTTUINEN JOGURTTIKASTIKE

4 rkl kreikkalaista/turkkilaista jogurttia
12 lehteä tuoretta minttua
1 rkl sitruunamehua
mustapippuria
suolaa
1 tl valkoista balsamicoa
1/2 tl sumakkia

KEBAKOT KARITSASTA (4:lle hengelle)

400 g karitsan paistijauhelihaa
1 pieni punasipuli
8 lehteä tuoretta minttua hienonnettuna
1/2 rkl persiljaa hienonnettuna
4 pyöräytystä mustapippuria myllystä
n. 1 tl suolaa
1/2 tl sumakkia
1 tl savupaprikajauhetta
1 tl jeeraa

2 tl Arabic Mix Masala -mausteseosta.

En tiedä, saako Suomesta kyseistä mausteseos, on hankittu reissusta, mutta voit tarvittaessa korvata sen lisäämällä kaikkia tai osaa näistä ripauksen/maun mukaan - Mausteseos sisältää: korianteria, inkivääriä, kanelia, laakerinlehtiä, kardemummaa, kurkumaa, jeeraa, fenkolia, tähtianista, sarviapilaa ja chiliä

hiukan öljyä kebakoiden pinnan voiteluun

KESÄKURPITSA-MOZZARELLARULLAT

1 keskikokoinen kesäkurpitsa
1 pussi mozzarellaa (lehmänmaitomozzarella käy tähän paremmin, koska se ei valuta kosteutta kuumentaessa niin paljon)
tuoreita basilikanlehtiä n. 1 lehti per nyytti
aurinkokuivattua tomaattia noin sokeripalan kokoinen pala per nyytti

sitruunamehua ripaus
oliiviöljyä
mustapippuria ja suolaa myllystä pyöräytykset

paistinarua rullien sitomiseen (coktail -tikutkin käyvät hätätapauksessa, mutta paistinarun kanssa rullat on helpompi kääntää grillissä)

KESÄKURPITSA-KIKHERNESALAATTI (4-6 hengelle)

450 g purkki kypsiä kikherneitä
1 rkl punaviinietikkaa
2 rkl oliiviöljyä
n. 1 tl suolaa
n. 4 pyöräytystä mustapippuria myllystä
pari rkl sitruunamehua
1 tl Herbes de Provence -yrttiseosta

1 vihreä  kesäkurpitsa ohuina pitkulaisina siivuina
1 keltainen kesäkurpitsa ohuina pitkulaisina siivuina

1 punainen paprika

1 tl Sriracha chilikastiketta
n.neljä pyöräytystä mustapippuria myllystä
n. 1 tl suolaa
1 rkl balsamicoa
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl sitruunamehua

n. 3 dl vesimelonikuutioita
tuoretta minttua
tuoretta persiljaa
hiukan tuoretta oreganoa

GRILLATUT PUNASIPULIT

1 pienehkö punasipuli per ruokailija
mikrossa ensin 2 minuuttia puolitettuna täysteholla
öljyä
mustapippuria
suolaa
grillaa

GRILLATUT MAISSINTÄHKÄT

1 maissintähkä tai puolikas per ruokailija
suolaa
1-2 rkl öljyä
sitruunamehua

vähän voita

Riippuen grillisi koosta, joudut ehkä jonkun verran muuttamaan tekojärjestystä itsellesi sopivaksi, ellet saa kaikkea mahtumaan grilliisi samaan aikaan. Meillä on todella iso grilli, joten sain kaiken samaan aikaan grillattavaksi.

Minttuinen jogurttikastike:

Sekoita kaikki aineet keskenään ja laita aterian valmistuksen ajaksi peitettynä jääkaappiin odottamaan.

Kebakot karitsasta:

 Ota jauheliha noin puoli tuntia ennen kypsennystä huoneenlämpöön.

Hienonna punasipuli ja yrtit ja sekoita ne sekä mausteet jauhelihan joukkoon tasaiseksi seokseksi.
Seoksesta tulee 8 pitkulaista lihapötköä. Muotoile käsin pitkulaiset pötköt joko metallisiin tai puisiin grillivartaisiin aina 2 pötköä per varras.

Jos käytät puisia grillivartaita, ne olisi hyvä liottaa vedessä ennen käyttöä, etteivät ne pala grillatessa. Eli laita ne samaan aikaan kuin otat jauhelihan lämpenemään veteen likoamaan.

Laita hiukan öljyä pitkulaiselle vadille, johon kebakot mahtuvat vartaissaan ja ripauta pari ruokalusikallista öljyä vadille ja pyöräytä kebakot öljyssä.

Grillaa vartaat kypsäksi välillä käännellen.

Kesäkurpitsa-mozzarellarullat:

Laita lautaselle/vadille oliiviöljy ja sekoita siihen sitruunamehu, suola ja mustapippuri.

Pese ja kuivaa kesäkurpitsa. Vedä sitten kuorimattomasta kesäkurpitsasta juustohöylällä koko kesäkurpitsan pituisia ja levyisiä ohuita siivuja.

Leikkaa mozzarella pienemmiksi paloiksi.

Laita pitkulaisen kesäkurpitsasiivun toiseen päähän mozzarellapala, aurinkokuivattua tomaattia sekä tuoretta basilikaa. Rullaa rullalle ja sido rulla paistinarulla kiinni. Laita valmis rulla lautaselle, johon laitoit aiemmin öljyn ja mausteet.

Toista samoin kaikkien kesäkurpitsasiivujen kanssa. Pyöräytä rullia lautasella, jotta saat niihin kauttaaltaan öljy-mausteseosta.

Grillaa grillissä välillä käännellen, kunnes ruskistuvat kauniisti.

Kesäkurpitsa-kikhernesalaatti:

Tämän salaatin voi tarjota lämpöisenä tai kylmänä oman valinnan mukaan. Me söimme tätä ensin lämpöisenä ruoan kanssa (kesäkurpitsat ja paprikat grillataan ja laitetaan kuumana salaattiaineiden sekaan) ja ylijäämä syötiin seuraavana päivänä kylmänä. Oli mielestämme hyvää kummin vain. Jos sinulla on esim. pieni grilli, tee tämä ensin ja tarjoa se kylmänä.

Huuhtele ja valuta siivilässä kikherneet hyvin ja laita ne tarjoiluastiaan, josta tarjoilet salaatin. Lisää kikherneiden joukkoon punaviinietikka, öljy, suola, mustapippuri, sitruunamehu ja Herbes de Provence. Jätä odottamaan.

Pese ja kuivaa kesäkurpitsat ja paprika. Leikkaa paprikasta pitkiä kapeahkoja siivuja leikkaamalla paprika pituussuunnassa neljään osaan niin, että leikkaat aina sivun kerrallaan, jolloin sinulle jää siemenkota ja paprikan päihin pieni pala paprikaa.  Siivuta nyt jokainen neljäsosa pituussuunnassaan noin 4-6 siivuun riippuen paprikasi koosta. Ota mahdollinen sisuksen valkoinen osa pois. Laita kulhoon.

Siivuta seuraavaksi kesäkurpitsa pituussuunnassa perunankuorimaveitsellä kapeahkoiksi siivuiksi (n. kahden sentin siivuja). Laita paprikasiivujen kanssa samaan kulhoon.

Lisää kulhoon Sriracha, mustapippuri, suola, balsamico, oliiviöljy ja sitruunamehu ja pyöräytä ainekset sekaisin, jotta kesäkurpitsa ja paprika maustuu joka puolelta. Jätä odottamaan.

Lisää kikherneseokseen vesimelonikuutiot ja tuoreet yrtit hienonnettuna.

Grillaa kesäkurpitsa-paprikaseos grillin parilalla tai vastaavalla välillä käännellen ja nosta kuumat kasvikset salaatin sekaan ja sekoita kaikki ainekset keskenään.

Grillatut punasipulit:

Kuori punasipulit ja puolita ne. Nosta ne lautaselle ja esikypsennä niitä mikrossa täysteholla pari minuuttia. Mausta ne sitten öljyllä, mustapippurilla ja suolalla ja grillaa niihin hyvä väri grillissä.

Grillatut maissintähkät:

Jos maisseissasi on suojalehdet ja parta jäljellä, kuori ne pois. Laita lautaselle öljy ja mausteet ja pyöräytä maissintähkiä, jotta saat öljyseosta joka puolelle. Grillaa grillissä kypsiksi välillä käännellen ja laita kypsän maissintähkän päälle tarjolle tuotaessa pieni nokare voita.

Tarte Tatin omenasta

Tarte Tatin omenapiirakka on ranskalainen klassikkopiiras, jonka kehittäjiksi mainitaan Tatinin sisarukset. He pitivät Hotel Tatin -nimistä hotellia, ja tarina kertoo, että 1800-luvun lopulla toinen sisaruksista, joka yleensä hoiti kokkauksen, unohti vahingossa omenat  perinteistä omenapiirakkaa tehdessään liian kauaksi aikaa paahtumaan pannuun sokerissa ja voissa. Yrittäessään pelastaa piirakan, hän laittoi taikinan paahtuneiden omenapalojen päälle ja loppukypsensi sen uunissa suoraan pannussa, kumosi sitten piirakan ylösalaisin, jolloin omenanpalat tulivat päälle. Hän tarjoili sen vielä kuumana hotellivieraille ja piirakka sai niin hyvän vastaanoton, että jäi vakiotarjottavaksi.

Toisaalta väitetään myös, että kutakuinkin samanlainen piirakka olisi keksitty jo aiemmin, mutta niin tai näin, Tarte Tatin on joka tapauksessa herkullinen omenapiirakka, jossa omenat ja karamelliksi paahtunut sokeri ovat pääosassa, taikinan jäädessä selkeään sivurooliin. Taikinana voi yhtä hyvin käyttää murotaikinaa, kuten tässä ohjeessani, tai sitten voitaikinaa. Tarte Tatinin voi tehdä halutessaan myös esim. päärynästä, nektariineista, luumuista jne.

TARTE TATIN (4-5:lle hengelle - n. 24-senttiseen uuninkestävään paistinpannuun)

Taikina:
3 dl vehnäjauhoja
0,75 dl tomusokeria
100 g voita (jääkaappikylmää)
1 kananmuna

Täyte:
1,5 dl ruokosokeria
50 g voita
1 rkl vettä
2 rkl Calvadosta (voi jättää poiskin halutessaan)
n. 5-6 hapokasta kotimaista omenaa (tai ulkolaisia omenoita n. 3-4, esim. Granny Smith -lajiketta)

Lisukkeeksi:
Jäätelöä/vaniljakastiketta/kermavaahtoa tms.

Tee ensin taikina:

Laita muut piirakkapohja-aineet monitoimikoneeseen, paitsi kananmuna, voi pilkottuna pienempiin paloihin, ja käytä hetken aikaa. Lisää sitten kananmuna ja käytä vielä sen aikaa,  että taikinasta alkaa muodostua pallo. Jos teet taikinan käsin, nypi voi jauho-tomusokeriseokseen ja lisää sitten kananmuna ja sekoita tasaiseksi. Laita taikina muovipussiin ja jääkaappiin n. 30 minuutiksi. Voit tehdä taikinan vaikka jo edellisenä päivänä jääkaappiin valmiiksi.

Laita uuni kuumenemaan 175-asteeseen, kiertoilma 155-asteeseen.

Täyte:
Mittaa uuninkestävään pasitinpannuusi sokeri, voi ja vesi sekä calvados. Laita levy kuumenemaan ja anna voiseoksen paahtua ja karamellisoitua noin 5 minuuttia. Kuori sillävälin omenat ja lohko ne neljään siemenettömään osaan. Lado omenanpalat pannulle kupera puoli alaspäin, koska piirakka kumotaan ylösalaisin kypsänä. Näin omenapalojen kupera, eli leikkaamaton pyöreä puoli tulee valmiissa piirakassa päällepäin. Varo, ettet polta itseäsi kuumassa karamellissa.

Anna omenapalojen karamellisoitua ja pehmetä karamellissa noin 5-10 minuuttia omenalajikkeesta riippuen. Voit välillä lusikoida karamelliseosta omenapalojen päälle, varsinkin jos omenapalat ovat melko suuria, eikä karamelli muuten kupli niiden päälle.

Nosta kuuma pannu pannunalusen päälle ja kauli kylmästä ottamasi taikina leivinpaperoidulla työtasolla, joka on kevyesti jauhotettu vehnäjauhoilla, ohuehkoksi levyksi. Leikkaa levy hiukan paistinpannuasi suuremmaksi ympyräksi esim. lautasta apunasi käyttäen. Nosta taikina omenoiden päälle leivinpaperin avulla. Eli nosta taikina leivinpapereineen ja kippaa se sitten ylösalaisin omenoiden päälle varoen vielä kuumaa karamellia. Työntele taikinan ylijääneet reunat vaikka lusikan avulla vuoan ja omenoiden väliin. Ei haittaa, vaikkei lopputulos näytäkään tässä vaiheessa kovin kauniilta, koska piirakka kumotaan ylösalaisin paistamisen jälkeen.

Paista piirakkaa uunin keskitasolla n. 25 minuuttia, anna sen sitten jäähtyä noin 5-10 minuuttia ja kumoa se ylösalaisin lautaselle.  Helpoiten se käy, kun laitat pannua suuremman lautasen pannun suuaukon päälle ja pyöräytät sitten pannun ja lautasen samaan aikaan molemmista kiinni pitäen ympäri. Kannattaa valita lautanen/tarjoilualusta, jossa on hieman reunaa, ettei karamelli valu hukkaan, vaan jää tarjoilualustalle. Nauti lämpöisenä valitsemasi lisukkeen kanssa.

Tässä vaiheessa ennen kumoamista piirakka näyttää itseasiassa aika rumalta, vai mitä?

Mutta ei hätää, kun piirakan kumoaa, paljastuu pannusta ihanat karamellissa muhineet pehmeät omenanpalat. Melkoinen muodonmuutos, eikö?

Tarte Tatin on ehdottomasti parasta lämpimänä, joten herkutelkaa piirakalla nopeasti sen kumoamisen jälkeen, jolloin omenanpalat ja karamelli ovat vielä lämpöisiä. Mielestäni parasta piirakan kanssa on jäätelö, mutta käy sen kanssa vaniljakastike, kermavaahto tai vastaavakin.

Herkkutattipasta + tuoretagliatelle

Sieni-pekonipiirakan ohjeen yhteydessä mainitsin, että laitan ehkä myös herkkutattipastan ohjeen tänne blogiin ja tässä se tulee. Tein tagliatellen itse, mutta yhtä hyvin voit käyttää jotain kaupan valmispastaa halutessasi. En ole muuten vieläkään saanut aikaiseksi hankkia Kitchen Aidiini pastakonetta, joten siksi useimmiten tuorepastaa tehdessäni päädyn tekemään tagliatellea, koska se on aika helppoa tehdä ilman pastakonettakin. Helppo ja nopea ruoka, erityisesti jos käytät valmispastaa.

Koska herkkutatit ovat niin hyvänmakuisia itsessään, halusin mennä tässä pastaruoassa nyt hyvin yksinkertaisella linjalla, jotta herkkutattien oma maku ei peity.

Jos teet pastan itse, aloita siitä, koska sen pitää levätä jonkun aikaa ennen valmistusta. Jos et tee pastaa itse, hyppää suoraan herkkutattipastan ohjeeseen.

'

TUORETAGLIATELLE, ohje täällä

+ Yksi muutos aiempaan ohjeeseen:

Kääri pastalevy rullalle molemmista päistä keskustaa kohti, kuten allaolevassa kuvassa, pasta on silloin helpompi avata kuivumaan. Editoin tämän myös toiseen pasta-ohjeeseen.

Tässä pasta kuivahtamassa polentajauhoilla ripoteltuna. Tavallisetkin jauhot käyvät, mutta minä käytän mieluiten polentaa. Valmiiseen pastaan ylimääräinen polenta ei jää, vaan painuu keitettäessä kattilan pohjalle.

HERKKUTATTIPASTA (4-5 hengelle)

suolaa pastan keitinveteen
tekemäsi tuorepasta tai
n.300-400 g keittämätöntä pastaa

n. 1/2 litraa perattuja ja paloiteltuja herkkutatteja
1-2 rkl voita
1 salottisipuli tai 1/2 keltasipulia
1/4 kanaliemi-/kasvisliemikutiosta murusteltuna
1,5 rkl tuoretta hienonnettua timjamia + hiukan annoksen koristeeksi
0,5 rkl tuoretta hienonnettua persiljaa + hiukan annoksen koristeeksi

n. 0,5 tl suolaa

n. 4 pyöräytystä mustapippuria myllystä
1/2 rkl balsamicoa
1/2 rkl sitruunamehua
1 dl kuohukermaa

n. 1,5 dl pastan keitinvettä

Raastettua parmesania n. 50 g, osa pastakastikkeeseen, osa annosten päälle.

Jos käytät tuorepastaa, se kypsyy parissa minuutissa, eli älä kypsennä sitä liian aikaisin. Syöjät voivat odottaa pastaa, mutta pasta ei syöjiä, koska pasta on parhaimmillaan juuri keitettynä. Jos käytät kuivapastaa, laita pasta kiehumaan hiukan ennen tai viimeistään samaan aikaan kuin teet tattikastiketta. Keitä kumpi tahansa pastoista runsaassa suolatussa vedessä.

Tattikastike:
Kuullota tatteja ja pieneksi pilkkomaasi sipulia pannussa voissa, kunnes sienistä irtoaa nestettä ja sienet ja sipuli ruskistuvat.

Lisää mausteet ja kuohukerma sekä pastan keitinvettä noin 1 dl. Anna hetki kiehua, jotta seos paksuuntuu.

Lisää vielä hiukan pastan keitinvettä, jotta saat sopivan paksuuden ja maista ja hienosäädä mausteet kohdalleen. Raasta parmesania kastikkeen joukkoon.

Sekoita kevyesti valutettu pasta ja herkkutattikastike keskenään. Raasta parmesania annosten päälle ja lisää vielä hiukan timjamia + persiljaa hienonnettuna annoksiin. Tai laita iso pasta-annos tarjolle, josta jokainen voi ottaa omalle lautaselleen annoksen. Kata silloin pöytään lisäksi kulho raastettua parmesania/parmesanipala+raastin ja yrttejä.

Sieni-pekonipiirakka

Sienestyksen tuloksena syntyi tämä sieni-pekonipiirakka sekä toiselle päivälle herkkutattipasta (ehkä blogiin tulossa myös sen ohje). Tähän piirakkaan käy hyvin ainakin kantarellit, suppilovahverot tai tatit. Enkä näe mitään syytä, miksei muutkin metsäsienet kävisi, niistä ei vain ole omakohtaista kokemusta juuri tämän piirakan kohdalla. Jos haluat piirakastasi  lihattoman version, jätä pekoni pois ja lisää hiukan sipulin, sienien ja yrttien määrää. Ja/tai käytä pekonin tilalla vaikka kesäkurpitsa-/kurpitsa-/bataattikuutioita  tai -raastetta antamassa lisämakua.

Voit halutessasi paistaa piirakan perinteisessä piirasvuoassa, mutta minä tykkään paistaa usein piiraani irtopohjavuoassa, koska A) piiraspohjasta tulee erityisen rapea ja B) piirakka on mielestäni paljon kauniimpi, kun se nostetaan vuoasta tarjolle ja C) piiraan pohjasta voi tehdä ohuemman, koska palat on helpompi leikata niin, että ne pysyvät kokonaisena. Myös suorakaiteenmallisissa esim. Teema -vuoissa saa kivan mallisia piiraita, joista on helppo leikata paloja. Käytit sitten minkälaista vuokaa tahansa, vuoan tulee olla suuri, pyöreässä vuoassa vuoan halkaisijan on hyvä olla 28 senttinen,  jotta pohjasta tulee tarpeeksi ohut. Tietty, jos olet paksun piiraspohjan ystävä, voit tehdä pienempäänkin vuokaan.

Olen usein sanonut, että hiukan syrjemmässä asumisessa on monia hyviä(kin) puolia. Esimerkiksi lähimetsä on aika pettämätön myös sienimetsänä, mutta kantarelleja en ole sieltä löytänyt yleensä kuin pari kerrallaan. Tatteja hyvinä tattivuosina, kuten tänä vuonna, hyvinkin ja lähes joka vuosi reilusti mm. suppilovahveroita.

SIENI-PEKONIPIIRAKKA (esim. 28 senttiseen pyöreään vuokaan, noin 8 reiluhkoa palaa)

Piiraspohja:
3 dl vehnäjauhoja
150 g voita
1 dl juustoraastetta (esim. punaleimainen Emmental käy hyvin)
1 muna

Täyte:
1 pkt pekonia (140 g)
n. 1 litra kantarelleja/tatteja/suppilovahveroita
1/2 sipulia/1 pieni sipuli
1 rkl voita
ripaus suolaa ja mustapippuria

1 dl smetanaa
2 dl kermaa
2 kananmunaa
n. 2 tl suolaa
noin 3 pyöräytystä mustapippuria myllystä
n. 1,5 rkl tuoretta timjamia hienonnettuna
n. 1 rkl tuoretta persiljaa
hiukan tuoretta meiramia hienonnettuna
1,5 dl juustoraastetta

Aloita piirakan valmistus paistamalla pekoni. Leikkaa pekoni pieniksi kuutioiksi ja laita se kylmään pannuun ilman rasvaa. Ruskistele pekonipaloja keskilämmöllä silloin tällöin sekoitellen, kunnes ne ruskistuvat kauniisti ja rapeutuvat. Siirrä pekoni lautaselle odottamaan.

Ruskista samassa pannussa pannua välillä pesemättä paloiteltuja sieniä niin, että niistä irtoaa nestettä ja ne alkavat hiukan kypsyä. Lisää sienien sekaan hienonnettu sipuli ja ruokalusikallinen voita sekä ripaukset suolaa ja mustapippuria. Kypsennä sieni-sipuliseosta edelleen, kunnes sekä sienet että sipuli kypsyvät ja saavat vähän väriä. Jätä odottamaan.

Piirakkapohja:
Laita muut piirakkapohjan ainekset monitoimikoneeseen, paitsi voi ja kananmuna ja pyöräytä ne sekaisin. Lisää jääkaappikylmä voi pienempinä paloina ja käytä konetta hetki, kunnes taikinasta muodostuu ryynimäinen seos. Lisää sitten vielä kananmuna ja käytä taas konetta hetki, kunnes taikinasta muodostuu pallo. Jauhoista riippuen saatat joutua hiukan lisäämään jauhoja, jotta taikinasta muodostuu pallomainen.

Voit tehdä taikinan myös käsin kulhossa. Nypi vehnäjauhot, juustoraaste ja voi ryynimäiseksi seokseksi. Lisää kananmuna ja sekoita taikina tasaiseksi ja lisää tarvittaessa jauhoja, jotta saat siitä pallomaisen.

Laita taikina pakastepussiin ja taputtele se ohuemmaksi levyksi. Laita taikina kylmään n. 30 minuutiksi tai kauemmaksi.

Laita uuni kuumenemaan 180-asteeseen, kiertoilma 160-asteeseen.

Jos käytät irtopohjavuokaa, pingota vuoan reunan ja pohjan väliin leivinpaperi ja voitele pohja ja vuoan reunat kevyesti. Jos taas käytät piirakkavuokaa tai muuta vuokaa, voitele vuoan pohja ja reunat kevyesti. 

Kauli taikinasta jauhotetun leivinpaperin päällä hiukan vuokaasi suurempi ohuehko levy ja nosta se joko kaulimen avulla vuoan päälle ja painele vuoan pohjalle ja reunoille, irtopohjavuoassa vain noin puoleenväliin asti reunoja, tai nosta taikina leivinpapereineen ja kippaa taikina vuokaan ja painele se vuoan pohjalle ja reunoille, irtophjavuoassa vain noin puoleenväliin reunoja. Tai jätä kauliminen pois ja  painele taikina piirasvuoan pohjalle ja reunoille sormin. Käytä tarvittaessa jauhoja apuna.

Kun uuni on kuumentunut, pistele piirakkapohja haarukalla ja laita uunin alaosaan esipaistumaan 10 minuutiksi.  Pohjan esipaisto takaa sen, ettei piirakan pohjasta tule liian pehmeää.

Tee pohjan esipaistuessa täyte:

Sekoita keskenään kerma, smetana, kananmunat, juustoraaste ja mausteet.

Levittele esipaistetun pohjan päälle ensin sieni-sipuliseos ja ripottele sen päälle pekoninpalat. Kaada kerma-smetana-kananmuna-juustoseos täytteen päälle tasaisesti.

Laita piirakka takaisin uuniin ja paista vielä uunin alatasossa 180-asteessa, kiertoilma 160-asteessa n. 25 minuuttia tai kunnes täyte hyytyy ja ruskistuu kauniisti. Nosta tarvittaessa paistoajan loppupuolella hiukan uunin lämpötilaa, jos piirakka ei ruskistu toivomallasi tavalla.

Omena-suolakaramelliboston suolakaramellikuorrutuksella

Jos minulta kysytään, niin suolakaramellikastiketta/Salted Caramel Saucea voi laittaa vaikka mihin. Nyt kotimaisten omenien aikaan halusin yhdistää omenan ja suolakaramellikastikkeen tässä bostonissa. Lopputulos on Cinnabon Bunin tyylinen tahmakka mehevä pulla, jossa voissa ja fariinisokerissa pannussa pehmitetyt omenanpalaset saavat täytteeseen seurakseen vielä lisää voita ja fariinisokeria sekä kanelia ja suolakaramellikastiketta. Aika namu, mutta ei tosiaankaan kovin kevyttä apetta... pullien väliin ja päälle tulee yhteensä n. 2 desiä suolakaramellikastikettakin. Mutta onneksi omenat ovat terveellisiä!

OMENA-SUOLAKARAMELLIBOSTON SUOLAKARAMELLIKUORRUTUKSELLA (12 palaa)

2,5 dl kevytmaitoa (tai täysmaitoa)
1 kananmuna
1 rkl kardemumma
1 dl sokeria
ripaus suolaa
100 g voita (huoneenlämpöistä)
n. 7 dl vehnäjauhoja
1 pss kuivahiivaa (11 g)

Pullien voiteluun:
Kananmuna

Täyte:
3 dl omenakuutioita = n. 4 kotimaista omenaa

1 rkl voita¨

1 rkl fariinisokeria

90 g voita
1 dl fariinisokeria
2 rkl kanelia
3 rkl suolakaramellikastiketta, kuorrutukseen samaa, ohje täällä

Kuorrutus:
n. 2 dl suolakaramellikastiketta

Tee ensimmäiseksi suolakaramellikastike ja jätä se jäähtymään.. Voit tehdä sen hyvin jo useampi päivä etukäteenkin ja säilyttää jääkaapissa.

Pullataikina:

Lämmitä maito kädenlämpöistä lämpimämmäksi eli 42-asteiseksi. Tee taikina käsin taikinakulhossa tai yleiskoneessa. Sekoita kuivahiiva 3 desiin vehnäjauhoja ja lisää maidon sekaan. Lisää kananmuna, suola, sokeri ja kardemumma ja sekoita.

Lisää jauhoja pikkuhiljaa koko ajan samalla alustaen. Lisää alustamisen loppuvaiheessa voi ja alusta taikinaa, jotta saat siihen varmasti kunnon sitkon ja pullista tulee kuohkeita. Lisää vielä tarvittaessa jauhoja. Taikina saa olla napakahkoa, mutta kuitenkin pehmeähköä. Kohota taikinaa muovilla/muovipussilla peitettynä lämpimässä paikassa n. 40 minuuttia.

Pullataikinan kohotessa, valmistele täytettä varten omenat. Pese ja paloittele omenat pienehköiksi kuutioiksi (sokeripalaa pienemmiksi). Jos käyttämäsi omenat ovat kovin paksu-/kovakuorisia, kuori ne, muuten voit paloitella omenat kuorineen. Laita paistinpannuun 1 rkl voita ja 1 rkl fariinisokeria sekä omenakuutiot. Anna omenakuutioiden hautua keskilämmöllä välillä sekoittaen n. 4-5 minuuttia, kunnes omenakuutiot hiukan pehmenevät, mutta pitävät edelleen muotonsa. Ota pannu pois levyltä ja jätä omenakuutiot siinä jäähtymään.

Kumoa kohonnut taikina leivinpaperoidulle ja kevyesti jauhotetulle työtasolle. Kauli taikina ohuehkoksi suorakaiteen malliseksi n. 40x35 kokoiseksi levyksi, kuten tekisit korvapuusteja.

Levitä kaulitulle levylle ensin pehmeä voi veitsellä ja ripottele sitten voin päälle fariinisokeri, johon olet sekoittanut kanelin . Ripottele omenapalat tasaisesti päälle. Valuttele vielä päällimmäiseksi lusikan avulla suolakaramellikastiketta. Jos kastike on paksuuntunut liikaa, lämmitä sitä hetki mikrossa, jolloin saat siitä taas juoksevaa.

Kääri taikina rullalle, kuten kääretorttu pitkältä sivulta alkaen.. Leikkaa rulla 12 samansuuruiseen suoraan palaan terävällä veitsellä. Vuoraa suurehkon n. 20x30 cm (minimikoko, voi olla myös hiukan suurempi) kokoisen suorakaiteen mallisen vuoan pohja ja reunat leivinpaperilla ja voitele leivinpaperi.

Nosta palat leikkauspinta ylöspäin vuokaan. Pullat saavat olla melko harvasti vuoassa, koska ne kohoavat melko paljon.

Peitä pullat leivinliinalla ja kohota niitä lämpimässä paikassa n. 40 minuuttia tai kunnes ne ovat kunnolla kohonneet.

Laita uuni kuumenemaan kohotusajan loppupuolella 175-asteeseen, kiertoilma 155-asteeseen.

Tässä kuvassa pullat ovat kohonneet 45 minuuttia ja valmiina uuniin, kunhan saavat yllensä vielä voitelun. Voitele pullat kevyesti munalla ja paista niitä uunin keskitasolla n. 25 minuuttia.

Anna pullien jäähtyä vuoassaan n. 5 minuuttia ja kuorruta ne sitten suolakaramellikastikkeella. Suolakaramellikastiketta voi  rohkeasti valuttaa melko reilulla kädellä pullien päälle. Minä käytin koko suolakaramellikastikkeen näihin pulliin, pienen määrän väliin ja reilusti päälle ( no okei, tunnustan, maistoin yhden lusikallisen kastiketta. Pitihän se maistaa, että on varmasti käyttökelpoista. Laadunvalvontaa siis). Nämä ovat kyllä makeita, mutta karamellikastikkeen suola leikkaa jonkun verran karamellin makeutta eikä suolakaramellikastike ole niin yltiömakeaa kuin esimerkiksi kinuski olisi.

Jos suolakaramellin määrä hirvittää, valuttele sitä pullien päälle hiukan maltillisemmin. Ainahan sitä voi tarvittaessa lisätä pullia maistettuaan, mutta pois sitä on hiukan hankalampi ottaa.

Ylijääneet pullat voi säilyttää huoneenlämmössä kannellisessa rasiassa, mutta kuten  kaikki pulla, on tämäkin parasta leivontapäivänä, vaikka toki säilyy kauemmin.