Shampanjapullo coolerissa -kakku - Hyvää Uutta Vuotta 2015

Jouluna tuli herkuteltua sen verran, ettei minulla ollut aikomusta leipoa mitään uutta vuotta varten, varsinkin kun uusi vuosi otetaan vastaan oman perheen kesken, ilman muita herkkujen syöjiä. Mutta kuinkas sitten kävikään...leivoinkin ex-temporena  coolerin shampanjapulloineen. Kaikki osat ovat luonnollisesti syötävää, myös tuo kakkoskuvassa läheltä näkyvä "jää".  Järkevä ihminen olisi suunnitellut kakun tietysti etukäteen. Leiponut kakkupohjat edellisenä päivänä ja täyttänyt ne, sekä tehnyt tuon shampanjapullon riisimuromassasta. Sellaista aikataulua minäkin suosittelen muille, vaikka itse teinkin kaiken samana päivänä.

Tällainen kakku kävisi hyvin myös syntymäpäiväkakuksi, jolloin shampanjapulloon voisi kirjoittaa synttärisankarin nimen ja iän tai syntymävuoden. Tässä on jonkun verran vaiheita, mutta loppujen lopuksi kakun teko on suht yksinkertaista, vaikka aikaa siinä toki menee.


SHAMPANJAPULLO COOLERISSA -KAKKU (korkea 18-senttiä halkaisijaltaan oleva 4 kakkupohjaa sisältävä kakku)

Shampanjapullo:
7,5 dl Rice Krispies -muroja
1,5 rkl voita
20 kpl vaahtokarkkeja

n. 100 g vihreää kaulinta-/sokeri-/vaahtokarkkimassaa
n. 10 g luonnonvalkoista kaulinta-/sokeri-/vaahtokarkkimassaa
kultaista/keltaista elintarvikeväriä
pätkä mansikanmakuista lakunauhaa rusettia varten

Kakkupohjat (2 x 18 cm irtopohjavuokaan leivottuna):
3 munaa
3 dl sokeria
150 g voita
1,5 dl vettä
1/2 (luomu)sitruunan kuori + mehu
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

Kostutus:
1 dl vettä
n. 1/2 sitruunan mehu
sokeria maun mukaan

Täyte:
1 prk/250 g Mascarponea
4 dl kuohukermaa
2 dl turkkilaista jogurttia
4 rkl tomusokeria
2,5 dl Lemon Curdia (ohjeen löydät täältä) tai kesäkurpitsasitruunahilloa (ohjeen löydät
täältä)
4 liivatelehteä
4 rkl sitruunamehua
5 ananasrengasta (tuoretta ananasta/säilykettä omassa mehussa)

lisäksi korkeaa reunakalvoa tai esim. piirtoheitinkalvoa avuksi kakkua täytettäessä

Tarttumapinta kaulinta-/sokeri-/vaahtokarkkimassalle+ reunapursotus:
3 dl vispikermaa
1 prk/250 g Mascarponea
2 rkl tomusokeria
3 rkl vaniljakreemijauhetta
pieni määrä turkoosia elintarvikeväriä

n. 300 g Kaulinta-/sokeri-/vaahtokarkkimassaa

mansikanmakuista lakunauhaa coolerin kahvoiksi

"Jää" cooleriin:
1 dl päärynämehua

2 liivatelehteä
hiukan sinistä kimallekoristeraetta "jään" alle ripoteltavaksi


Nämä kannattaa tehdä tarjoilua edeltävänä päivänä:

Kakkupohjat:

Laita uuni kuumenemaan 175-asteeseen, kiertoilma 155-asteeseen. Pingota leivinpaperi kahden 18-senttisen irtopohjavuoan pohjan ja reunan väliin ja voitele ja jauhota/korppujauhota vuoat.

Laita voi ja vesi kattilaan ja kiehauta ne.

Vatkaa munat+sokeri sähkövatkaimella kulhossa vaaleaksi kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita vehnäjauho ja leivinjauhe keskenään.

Lisää muna-sokerivaahtoon ensin kuuma rasvaseos ja sitten jauhoseos muutamassa erässä nuolijalla nostellen. Raasta lopuksi sekaan 1/2 pestyn (luomu)sitruunan kuoresta ja purista mehu sekaan. Sekoita ja jaa tasaisesti kahteen esivalmistelemaasi vuokaan.

Paista uunin keskitasolla noin 25 minuuttia tai kunnes kakun kypsyyttä kokeiltaessa tikulla, tikkuun ei tartu taikinaa.

Nosta vuoat ritilälle jäähtymään 5-10 minuutiksi ja kumoa ne sitten jäähtymään.

Shampanjapullo:

Tee riisimuromassa shampanjapulloa varten. Mittaa murot suureen kulhoon odottamaan. Laita voi ja vaahtokarkit pannuun ja sulata ne keskenään koko ajan sekoitellen. Kun vaahtokarkit ovat kunnolla sulaneet, sekoita vaahtokarkkiseos murojen kanssa yhtenäiseksi massaksi. Muotoile samantien shampanjapullon aihio niin, että teet yläosan pulloon ja osan alaosasta jätät tekemättä, jotta pullo on helpompi laittaa kakun päälle, eikä siitä tule liian korkea.  Kannattaa muotoilla pohjaosa hiukan viistoksi.

Jaa vihreä kaulinta-/sokeri-/vaahtokarkkimassa kahteen osaan. Kauli toinen  osa ohuehkoksi levyksi. Päällystä  shampanjapullo kaulitulla levyllä. Kun teet ensimmäisen kerroksen pulloa varten melko nopeasti shampanjapullon muotoilun jälkeen, massa tarttuu siihen hyvin kiinni. Itse päällystin shampanjapullon vain yhdellä vihreällä kerroksella, mutta suosittelen kahta kerrosta, koska muuten pullon pinnasta ei saa tasaista, koska murot näkyvät läpi. Jos päällystät pullon kahdella kerroksella, voit kostuttaa kevyesti pullon päällä olevaa massaa, jolloin toinen kerros tarttuu siihen hyvin kiinni. Voit tietenkin käyttää kiinnitykseen myös vaikka elintarvikeliimaa tai pikeeriä.

Tee luonnonvalkoisesta massasta pulloon etiketti kaulimalla massa ohueksi ja leikkaamalla siitä etiketti pulloon. Kiinnitä kostuttamalla etiketin takaosa ja kiinnitä se pulloon. Tee samasta kaulitusta massasta pulloon kapseli. Maalaa kapseli joko keltaisella tai kultaisella elintarvikevärillä.

Jätä pullo kuivahtamaan ja kovettumaan.

Kakun täyttö ja kostutus:

Vuoraa toinen pesty irtopohjavuoka kelmulla.

Leikkaa molemmat kakkupohjat kahtia, jolloin saat neljä kakkupohjaa.

Laita 4 liivatelehteä kylmään veteen pehmenemään n. 5-10 minuutiksi.

 Laita Mascarpone, kerma, jogurtti ja sokeri isohkoon kulhoon ja vatkaa ne vaahdoksi sähkövatkaimella. Lisää Lemon Curd tai sitruuna-kesäkurpitsahillo ja sekoita tasaiseksi.

Kuumenna sitruunamehu ja liota siihen käsin kuivaksi puristamasi liivatelehdet. Anna ihan hetkisen jäähtyä ja sekoita sitten kermaseokseen ohuena nauhana, samalla koko ajan sekoittaen. Jätä hetkeksi odottamaan.

Pilko ananasrenkaat pieniksi paloiksi.

Sekoita kostutusliemen ainekset keskenään.

Laita yksi kakkupohjista kelmulla vuorattuun irtopohjavuokaan ja kostuta se kostutusliemellä esim. pullasudin avulla. Lusikoi kostutetun pohjan päälle n. 1/4 täytteestä ja ripottele täytteen päälle n. 1/3 ananaspaloista (päällimmäisen kakkupohjan päälle ei levitetä kuin täyte, ei ananasta, tässä ei siis ole virhettä).

Laita seuraava pohja edellisen päälle ja toimi samoin kuin ensimmäisen pohjan kanssa. Toimi samoin myös kolmannen pohjan kanssa. Viimeistään tässä vaiheessa irtopohjavuoan reunat ovat liian matalat, joten pingota reunoille joko korkea reunakalvo tai esimerkiksi piirtoheitinkalvosta leikkaamasi palat, jotta saat jatkettua kakun täyttöä ylöspäin. Kakusta tulee nimittäin erittäin korkea.

Toimi muuten samoin viimeisen pohjalevyn kanssa, mutta laita vain täytettä pohjan päälle, älä enää ananaspaloja.

Laita kakku kylmään peitettynä mielellään seuraavaan päivään.


Nämä kannattaa tehdä tarjoilupäivänä:

Viimeistele shampanjapullo lisäämällä pullonkaulaan mansikanmakuisesta lakunauhasta tehty rusetti.

Kirjoita etikettiin elintarviketussilla haluamasi teksti.

"Jää" cooleriin:
Laita 2 liivatelehteä kylmään veteen pehmenemään.

Kuumenna päärynämehu ja liota siihen käsin kuivaksi puristamasi liivatelehdet. Kaada seos laakealle lautaselle ja laita se jääkaappiin kiinteytymään.

Tarttumapinta kaulinta-/sokeri-/vaahtokarkkimassalle+ reunapursotus:

Laita kerma, Mascarpone, tomusokeri ja vaniljakreemijauhe sekä elintarvikeväri isohkoon kulhoon ja vatkaa ne vaahdoksi esim. sähkövatkaimella.

Ota kakku kylmästä ja siirrä se tarjoilualustalle sekä poista reunakalvot. Voit muotoilla kakkua halutessasi alaosasta hiukan kapenevammaksi veistämällä siitä sahateräisellä veitsellä paloja.

Levitä kakun reunoille tarttumapinnaksi kerma-Mascarponevaahtoa palettiveitsellä. Yritä tasoittaa reunat mahdollisimman hyvin, jotta saat siistin pinnan, kun se päällystetään kaulittavalla massalla. Osa vaahdosta käytetään coolerin yläosan reunakoristepursotukseen.

Kauli kaulinta-/sokeri-/vaahtokarkkimassa ohuekoksi levyksi ja mittaa, että levy ulottuu kakun ympärille. Kakun pintaa ei päällystetä massalla, vaan siihen tulee syötävä "jää". Päällystä kakun reuna massalla ja leikkaa alaosasta ylimääräinen massa pois ja työnnä tarvittaessa massaa hiukan kakun alle esim. veitsenkärjellä.

Jos haluat tehdä cooleriin kahvat, letitä 3 lakunauhaa yhteen ja leikkaa sopiviksi pätkiksi letitetty lakunauha. Helpoin ja siistein tapa kiinnittää ne on tehdä leteistä sen verran pitkät, että ne saa työnnettyä kakun yläosaan kiinni, jolloin kaulittuun massaan ei tarvitse tehdä reikiä ja lettien kiinnityskohta jää coolerin yläosan reunapursotusten alle.

Lusikoi loppu kerma-Mascarponeseoksesta pursotuspussiin/tukevaan pakastepussiin, johon olet kiinnittänyt tähtityllan. Pursota ensin coolerin päälle ihan reunaan kerros tähtityllalla ja pursota sitten sen alle kakun reunaan toinen rivi.

Leikkaa tarvittaessa kakun keskeltä hiukan kakkua pois shampanjapullon kiinnityskohtaan. Asettele pullo paikoilleen.

Ota "jää" kylmästä ja leikkaa siitä veitsellä pienehköjä neliöitä.  Ripota kakun pinnalle shampanjapullon viereen hiukan sinistä kimallekoristeraetta. Ripottele lopuksi kakun pinnalle "jää". Mielestäni ehkä kaikista onnistuneien kohta omassa kakussa oli tuo jää. Siitä tuli yllättävän aidon näköistä, vaikka se olikin tosi helppo tehdä. Eikä se myöskään sekoita kakun makua, koska se on sen verran miedon makuista.

Tulipas tästä pitkä ohjesepustus.

Nyt haluankin enää toivotella kaikille HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!

Pehmeät kinuskicookiet

 

 

Tässä nyt ennen joulua lupaamani kinuskicookiesien ohje, joihin käytin aiemmin tekemääni fudgea/kermatoffeeta.  Cookieseista tuli todella hyviä tuon itsetehdyn fudgen ansiosta. Jos herkuttelukiintiösi ei ole täyttynyt joulunpyhinä,  näitä kannattaa kokeilla hetimiten, muuten laita ohje mieleen seuraavaa herkkuhetkeä silmälläpitäen. Fudgea/kermatoffeeta kannattaa tehdä vaikka pelkästään näitä cookieseja varten, niin hyviä näistä mielestäni tuli tuon fudgen kanssa. Ja fudgen ohjeen löydät täältä.

Tämä oli taas ohjeita, joissa suurin päänvaiva muodostui siitä, miten nämä pitäisi nimetä. Fudge Cookiet kuulostivat kuitenkin korvissani omituiselta, joten olkoot nämä siis kinuskicookiet. Cookies -taikinaan laitetut fudgen palat antavat paistuessaan hiukan erilaisen maun ja koostumuksen kekseihin kuin cookiesien päälle paiston jälkeen lisätyt fudge -palat. Fudge kuitenkin sulaa jonkun verran paistuessaan, joten siksi koko fudgea ei kannata laittaa taikinaan, vaan jättää osa cookiesien päälle painettavaksi paiston jälkeen, kuten olen ohjeeseen kirjoittanut. Nämä ovat muuten meidän perheen tämänhetkiset suosikki cookiet.

PEHMEÄT KINUSKICOOKIET (20 kpl)

200 g voita, huoneenlämpöistä
1 dl fariinisokeria
1 dl sokeria
0,5 tl vaniljajauhetta/1,5 tl vaniljasokeria
2 rkl siirappia
2 munaa
5 dl vehnäjauhoja
1 rkl maissitärkkelystä
2 tl leivinjauhetta
75 g paloiteltua fudgea/kermatoffeeta

Kuumien Cookiesien päälle heti uunista oton jälkeen:
85 g  paloiteltua fudgea/kermatoffeeta


Laita uuni kuumenemaan 175-asteeseen, kiertoilma 155-asteeseen.

Paloittele koko 160 grammaa fudgea veitsellä pienehköiksi paloiksi. Jaa fudge taikinaan tulevaan osaan (75 g) ja cookiesien päälle tulevaan osaan (85 g). Paras tulos tulee mielestäni ehdottomasti niin, että osa fudgea käytetään taikinaan ja osa vasta kypsennettyjen cookiesien päälle.

Vaahdota voi + sokerit ja siirappi. Lisää munat sekaan hyvin vatkaten.

Sekoita jauhot, maissitärkkelys ja leivinjauhe keskenään ja sekoita ne taikinaan. Lisää lopuksi sekaan 75 grammaa paloiteltua fudgea ja sekoita se taikinan sekaan.

Nostele leivinpaperoiduille pelleille cookie -kauhalla tai ruokalusikalla 20 kpl taikinapalloja. Älä tasaa palloja, taikina leviää paistamisen aikana juuri sopivasti.

Paista uunin keskitasolla 175-asteessa pelti kerrallaan, tai kiertoilmalla molemmat pellit kerrallaan 155-asteessa noin 10 minuuttia. Minä paistoin näitä omaan makuuni sopivaksi kiertoilmalla 155-asteessa 12,5 minuuttia. Cookiesit ovat uunista otettaessa vielä hyvin pehmeitä, mutta ne kypsyvät vielä hiukan uunista oton jälkeen. Jos pidät pehmeistä cookieseista, älä siis ylipaista niitä.

Anna cookiesien olla pellillä noin 5 minuuttia paiston jälkeen, mutta paina niiden pinnalle heti uunista oton jälkeen valmiiksi paloittelemiasi fudgen paloja noin 3-4 palaa per cookie, rippuen fudge -palojen koosta.  Nosta cookiesit 5-10 minuutin päästä ritilälle jäähtymään loppuun.

Paistoajalla voit säädellä cookiesien rapeutta. Jos pidät melko pehmeistä cookieseista, paista vähemmän aikaa, vastaavasti jos pidät rapeista, paista pidempään. Säilytä ylijääneet cookiet ilmatiiviissä rasiassa (jos niitä sattuu jäämään yli...).

Punavalkoiset piparminttumarengit

Piparmintunmakuiset punavalkoraidalliset marengit käyvät täydellisesti joulun herkuksi sellaisenaan tai leivonnaisten/jälkiruokien koristeluun. Niistä  saa myös kivan ruokalahjan, pakkaamalla ne kauniiseen purkkiin tai rasiaan. Piparmintun maun lisäämisen kanssa kannattaa olla maltillinen, koska  liiallisesti piparminttua annostellessa, marengit alkavat muistuttaa enemmänkin hammastahnaa kuin makeaa pikkuherkkua.

PUNAVALKOISET PIPARMINTTUMARENGIT (n. 2 pellillistä marenkeja, riippuen niden koosta)

5 munanvalkuaista
1 tl valkoviinietikkaa
2,5 dl sokeria (mielellään erikoishienoa Siro-sokeria)
1 rkl maissitärkkelystä
n. 0,5 tl piparminttuaromia (MAISTA marenkimassaa ja tarvittaessa lisää tippa kerrallaan)
n. 1 tl punaista pasta- eli geelielintarvikeväriä

Marengit:
Laita uuni kuumenemaan 100-asteeseen, kiertoilmauuni 80-asteeseen ja leivinpaperoi pari peltiä.

Jos sinulla on kiertoilmauuni, voit paistaa kaksi peltiä kerrallaan. Tavallisella uunilla paistettaessa, paista pelti kerrallaan.

EDIT/27.2.2017 Paistoit marengit sitten kiertoilmalla tai tavallisessa uunissa, paista kaikki marengit kerralla. Marenkimassan rakenne kärsii ja  läsähtää odottaessa

Erottele munista keltuaiset ja valkuaiset erilleen. Säästä keltuaiset johonkin muuhun käyttöön. Vatkaa valkuaisia ja valkoviinietikkaa, kunnes saat jämäkän marengin aikaiseksi. Helpoiten se käy yleiskoneessa tai sähkövatkaimella. Lisää sitten sokeria pienissä erissä koko ajan samalla vatkaten ja lopuksi piparminttuaromia ja vatkaa, kunnes marenki on jämäkkää ja kiiltävää. Maista marenkivaahtoa ja lisää tarvittaessa vielä hiukan piparminttuaromia, jos se maistuu mielestäsi liian miedolta. Lisää lopuksi maissitärkkelys siivilän läpi ja pyöräytä pari kierrosta vielä.


Marengin värjäykseen ei kannata käyttää nestemäisiä värejä, koska ne löystyttävät liikaa marengin koostumusta. Pasta- eli geelivärit soveltuvat marengin värjäykseen hyvin. Jauhemaistakin väriä voi käyttää, mutta ihan niin hyvä se ei ole marengin värjäykseen kuin pastavärit. Riippuen, minkälaista lopputulosta haet, marenkeja voi värjätä/pursottaa useammalla eri tavalla, alla muutamia.

Selkeän raidalliset marengit:
Jos haluat tehdä marengeistasi selkeän raidallisia, lusikoi marenkia pursotuspusssin tai tukevaan pakastepussiin. Ota sitten toinen pursotuspussi, ja maalaa pursotuspussin sisäosaan eri puolille pussia noin 3-4 pystysuoraa raitaa punaisella pastavärillä alhaalta ylöspäin. Väriraidat saavat olla melko vahvoja. Pursota maalaamasi pursotinpussin sisälle marenkia varovasti siitä pursotuspussista/pakastepussista, johon lisäsit marengin leikkaamalla alakulmasta pala pois. Kun raidallinen pursotuspussi on melko täysinäinen, leikkaa sen alakulmasta pala pois ja pursota marenkeja esivalmistelemillesi pelleille aika vieri viereen. Riippuen, minkäkokoisia marenkeja haluat, suurenna tarvittaessa pursotinpussiin leikkaamaasi reikää.
HUOM! Tarvitset marenkierään luultavimmin pari pursotuspussia, johon molempiin maalaat raidat, jotta saat koko marenkimassaan siistit raidat. Minulla ei ainakaan ollut niin suuria pursotuspusseja, että koko marenki olisi mahtunut kerralla pursotuspussiin. Eli pursotin ensin toisen pursotuspussillisen ja sitten valmistelin toisen pursotuspussin ja toimin samoin kuin ensimmäisen pursotuspussin kanssa. Näin sain siistit raidat kaikkiin marenkeihin.

Marmoroidut marengit:
Mikäli haluat kevyesti marmoroituja marenkeja, sekoita hiukan punaista väriainetta marenkimassaan puolihuolimattomasti, esimerkiksi nuolijalla ja lusikoi marenki sitten pursotuspussiin/tukevaan pakastuspussiin, leikkaa alakulmaan sopivankokoinen reikä  ja pursota esivalmistelluille pelleille. Tai nostele lusikalla nokareita pellille.

Kaksiväriset marengit:
Kaksiväristä marenkia tehdessäsi, ota valmista marenkia noin puolet toiseen kulhoon ja värjää seos punaiseksi. Lusikoi punainen marenki ja valkoinen marenki omiin tukeviin pakastepusseihin. Valmistele pursotuspussi ja tylla, kiinnitä pursotuspussiin esimerkiksi Wilton M1 tähtitylla eli avoin tähtitylla. Pursota sitten toiselle puolelle pursotuspussia valkoinen marenki, toiselle punainen ja pursottele marengit normaalisti esivalmisteluille pelleille. Allaolevassa kuvassa näkee, minkälaisia marenkeja tulee tällä tavalla. Minulla loppui kuitenkin punainen väri tässä vaiheessa kesken, joten marenkien toinen puoli ei ole kirkkaanpunainen, jollaiseksi sen aioin tehdä, vaan enemmänkin tumma lohenpunainen. Käytä siis mielikuvitustasi ja kuvittele ne samanväriseksi, kuin nuo ylemmät marengit, kiitos.

VINKIT:
- Marengit eivät leviä paistaessa, joten ne voi pursottaa lähelle toisiaan.

- Paista marenkeja kiertoilmalla kahdessa tasossa tai tavallisessa uunissa parissa erässä alatasossa 1,10 h (koosta riippuen). Kokeile nostaa marenkia kevyesti. Mikäli se irtoaa suht helposti pelliltä, se on kypsä, jos se taas on sisältä vielä täysin vaahtomaista, jatka vielä paistamista. Sammuta sitten uuni ja jätä marengit uuniin. Anna niiden jäähtyä kokonaan/lähes kokonaan uunissa, ennen kuin otat ne pois.

- Säilytä valmiit marengit ilmatiiviissä rasiassa huoneenlämmössä. Ne säilyvät minimissään viikon, niiden rakenteen muuttumatta.

- Pursota erikokoisia/erimallisia marenkeja erilaisia käyttötarkoituksia varten. Minimarengit käyvät monien jälkiruokien ja leivonnaisten koristeluun, kun taas isommista voi sen lisäksi tehdä esim. marenkisuukkoja yhdistämällä kahden marengin pohjaosat keskenään suklaalla tai sen lisäksi täyttää ne vaikka mascarpone -kermalla.

. Marenkimassaa voi maustaa monella tavalla, raastetuilla sitruksen kuorilla, kaakaolla, sulatetulla suklaalla, pähkinämurskalla, vaniljalla, erilaisilla aromeilla, liköörillä jne.

Tänä vuonna saadaan näköjään valkea joulu tänne Etelä-Suomeenkin, nyt alkoi luvattu lumisade...

IHANAA JOULUNAIKAA - NAUTTIKAAHAN JOULUHERKUISTA JA LÄHEISTEN KANSSA OLOSTA!

Piparirasiat

Piparitaikinasta saa tehtyä kaikkea hauskaa. Tällä kertaa piparitaikina muotoutui kahdeksi piparirasiaksi, joiden sisälle voi laittaa vaikka pipareita, suklaata tai muita herkkuja. Minulla on puinen rasia, jonka pohjalta piirsin kaavat näihin piparirasioihin, kuitenkin hiukan pienemmässä mittakaavassa, kuin alkuperäinen puurasia. Molemmat piparirasiat on tehty saman kaavan mukaan, vain koristelu on erilainen. Täältä löydät tarvittaessa Piparirasian kaavat. Piparitaikinaa tarvitset kahteen rasiaan noin 600 grammaa, mutta silloinkin kaavat kannattaa asetella tarkasti, jotta taikina riittää niihin.

En halunnut koristella rasioita kovin yltäkylläisesti, vaan pitää rasiat suht simppelillä koristelulla. Mutta jokainen tyylillään, eli jos pidät hempeämmästä linjasta, käytä toki enemmän koristeita omiin rasioihisi. Käytin vasemmanpuoleisen, eli tuon kullanvärisen silkkinauhan omaavan rasian koristelussa pipareita, pikeeriä, kultahelmiä ja valmiita suklaakuvioita. Punasilkkinauhaisessa rasiassa vastaavasti pikeeriä, pipareita sekä sulatettua sokeria, jota ovat nuo kannessa näkyvät "meripihkapisarat". Allaolevassa kuvassa ne näkyvät lähempää.

Nämä "meripihkapisarat" tulivat koristeeksi puolivahingossa. Kasasin piparirasiat sulatetun sokerin avulla ja kasausvaiheessa minulla tipahti muutama pisara sulatettua sokeria induktiotasolle,  jossa se jähmettyi kauniiksi meripihkapisaraksi. Koska ne näyttivät mielestäni kauniilta, tein meripihkapisaroita tarkoituksella lisää, tipauttamalla sulatettua sokeria lasilautaselle. Valo kuultaa kauniisti niistä läpi, mutta niitä ei voi kiinnittää rasiaan pikeerillä, kuten muut osat, koska muuten niiden kauneus katoaa, kun niiden läpi kuultaa valkoista pikeeriä. Niiden kiinnityksessä voi käyttää joko elintarvikeliimaa tai samaa sulatettua sokeria, jota ne itsekin ovat.

Mallina olleessa puurasiassa kansi on saranoitu, mutta näihin piparirasioihin ratkaisin tuon kannen kiinnityksen rusettinauhalla, joka on samalla koriste. Tein pillillä reiät uunista otettuihin vielä lämpimiin osiin, eli kanteen ja rasian takaosaan.  Eli pujota silkkinauha sekä rasian takaosan reiän läpi että kannen reiän läpi ja solmi kauniille rusetille. Rusettiin kannattaa tehdä umpisolmu, jotta rusetti ei aukea ja rusetin solmukohdasta tulee sen verran iso, että se ei luikahda reiästä läpi. Silkkinauhan kireyttä säätelemällä saa säädettyä kannen liikkumavaraa. Tässä rasian takaosasta otetussa kuvassa näkyy hyvin tuo silkkinauhaviritelmä.

Piparirasian kannen sisäosaan voi halutessaan vielä kirjoittaa joulutoivotukset pikeerillä. Minulla tuo idea tekstistä tuli vasta siinä vaiheessa, kun olin jo kasannut piparirasiat ja kiinnittänyt kannet kiinni. Hiukan hankalaa olikin sitten kirjoittaa pikeerillä tuo joulutoivotus kanteen. Kannattaa kirjoittaa teksti jo ennen kannen kiinnitystä, niin tekstistä saa hiukan kauniimman.

Tässä piparirasia lastattu koristelluilla joulupipareilla. Mitä sinä laittaisit rasiaan täytteeksi tai mitä haluaisit siinä olevan, jos saisit ne joltain lahjaksi? Yksi hyvä vaihtoehto piparirasian sisällöksi, tai muuten vain herkkulahjaksi, on tulossa blogiin vielä ennen joulua.

Mihinköhän tuo joulunalusaika muuten on taas kadonnut, kun jotenkin ei ole vielä ihan sisäistänyt, että jouluun on enää viitisen päivää. Kai se on tuo musta, lumeton maisema, joka hiukan hämää. Nytkin ulkona sataa vettä ja on 4 astetta lämmintä.

Tässä linkki vielä minikokoisten piparitalojen postaukseen, josta löydät sekä pikeerin että sulatetun sokerin ohjeistuksen, mikäli olet jompaa kumpaa vailla.

EDIT 14.10.2015 Piparirasioiden teko onnistuu myös jämäkästä keksitaikinasta, jos haluat rasioista muun kuin piparinmakuisia. Esimerkiksi tästä vaniljakeksitaikinasta. Kiitos tiedosta blogini lukijalle, joka oli testannut rasioiden teon vinkkamastani taikinasta :).

Helpot Paraisten piparit + mustaherukka-omenaglögi

Äiti teki aina jouluksi jättisuuren lasipurkillisen Paraisten pipareita, josta sai onkia pipareita joulunaikaan ja pipareita vain riitti ja riitti. Itse omaan kotiin muutettua, olen tehnyt vuosien varrella joulupipareita lukuisilla eri ohjeilla, osa oikein hyviä, osa vähemmän omaan makuun sopivia. Ehkä kaikista parhaat joulupiparit ovat kuitenkin nuo lapsuuskodin Paraisten piparit. Nyt olen päättänyt, että kaikkien kokeilujen jälkeen pitäydyn vanhassa hyväksi havaitussa ohjeessa, jonka äidiltä aikoinaan sain.  Äiti teki yleensä pipareista paksuhkoja, mutta minä pidän kuitenkin vielä enemmän ohuista pipareista. Ohueksi kaulitsemisen lisäksi  olen viilannut taikinaohjetta helpommaksi, eli taikinan teko ei sisällä mitään vatkaamisia ja se sisältää enemmän mausteita sekä määrällisesti että lajillisesti kuin alkuperäinen ohje.

HELPOT PARAISTEN PIPARIT (n. 80 kpl)

1,5 dl siirappia
250 g voita (tai margarinia, mutta voilla tulee mielestäni paremman makuisia ja mureampia)
2 dl sokeria
2 tl kanelia
2 tl neilikkaa
2 tl inkivääriä
1 tl pomeranssinkuorta
1 tl maustepippuria

2 munaa
500 g vehnäjauhoja (n. 8 dl)
2 tl soodaa

Kiehauta kattilassa siirappi, voi ja mausteet. Nosta seos jäähtymään n. 15 minuutiksi.

Lisää munat siirappiseokseen reippaasti sekoittaen. Sekoita jauhot ja ruokasooda keskenään ja lisää erissä taikinaan. Sekoita tasaiseksi.

Nosta taikina kylmään peitettynä yön ajaksi tai pidemmäksi aikaa.

Laita uuni kuumenemaan 200-asteeseen, kiertoilma 180-asteeseen. Leivinpaperoi pari peltiä valmiiksi.

Ota taikinasta pieni erä taikinaa kerrallaan ja pidä loput kylmässä. Ripota leivinpaperoidulle työtasolle hiukan jauhoja ja kauli taikina ohueksi levyksi, jauhoja tarvittaessa apunasi käyttäen. Paina taikinalevystä piparkakkuja haluamasi mallisilla muoteilla.

Nosta piparit ohuen lastan avulla leivinpaperoidulle pellille ja paista uunin keskitasossa n. 5 minuuttia. Omalla uunillani kiertoilmalla 180-asteessa kestää melko tarkkaan tuon 5 minuuttia tai himpun alle. Jokainen uuni on kuitenkin yksilö, joten tarkkaile pipareita paiston loppupuolella, jotta löydät omaan uuniisi sopivan ajan. Ole tarkkana pipareita paistaessasi, etteivät ne kärähdä. Se käy hyvin nopeasti.

Säilytä piparit ilmatiiviissä rasiassa huoneenlämmössä. Piparipurkkiin voit lisätä pari palaa palasokeria, jotka imevät mahdollisen kosteuden, jolloin piparisi säilyvät rapeina. Piparit säilyvät hyvänä noin 3-4 viikkoa.

VINKIT:

- Voit paistaa koepiparin, jotta näet, pitääkö taikina paistaessa muotonsa. Jos pipari leviää uunissa, lisää hiukan jauhoja taikinaan. Saat samalla testattua, mikä on omassa uunissasi sopiva tarkka paistoaika. Jos uunissasi on integroitu hälytys, käytä sitä! 5 minuuttia on yllättävän lyhyt aika, kun kaulii seuraavaa erää toisten piparien paistuessa

- Jääkaappikylmästä piparitaikinasta saa helposti otettua taikinaa esim. jäätelökauhalla. Lusikalle käy helposti Uri Gellerit ;).

- Kun toinen pellillinen paistuu, tee sillä välin toinen pellillinen valmiiksi, jotta saat paistokierron sopivaksi.  Paistamattomat piparit kannattaa laittaa aina kylmälle pellille, jotta piparit eivät ala sulaa kuumalla pellillä, eivätkä ne ala kupruilemaan.

- Jos haluat pipareista ohuita ja rapeita, kauli taikina mahdollisimman ohueksi ja paista piparit kypsäksi asti. Jos taas pidät paksummista/pehmeämmistä pipareista, jätä taikina kaulitessasi paksummaksi ja paista niitä hiukan vähemmän aikaa.

- Nosta paistetut piparit uunista oton jälkeen ritilälle jäähtymään loppuun leivinpaperin kera. Näin pelti ehtii aina jäähtyä sopivasti, ennen kuin nostat sille uuden setin pipareita.

- Jos haluat tehdä osan pipareista roikkuvaksi koristeeksi (joulukuuseen, ikkunaan, pakettikortiksi sellofaaniin käärittynä...), saat tehtyä pipareihin helposti siistin reiän esim. painamalla pillillä juuri uunista otettuun lämpimään ja vielä pehmoiseen pipariin reiän.

Alla yksinkertaisesti ja nopeasti tehtyjä joulukuuseen tarkoitettuja piparikoristeita, joihin on painettu reikä ripustusnarua varten pillillä heti uunista oton jälkeen. Erilaisilla väriyhdistelmillä ja koristelutavoilla saa vaikka minkälaisia koristeita aikaiseksi. Koristelussa voi käyttää sokerimassasta tehtyjä koristeita ja/tai valmiita koristerakeita sekä eri väreillä värjättyä pikeeriä. Pikeerin ohjeen löydät täältä.

MUSTAHERUKKA-OMENAGLÖGI (n. 8 dl glögiä/4 lasia)

2 dl mustaherukkamehua (laimentamatonta)
2 dl omenatuoremehua
4,5 dl vettä
2 kokonaista kardemummapalkoa
1 kanelitanko
1 klementiinin kuori
n. 3:n sentin pala tuoretta inkivääriä (ei tarvi kuoria)
1 tähtianis

Pese klementiini hyvin ja kuori se kuorimaveitsellä, välttäen ottamasta valkoista osaa kuoreen mukaan. Litistä kardemummapalkoja pöytää vasten niin, että ne hiukan aukeavat.

Laita kaikki glögiaineet kattilaan ja kiehauta glögi. Sammuta levy, mutta jätä glögikattila vielä lämpöiselle levylle, jotta mausteiden maku imeytyy. Anna olla n. 10 minuuttia. Lämmitä hiukan tarvittaessa ja kaada tarjolle laseihin siivilän läpi.

Mantelien ja rusinoiden lisäksi glögin kanssa käy hyvin esimerkiksi kuivatut karpalot. 

Fudge/kermatoffee=Toffeen ja fudgen onnistunut liitto

Tämä fudge on hiukan toffeemaista ja mietinkin tätä nimetessäni, kummaksi tämä pitäisi nimetä, toffeeksi vai fudgeksi, vai ehkä kermatoffeeksi. Olipa nimi mikä hyvänsä, tässä yhdistyvät mielestäni fudgen ja toffeen parhaat puolet. Rakenne on pehmeä, mutta ei lohkeileva, kuten monesti fudgessa, eikä myöskään hampaisiin tarttuva tai venyvä, monien toffeiden tavoin. Lisäksi kookos(palmu)sokeri antaa fudgeen mukavan paahtuneen kinuskinmaun. Tätä meidän perheessä tehdään myös joulunamuksi, sen verran hyvää tämä on.

Oman jouluherkuttelun lisäksi fudgesta saa mukavia pikkulahjoja tai herkkukorin osan. Ainakin Prisman valikoimiin oli tullut jokin aika sitten kivoja pahvisia jätskipikareita kertakäyttöastioihin. Niissä oli vieläpä montaa eri kuosia. Taisipa ostoskoriini päätyä 4 eri kuosilla olevaa pakettia... Nämä punaiset, polka dot -kuosiset sopivat hyvin (myös) jouluun. Sellofaania ympärille ja kauniilla narulla kiinni - valmis!

 
FUDGE - KERMATOFFEE  (n. 24 palaa - n. 10 x20 cm:n kokoinen vuoka)

1 rkl glukoosisiirappia
2 dl kuohukermaa
1,5 dl (hiukan vajaa) kookos(palmu)sokeria
2,5 rkl voita
14 kpl vaahtokarkkeja
100 g maitosuklaata

Mittaa kattilaan glukoosisiirappi, kerma, sokeri ja voi. Keittele välillä sekoitellen, kunnes seos  selkeästi paksuuntuu ja muuttuu kinuskimaiseksi. Aikaa menee noin 15 minuuttia.  Tee kuulakoe: Tiputa kuumaa fudgea muutama tippa kylmällä vedellä täytettyyn lasiin. Jos tipoista muodostuu selkeä kuula, eikä seos liukene veteen, seos on keittynyt tarpeeksi. Muuten keitä vielä muutama minuutti ja tarkista tilanne uudestaan.

Fudgen keittyessä, öljyä sakset kevyesti ja leikkaa vaahtokarkit pienemmiksi paloiksi. Paloittele/rouhi maitosuklaa pienemmiksi paloiksi. Vuoraa myös n. 10x20 cm:n kokoinen vuoka leivinpaperilla valmiiksi.

Ota kattila pois lämmöltä ja sekoittele fudgea hetki. Lisää sitten vaahtokarkit ja sekoita, kunnes ne ovat sulaneet tasaiseksi seokseen. Lisää vasta sen jälkeen suklaa ja sekoita koko seos tasaiseksi. Levitä seos samantien tasaiseksi kerrokseksi aiemmin valmistelemaasi vuokaan nuolijalla.

Anna seoksen jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja siirrä se sitten peitettynä jääkaappiin jähmettymään lisää pariksi tunniksi. Leikkaa haluamasi kokoisiin paloihin.

Säilytä fudge jääkaapissa. Rakenne on mukavan pehmeä myös suoraan jääkaapista otettuna.

Tein fudgea pari erää ja ylläoleva oli ainemääriltään/-osiltaan mielestäni paras maultaan ja rakenteeltaan. Koska fudgea oli sitten parin erän jälkeen aika paljon, ajattelin leipoa siitä jotain, ettei sitä tule napsittua sellaisenaan liikaa. Niinpä kokeilin cookieseihin fudgea. Uups, ojasta allikoon, nimittäin cookieseista tuli sairaan hyviä. Ihania kinuskimaisia sattumia sisältäviä cookieseja... arvatkaa tuliko ne sitten syötyä nopeasti? Laitan myös cookiesien ohjeen jossain vaiheessa blogiin. Mutta menee ehkä joulun yli, kun jouluun sopivia postauksia on vielä tulossa ennen joulua.

 

Minikokoiset piparitalot lasin/mukin reunaan

Minikokoiset piparitalot ovat aika söpösiä koristeita glögilasin/kaakaomukin reunalla joulun alla tai joulunpyhinä. Minikokoisia piparitaloja voi käyttää myös koristeena sellaisenaan yksinään tai ryhmänä tai esimerkiksi joulukakun päällä koristeena. Joulukuuseenkin niistä saa kivoja koristeita, mutta silloin kokoamisvaiheessa kannattaa katon keskelle jättää pieni aukko, josta voi pujottaa ripustusnarun, josta pikkuruisen mökin saa sitten ripustettua joulukuuseen killumaan.

Piirsin kaavat ja tein yhden setin minikokoisia taloja, mutta halusin tehdä myös astetta pienempiäkin piparitaloja. Isommat minipiparitalot käyvät parhaiten hiukan isomman mukin tai lasin reunalle, kun vastaavasti pienemmät sopivat myös pienempien lasien koristeeksi. Kahdessa ylemmässä kuvassa on nuo isommat minipiparitaloista ja tässä alempana olevassa kuvassa vastaavasti nuo astetta pienemmät minipiparitalot. Molempien talojen kaavat löytyvät täältä: Minikokoisten piparitalojen kaavat

Lasin/mukin reunaan voi ripustaa myös hiukan yksinkertaisempia piparikoristeita, jotka ovat nopeampia tehdä kuin nuo piparitalot. Alla esimerkiksi molemmissa kuvissa normaalilla tähtipiparimuotilla otettu piparitaikinasta tähdenmallinen pipari ja tähtipipariin on leikattu pieni aukko ennen paistoa, josta sen saa laitettua lasin reunaan. Aukosta kannattaa tehdä melko kapea, jotta se istuu nätisti lasin reunalle. Jos vieraita on paljon, glögilasin nimikoiminen piparilla on hauska tapa yksilöidä glögilasi.

 

Piparitöitä tehdessä piparitaikinaan kannattaa lisätä hiukan enemmän jauhoja, kuin tavallisia pipareita tehdessä, jotta se on hiukan jämäkämpää. Ja osat kannattaa kaulita suht ohueksi ja ne tulee paistaa kunnolla kypsäksi, ettei ne jää pehmeäksi. Kun leikattavien piparien kaavat leikkaa kartongista, ne ovat sen verran tukevia, että ne pysyvät hyvin paikallaan ja niiden mukaan on helppo leikata palat ohueksi kaulitusta piparitaikinalevystä terävällä veitsellä tai esimerkiksi tällaisella kuvassa näkyvällä marsipaanileikkurilla.

Piparitalot voi koota sulatetulla sokerilla, paksuhkolla pikeerillä tai sulatetulla isomaltoosilla. Kaikissa on omat hyvät puolensa. Sulatettu sokeri on hyvä siinä mielessä, että sokeria löytyy yleensä aina kotosalla ja sen saa näppärästi sulatettua paistinpannussa liedellä. Kun kaataa 1/2 desiä sokeria pannuun ja sulattaa sen maltillisella lämmöllä, sillä liimaa jo aika määrän osia yhteen. Levyä ei kannata pitää liian kovalla, ettei sokeri ruskistu liikaa. Sokerin huono puoli on se, että jos ei ole tarkkana, saa näppinsä palamaan helposti ja sulatettu sokeri myös jämähtää nopeasti, eli sen kanssa pitää olla nopea. Pikeeri on muuten hyvää, mutta koska se ei jähmety heti, osia pitää joko pitää hetki kiinni toisissaan tai sitten tukea osat paikoilleen, jotta liimaus onnistuu helposti. Isomaltoosia taas ei saa kuin erikoiskaupoista tai nettikaupoista. Isomaltoosin hyvä puoli on se, että sen saa pysymään kirkkaana paljon helpommin kuin tavallisen sokerin, joka ruskistuu hyvin helposti.

Koristelussa voi pikeerin lisäksi käyttää erilaisia koristerakeita, karamelleja, nonparelleja, strösseleitä, suklaata jne. Vain mielikuvitus asettaa rajat korostelussa.

Tätä pikeeriä voi käyttää sekä talojen kasaamisessa että koristelussa pikeerin paksuutta säätelemällä.

ROYAL ICING/PIKEERI

1 valkuainen
n. 3 dl tomusokeria
tarvittaessa 1-2 rkl vettä/sitruunamehua

Vatkaa valkuainen ja tomusokeri keskenään hyväksi valkoiseksi kuohkeaksi vaahdoksi. Siihen menee sähkövatkaimella noin 2 minuuttia.

Lisää tarvittaessa hiukan vettä ja vatkaa vielä ketken.Voit säädellä pikeerin koostumusta lisäämällä siihen joko tomusokeria tai sitruunanmehua tai vettä sen mukaan, haluatko siitä paksumpaa vai notkeampaa. Pikeeri kuivuu todella helposti, joten peitä aina astiat, joissa on pikeeriä ja sulje pursotuspussit/pakastepussit, joissa sinulla on pikeeriä.

Jos haluat koristella useammalla värillä, jaa valkoista pikeeriä vaikka laseihin ja värjää osa pasta-/geelielintarvikevärillä haluamasi väriseksi.

Samalla pikeeripohjalla voit sekä koota että koristella talot. Voit koota ensin talot paksuhkolla pikeerillä ja sitten tarvittaessa ohentaa hiukan pikeeriä koristeluja varten vedellä/sitruunamehulla.

Viime jouluksi isompia piparitaloja tehdessäni kasasin talot pikeerillä, mutta tänä vuonna käytin sulatettua sokeria. Molemmat toimivat, mutta koska tein useamman minikokoisen talon, halusin saada nopeasti palat kasaan, joten päätin käyttää sulatettua sokeria.

No nyt alkoi tehdä mieli glögiä ja pipareita, eli glöginlämmitykseen...

Sriracha -chilikastike

Srirachan tunnetuinta versiota eli Huy Fong Foodsin "kukkokastiketta" on tullut tyhjennettyä muutama pullollinen, koska Sriracha nyt vain on niin monikäyttöistä. Siksi ilahduinkin löytäessäni havainnollisten vaihekuvien kanssa tehdyn  hyvän DIY Srirachan ohjeen Appelsiineja ja Hunajaa blogista täältä.

Srirachaa on erittäin helppo tehdä itse, mutta chiliseoksen pitää fermentoitua 5 päivää, jotta siihen saadaan oikeanlainen aromi. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, hyvää tuli. Valmis Sriracha -kastike oli melko samanmakuista kuin tuo kukkokastike, mutta maku oli mielestäni jotenkin hedelmäisempi ja raikkaampi. Ja mikä ihana väri. Minulla oli suht mietoja chilejä, joten kastikkeestakin tuli hiukan miedompaa kuin tuosta kukkokastikkeesta, vaikka 4:ään desiin valmista kastiketta käytetäänkin 1/2 kiloa chilejä (minulla chilejä meni tuohon painomäärään 25 kappaletta). Tuskin itse tulen enää kaupan Srirachaa ostaneeksi vastaisuudessa.

SRIRACHA -CHILIKASTIKE (n. 4 dl valmista chilikastiketta)

1/2 kg punaisia chilejä
6 rkl ruokosokeria
6 valkosipulin kynttä (käytin itse yhden kiiinalaisen yksikyntisen valkosipulin)
1 tl suolaa
1,2 dl valkoviinietikkaa (lisätään vasta lopuksi, kun fermentoitunut seos keitetään)

1. päivä:
Poista chileistä kannat, mutta jätä siemenet paikoilleen. Lataa monitoimikoneeseen tai blenderiin chilit, sokeri, valkosipuli ja suola. Aja soseeksi ja siirrä chilisose sitten steriloituun, kannelliseen purkkiin ja sulje kansi. Jätä tekeytymään huoneenlämpöön.

Päivät 2-5:
Heiluttele joka päivä purkkia kevyesti, kantta aukaisematta. Chili alkaa käymään ja siitä erottuu nestettä.

6.s päivä:
Aukaise purkki ja kaada purkin koko sisältö siivilään, jonka alla on kattila. Painele lusikalla/kauhalla siivilästä kaikki neste ja sose kattilaan.

Lisää etikka ja keittele seosta miedohkolla lämmöllä, silloin tällöin sekoittaen, kunnes seos sakenee.
Itse en blendannut sosetta, mutta ohjeessa oli mainittu, että jäähtyneen kastikkeen voi tarvittaessa blendata.  Kaada jäähtynyt kastike pulloon (mielellään lasiseen) ja säilytä valmis Sriracha jääkaapissa.

Srirachan luvattiin säilyvän jääkaapissa puoli vuotta, mutta tiedän, että meillä se ei tule missään tapauksessa säilymään niin pitkään, koska se syödään parempiin suihin paljon ennen sitä.

Juuressipsit

 

Itsetehdyt juuressipsit ovat maukkaita ja niitä voi tehdä oikeastaan melkein mistä tahansa juureksista, esim. porkkana, punajuuri, lanttu, nauris, peruna ja bataatti ainakin käyvät erinomaisesti juuressipseihin. Parhaiten juuressipsit onnistuvat hyvin ohueksi siivutettuina, joten mandoliini on paras väline esivalmisteluun. Hyvällä terävällä veitsellä ja taitavalla veitsenkäytöllä pääsee toki melko samaan lopputulokseen. Halutessaan juuressipsejä voi maustaa hyvinkin eri tavoin, mutta omaaan makuuni ne ovat pelkällä suolalla maustettuna, jolloin juuresten oma maku pääsee parhaiten esiin.

Juuressipsejä voi tehdä uunissakin, mutta se on aika paljon hitaampaa ja tämä ohjeeni onkin friteerattuihin juuressipseihin, jolloin sipseistä saa eityisen rapeita ja hyvänmakuisia. Kun sipsit kuumentaa sopivan lämpöisessä öljyssä, jolloin ne eivät ime itseensä öljyä ja valuttaa ylimäääräisen öljyn pois talouspaperin päällä paiston jälkeen, ei niihin ihan mahdotonta määrää öljyä jää.

FRITEERATUT JUURESSIPSIT - KATTILASSA/PADASSA

isohko paksupohjainen kattila/pata
n. 1 L rypsi-/rapsi-/auringonkukkaöljyä tai muuta friteeraamiseen sopivaa öljyä
valitsemiasi juureksia (porkkanoita, perunoita, bataatia, lanttua tms.)
suolaa

reikäkauha

Juuresispsit säilyvät ilmatiiviisti säilytettynä hyvänä melko pitkään, joten niitä voi kerralla tehdä isohkonkin määrän. Mm. yhdestä isosta bataatista tulee aika paljon jo juuressipsejä.

Pese juurekset hyvin ja kuori ne tarvittaessa. Itse tein juuressipsejä bataatista, perunasta ja porkkanasta. Perunat ja porkkanat jätin  kuorimatta, mutta bataatin kuorin,  koska bataattini olivat melko röpelöisiä.

Leikkaa juurekset ohuiksi lastuiksi joko mandoliinilla tai terävällä veitsellä. Itse höyläsin juureslastut mandoliinilla. Porkkanat siivutin lanteiksi, mutta ne kutistuivat aika paljon friteerattaessa. Jos haluat reilun kokoisia porkkanasipsejä, kannattaa siivuttaa porkkanat pituussuunnassa.

Jos teet juuressipsejä perunasta tai bataatista, huuhdo juuressiivut hyvin, jotta niistä irtoaa tärkkelystä. Jätä ne sitten kylmään veteen n. 45 min. - 1 h ja valuta ne hyvin ja kuivaa ennen friteerausta. Kuivaaminen on tärkeää, koska öljy roiskuu herkästi, mikäli sen sekaan joutuu vettä.

Kaada kattilaan/pataan öljyä niin, että saat öljyä minimissään noin reilun 5:n sentin kerroksen tai enemmän. Kuumenna öljy ja laita mielellään kattilaan digitaalinen kuumuutta kestävä lämpömittari. Kuumenna öljy n. 175-asteiseksi. Älä päästä öljyä  kuumenemaan yli 180-asteiseksi, eli pienennä välillä tarvittaessa lämpöä. Tuo lämpötilahaitari ainakin itsellä oli sopiva kaikkien juuresispsien friteeraamiseen. Jos sinulla ei ole mittaria, voit testata sopivan lämmön vaalealla leipäpalalla. Tipauta kuumentuneeseen öljyyn leipäpala. Jos se alkaa heti kypsyä ja ruskistua ja siitä tulee noin minuutissa kauniin ruskea, lämpö on kutakuinkin ok. Muuten kuumenna vielä hiukan lisää. Jos öljy ei ole tarpeeksi kuumaa, juuresispsit imevät liikaa öljyä, eikä niistä tule hyviä.

Friteeraa kerrallaan maltillinen määrä juuressiivuja, jotta niillä on tilaa liikkua kattilassa. Kääntele niitä tarvittaessa välillä. Jos laitat kerrallaan liikaa juuressiivuja, niiden kypsyminen hidastuu ja ne kypsyvät epätasaisesti. Ohuet juuressipsit valmistuvat melko nopeasti, jokusessa minuutissa.

Nosta valmiit juuresispsit reikäkauhalla tarjottimelle/lautaselle, jonka olet vuorannut talouspaperilla. Suolaa juuressipsit lämpöisenä ja sekoita ne hyvin keskenään, jotta suolaa on joka puolella samanlainen määrä. Maista, että suolan määrä on sopiva. Eri juurekset saattavat tarvita erilaisen suolamäärän.

Perunalastut olivat mielestäni parhaan makuisia, kun ne olivat jo selkeästi ruskistuneet, jolloin ne olivat ihanan rapeita. Perunalajikkeestakin tietenkin riippuu, miten ne frittautuvat.

Pidä friteeratessasi aina kattilan/padan kansi lähettyvillä varmuuden vuoksi. Jos öljysi ylikuumenee ja leimahtaa, laita kattilan/padan päälle kansi, jolloin liekit tukahtuvat. Olen friteerannut kaikenlaista monia kertoja, eikä minulla koskaan ole ollut ongelmia friteerauksen kanssa, mutta varmuuden vuoksi tuo kansi on silti hyvä pitää nk. käsillä.

FRITEERATUT JUURESSIPSIT - FRITTIKEITTIMESSÄ

n. 3 L rypsi-/rapsi-/auringonkukkaöljyä tai muuta friteeraamiseen sopivaa öljyä
valitsemiasi juureksia
suolaa

Tee juuresten esivalmistelut, kuten yllä kuvattu.

Kaada öljyä vähintään oman frittikeittimesi  minimimerkkiin asti. Laita öljy kuumenemaan ja säädä termostaatti n. 175-asteeseen. Säädä tarvittaessa oman frittikeittimesi lämpötilaa hiukan suuntaan tai toiseen.

Friteeraa kerrallaan maltillinen määrä juuressiivuja, jotta niillä on tilaa liikkua. Ei kannata täyttää frittikoria maksimimerkkiin asti, koska juuresipsien rapeus kärsii, jos frittikori on liian täysinäinen.
Ohuet juuressipsit valmistuvat melko nopeasti, jokusessa minuutissa.

Valuta valmiita juuressipsejä hetki frittikorissa ennen kuin kumoat ne tarjottimelle/lautaselle, jonka olet vuorannut talouspaperilla. Toimi kuten yllä kuvattu suolauksen kanssa.

Juuressipsien lisäksi friteerasin samalla myös lehtikaalia, mutta vaikka siitä tulikin todella rapeaa ja sen rakenne oli hyvä, en oikein innostunut lehtikaalisipsien mausta. Jos pidät kovasti lehtikaalin omintakeisesta mausta, pidät luultavimmin lehtikaalisipseistäkin, mutta minun makuuni nuo olivat jotenkin liian vahvan makuisia, vaikka muuten lehtikaalia käytänkin. Friteeraus voimisti lehtikaalin makua mielestäni aika paljon. Taidankin käyttää nuo lehtikaalisipsit murusteltuna johonkin ruokaan.

Juuressipsit säilyvät ilmatiiviisti säilytettynä hyvänä melko pitkään.
Juuresipsit ovat hyviä sellaisenaan rouskuteltuna, mutta niitä kannattaa käyttää myös ruoan/annosten koristelussa ja esimerkiksi salaateissa antamassa rapeaa suutuntumaa.

Suklainen maustettu kaakao

 

 

Kylmällä ilmalla kupillinen herkkukaakaota lämmittää ihanasti. Näissä kaakaoissa on melko vahva suklaan maku, joka tulee pääosin suklaasta, mutta sitä vahvistaa vielä makeuttamaton kaakao ja maun täydentää ruokosokeri. Suklainen kaakao on hyvää sellaisenaan, mutta kaakaota on helppo varioida omaan makuun sopivaksi lisäämällä vielä jotain ekstramakua. Tässä inspiraatioksi joitakin vaihtoehtoja, joissa pohjana on sama suklainen kaakao. Kokeile joitain näistä tai viritä oma suosikkimakusi. Jos olet lempeän maitosuklaan ystävä, etkä halua suht voimakasta makua kaakaoosi, voit vaihtaa koko tai osan suklaasta maitosuklaaksi.

SUKLAINEN KANELIKAAKAO (5 DL/ 2 KUPPIA)

5 dl kevytmaitoa
100 g tummaa suklaata (n. 50 %:sta)
1 rkl ruokosokeria
1 rkl tummaa makeuttamatonta kaakaota (Fazer/Van Houten tms.)
1/2 tl kanelia
1/2 tl vaniljajauhetta/1,5 tl vaniljasokeria

Koristeeksi:
1 dl vispi-/kuohukermaa
1 tl tomusokeria
ripaus kaakaota/raastettua suklaata
1 kanelitanko

Laita kattilaan maito, paloiteltu suklaa, ruokosokeri, kaakao ja kaneli. Anna kuumentua maltillisella lämmölä, silloin tällöin käsivispilällä sekoitellen. Lisää lopuksi vielä vanilja ja vatkaa kaakao tasaiseksi. Kaada laseihin/kuppeihin.

Vatkaa kerma ja tomusokeri keskenään vaahdoksi sähkövatkaimella. Siirrä kermavaahto pursotuspussiin/tukevaan pakastepussiin, jossa on tähtitylla ja pursota kaakaomukeihin kaakaon pinnalle kaunis ruusuke. Ripauta päälle vielä kaakaota siivilän läpi tai raasta suklaata päälle. Laita molempiin kuppeihin kanelitanko "lusikaksi" ja lisämaun antajaksi.

Kaikki allaolevat kaakaot tehdään samalla tavalla vain mahdollista lisämakua/koristelua vaihtaen. Niissä kaakaoissa, joiden sekaan laitetaan rommia/konjakkia/likööriä, alkoholi kannattaa lisätä vasta kuumennuksen lopuksi, ellet sitten erityisesti halua, että alkoholi palaa pois ja antaa vain maun kaakaoon.

SUKLAINEN PIPARMINTTUKAAKAO (5 DL/ 2 KUPPIA)

5 dl kevytmaitoa
100 g tummaa suklaata (n. 50 %:sta)
1 rkl ruokosokeria
1 rkl tummaa makeuttamatonta kaakaota (Fazer/Van Houten tms.)
1 tippa piparminttuaromia

Koristeeksi:
1 dl vispi-/kuohukermaa
1 tl tomusokeria
ripaus kaakaota/raastettua suklaata
1 piparminttukarkkikeppi 


SUKLAINEN ROMMIKAAKAO (5 DL/ 2 KUPPIA)

5 dl kevytmaitoa
100 g tummaa suklaata (n. 50 %:sta)
1 rkl ruokosokeria
1 rkl tummaa makeuttamatonta kaakaota (Fazer/Van Houten tms.)
4 rkl tummaa hyvälaatuista rommia

Koristeeksi:
1 dl vispi-/kuohukermaa
1 tl tomusokeria
ripaus kaakaota/raastettua suklaata


SUKLAINEN APPELSIINIKAAKAO (5 DL/ 2 KUPPIA)

5 dl kevytmaitoa
100 g tummaa suklaata (n. 50 %:sta)
1 rkl ruokosokeria
1 rkl tummaa makeuttamatonta kaakaota (Fazer/Van Houten tms.)
3 rkl Grand Marnier -likööriä (tai muuta appelsiinilikööriä)

Koristeeksi:
1 dl vispi-/kuohukermaa
1 tl tomusokeria
ripaus kaakaota/raastettua suklaata
hiukan raastettua (luomu)appelsiininkuorta


SUKLAINEN KONJAKKIKAAKAO (5 DL/ 2 KUPPIA)

5 dl kevytmaitoa
100 g tummaa suklaata (n. 50 %:sta)
1 rkl ruokosokeria
1 rkl tummaa makeuttamatonta kaakaota (Fazer/Van Houten tms.)
4 rkl konjakkia

Koristeeksi:
1 dl vispi-/kuohukermaa
1 tl tomusokeria
ripaus kaakaota/raastettua suklaata

Tätä listaa voisi jatkaa pitkällekin, mutta kuten jo aiemmin mainitsin, tämä onkin lähinnä vain inspiraatiolistaksi, eli virittele itse omat suosikkimakusi.

Sytytä kynttilä palamaan ja käperry lämmin herkkukaakao kourassa lämpöisen huovan alle. Kylmä ja pimeä saa kummasti kyytiä.