Hyydytetyt lohileivokset

Hyydytetyt lohileivokset käyvät hyvin esimerkiksi perinteisen voileipäkakun sijaan juhlapöytään, brunssille (erityisesti munakkaan seuraan) tai suolapalaksi kahvipöytään. Näppärää tarjottavaa vaikka kevään juhlasesongin korkkaavana pääsiäisenä. Lohileivokset voi nimittäin tehdä tarjoilua edeltävänä päivänä täysin valmiiksi ja vain nostaa valmiit leivokset tarjolle.

Halutessasi voit tietenkin tehdä pienten annosleivosten sijaan tämän yhdeksi isommaksi hyydykekakuksi pieneen irtopohjavuokaan. Vuoraa silloin vuoan pohja ja reunat tuorekelmulla, ennen kakun kokoamista. Koristeeksi lohen sijaan kävisi hyvin myös mäti, mutta se pitää laittaa vasta tarjoilupäivänä.

HYYDYTETYT LOHILEIVOKSET (10 KPL)

130 g leipämuruja (ruisleivästä tai saaristolaisleivästä, reunat pois leikattuna)
4 rkl voita, sulatettuna

4 liivatelehteä
3 rkl limen mehua
1 prk/200 g Crème Fraichea
1 prk/250 g kermarahkaa
1 dl turkkilaista jogurttia
2 rkl tuoretta korianteria, silputtuna
250 g kylmäsavulohta, pieninä paloina (jätä pieni osa koristeluun)
1 punasipuli (jos oikein suuri, puolikas), pieninä paloina
2 kevätsipulin vartta, silputtuna
1/2 (luomu)limen kuori raasteena
mustapippuria ja suolaa maun mukaan

VINKKI: Mikäli et pidä korianterista, sen voi korvata tillillä. Korianteri kun jakaa mielipiteitä aika vahvasti. Tosin näissä korianteri ei maistu hallitsevasti, koska mieheni, joka ei kuulu korianterin suuriin ystäviin, söi näitä ihan tyytyväisenä.

Mittaa monitoimikoneeseen tai vastaavaan leipä, josta olet poistanut reunaosat. Aja pieneksi muruksi leipäpalat. Sulata voi esim. mikrossa ja sekoita se leipämuruihin. Jätä odottamaan.

Tein hyydytetyt lohileivokset normaalikokoiseen muffinsivuokaan. Leikkaa  20 kpl pitkulaista suikaletta pakastepussista/tuorekelmusta ja aseta ne ristiin kymmenen muffinsikolon pohjalle.

Upota liivatelehdet kulhoon pehmenemään kylmään veteen 5-10 minuutiksi.

Mittaa kulhoon Crème Fraiche, kermarahka, jogurtti ja limen kuoriraaste.

Leikkaa/hienonna punasipuli, lohi, korianteri ja kevätsipuli ja lisää ne rahkaseokseen. Kylmäsavulohien suolaisuudessa on aika paljon eroja, joten voi olla, ettei suolaa tarvitse laittaa ollenkaan. Siksi kannattaa maistaa ensin ja sitten vasta tarvittaessa lisätä suolaa. Mausta mustapippurilla ja suolalla ja tarkista maku.

Kuumenna limenmehu mikrossa/kattilassa ja liota siihen käsin kuivaksi puristamasi liivatelehdet. Jätä hetkeksi jäähtymään ja sekoita sitten täytteen sekaan huolellisesti.

Lusikoi noin 1,5 - 2 rkl lohihyytelöä esivalmistelemiisi muffinsipellin koloihin ja painele seos teelusikan avulla tasaiseksi. Kun olet annostellut kaiken lohihyytelön, ripota jokaisen hyytelön päälle noin 2,5 tl leipä-rasvaseosta päälle. Painele taas teelusikalla leipämuruseos tiiviiksi.

 Itse en poistanut leivästä reunoja, mutta huomasin, että ne kannattaa poistaa, muuten murut jäävät  hiukan turhan isoksi, kuten allaolevasta kuvasta näkyy. Onneksi se ei makua haitannut, oli lähinnä esteettinen haitta.

Peitä muffinsipelti muovilla ja laita muffinsipellin päälle raskas leikkuulauta tai vastaava. Laita jääkaappiin hyytymään useaksi tunniksi/seuraavaan päivään.

Jos sinulla oli leikkuulauta lohileivosten päällä painona, kumoa leivokset sille, kääntämällä muffinsipelti ylösalaisin. Muuten ota joku tasainen alusta, jolle voit kumota leivokset. Ota varovasti muovisuikaleet pois ja koristele mieleiselläsi tavalla ennen tarjolle laittoa.

Hyydytin lohileivokset yön yli ja koristelin ne seuraavana päivänä kylmäsavulohella, punasipulisilpulla ja korianterilla. Kun säilytin ylijääneet lohileivokset jääkaapissa, ne olivat vielä tarjoilua seuraavanakin aamuna täysin muuttumattomia myös koristelunsa osalta. Eli kestävät hyvin jääkaappisäilytystä. Maistuivat erinomaiselta aamupäivän brunssilla munakkaan ja vihannesten kera.

Sitruunaiset Aleksanterinleivokset

Perinteiset Aleksanterinleivokset muokkautuivat pääsiäisen kunniaksi sitruunaisiksi sekä maultaan että värimailmaltaan. Sitruuna maistuu pohjataikinassa, täytehillossa ja myös keltaisessa kuorrutuksessa, joten maultaan nämä ovat melko kaukana alkuperäisistä vadelmamarmeladilla täytetyistä vaaleanpunaisista esikuvistaan. Molemmat ovat hyviä, mutta nämä ehkä hiukan vähemmän makeita ja raikkaampia kuin nuo perinteiset.

Leivoksen täytteenä käyttämäni kesäkurpitsasitruunahillo saattaa äkkipäältään kuulostaa omituiselta, mutta se on tosi hyvää ja sitruunaista. Sitä teen aina silloin tällöin, koska se on hyvää leivonnassa ja esimerkiksi jogurtin tai sconesien kanssa. Suosittelen lämpimästi. En ole itse maistanut McKaysin Lime-sitruunamarmeladia, mutta se saattaisi käydä itsetehdyn hillon sijaan näihin leivoksiin.

SITRUUNAISET ALEKSANTERINLEIVOKSET (n. 15 pienehköä leivosta)

Pohjataikina:
200 g voita, huoneenlämpöistä
1 dl tomusokeria
1 muna
1 dl mantelijauhoa
3,5 dl vehnäjauhoa
0,5 tl vaniljajauhetta/1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
1/2 (luomu)sitruunan raastettu kuori

Väliin:
n. 1,5 dl kesäkurpitsasitruunahilloa

Kuorrutus+koristelu:
3 dl tomusokeria
n. 5 rkl sitruunamehua (osa voi olla vettä)
hiukan keltaista pastaväriä
4 palaa tummaa suklaata 

Pohjataikina:
Laita uuni lämpenemään 175-asteeseen, kiertoilma 155-asteeseen.

Sekoita mantelijauho, vehnäjauho ja leivinjauhe keskenään.

Vatkaa taikinakulhossa sähkövatkaimella voi ja tomusokeri kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi. Lisää kananmuna ja 1 rkl jauhoseosta ja vatkaa vielä hetki.

Lisää sitten loppu jauhoseos ja hyvin pestyn sitruunan raastettu kuori. Sekoita taikinaksi puukauhalla/nuolijalla tai vastaavalla.

Laita kylmään 1/2 tunniksi. Kauli taikina sen jälkeen kahden levinpaperin välissä ohueksi, hiukan peltiä pienemmäksi levyksi ja vedä taikinalevy alimmaisen leivinpaperin kanssa pellille. Pistele haarukalla ja paista uunin keskitasolla n. 15 minuuttia.

Nosta pois uunista, anna jäähtyä hetki ja leikkaa vielä hiukan lämpimänä levy puoliksi. Anna jäähtyä loppuun.

Levitä toiselle levylle suht ohuesti hilloa ja nosta toinen levyistä varovasti leivinpaperin avulla hillokerroksen päälle niin, että peltiä vasten ollut puoli tulee ylöspäin (on sileä puoli). Taikina on helposti murenevaa, joten varovainen saa olla. Poista leivinpaperi.

Laita tumma suklaa paloiteltuna pieneen tukevaan pakastepussiin ja sulata suklaa miedohkolla lämmöllä mikrossa. Jätä odottamaan kuorrutuksen teon ajaksi.

Sekoita tomusokerista, sitruunamehusta ja mahdollisesti vedestä sekä väristä melko paksu kuorrutus, kuitenkin levittyvä. Levitä tasaisesti esimerkiksi palettiveitsellä levyn päälle. Leikkaa sitten pieni reikä sulatettua suklaata sisältävän pussin kulmaan ja pursota samantien sulaa suklaata vaakaraidoiksi vielä kostean keltaisen kuorrutuksen päälle. Vedä samantien pystysuoraan viivoja vastaan veitsellä kevyesti koko matka ensin ylös, sitten seuraavassa kohdassa alas, jolloin saat kuvioitua suklaata. Pyyhi veistä välillä talouspaperiin, jotta saat kuvioista siistit.

Anna kuorrutuksen jähmettyä kunnolla, ennen kuin leikkaat leivokset paloiksi. Suorista reunat ja leikkaa haluamasi kokoisia leivoksia. Leivokset säilyvät hyvin ilmatiiviisti säilytettynä useamman  päivän jääkaapissa. Vuorokauden jääkaappisäilytyksen jälkeen niiden rakenne oli mielestäni vielä parempi kuin tekopäivänä, koska maut tasaantuivat ja rakenne muuttui vähemmän murenevaksi.

Kuhaa & paksoita aasialaisittain

Nopea, helppo ja terveellinen arkiruoka, jossa on Aasian makuja. Aineosalista on melko pitkä, mutta sitä ei kannata pelästyä. Suurin osa aineista laitetaan joko sellaisenaan tai hiukan pienemmäksi paloiteltuna pieneen monitoimikoneeseen/blenderiin tai mortteliin, jossa niistä tehdään maustetahna. Suurin osa tahnasta käytetään kuhan marinointiin, osa paksoin wokkaamiseen.


KUHAA & PAKSOITA AASIALAISITTAIN  (4:lle)

Kuhafileet ja maustetahna:
3 rkl öljyä
2 isoa/4 pientä kuhafilettä

Maustetahna:
1 banaanisalottisipuli (tai 2 tavallista salottispulia)
3/4 solo valkosipulista (tai 3 valkosipulin kynttä)
2 rkl tuoretta korianteria, hienonnettua
1 limen mehu
1 punainen chili, kalvot+siemenet poistettuna
1 rkl kookospalmusokeria
1 rkl soijakastiketta
1 rkl kalakastiketta
4 cm:n pala inkivääriä, kuorittuna ja paloiteltuna
0,5 tl suolaa
n. 6 pyöräytystä mustapippuria myllystä
1 rkl seesamiöljyä
1 sitruunaruoho

Wokattu paksoi:
1 rkl öljyä
5 rkl itsetehdystä maustetahnasta
1 paksoi ( tai 2 pientä paksoita)

Koristeluun:
Limeä, tuoretta korianteria ja chiliä siivuina (siemenet ja välikalvot poistettuna)

Ota kuhafileet lämpenemään huoneenlämpöön siksi aikaa, kun teet maustetahnan sille.

Maustetahna:
Poista sitruunaruohosta kova kanta ja uloin lehtiosa. Hakkaa sitruunaruohoa hiukan esimerkiksi veitsen kahvaosalla, jotta se pehmenee hiukan. Paloittele se pienemmiksi paloiksi ja laita palat pieneen monitoimikoneeseen/blenderiin tai mortteliin.  Lisää kaikki loput maustetahnan ainekset ja hienonna ne maustetahnaksi.

Ota maustetahnasta 5 rkl tahnaa sivuun paksoin wokkausta varten. Levitä loppu maustetahnasta laakealle lautaselle kuhaa varten.

Kuhafileet:
Jos kuhafileet ovat isoja, leikkaa ne 2-3 palaan, pienet kuhafileet voit paistaa kokonaisina. Kääntele kuhafileet maustetahnassa, niin että ne maistuvat joka puolelta. Jätä maustumaan n. 10 minuutiksi.  Voit pestä ja paloitella paksoin sillä välin.

Kuumenna sitten wokissa/pannussa 3 rkl öljyä ja nosta kuhafileet varovasti pannulle. Kypsennä kuhafileet molemmin puolin.

Wokattu paksoi:
Pese paksoi ja leikkaa kantaosa pois. Laita se valumaan puhtaan keittiöpyyhkeen päälle/talouspaperin päälle, jotta suurin osa kosteudesta valuu pois.

Paloittele paksoi, leikkaamalla lehtiruoteja vastaan, haluamasi kokoisiin paloihin. Kuumenna öljy wokissa/pannussa ja lisää siihen aiemmin syrjään laittamasi 5 rkl maustetahnaa. Wokkaa varsiosasta eli lehtiruodista leikkaamiasi paloja pari minuuttia wokissa käännellen. Lisää sitten vasta loput paksoin palat eli lehtiosat ja wokkaa vielä 1-2 minuuttia.

Annostele kuhaa ja paksoita lautasille ja koristele annokset halutessasi tuoreella korianterilla, limellä ja chilisiivuilla.

Valkosuklaapannacotta mangohyytelöllä

Etsitkö helppoa jälkiruokaohjetta pääsiäiseksi? Tämä pannacotta on nopea ja helppotekoinen, kun sen hyydyttämiseen käyttää hyytelösokeri Multia (joka hyydyttää myös maitopohjaiset jälkiruoat),  liivatelehtien sijaan. Hillo-marmeladisokerilla vastaavasti tekaisee nopeasti kauniin mangohyytelön pannacotan pintaan, makua ja väriä antamaan. Pannacotan pitää kuitenkin ehtiä hyytyä kunnolla ennen tarjoilua, mutta sen voi tehdä valmiiksi jo vaikka edellisenä päivänä.

VALKOSUKLAAPANNACOTTA (4:lle)

3 dl kuohukermaa
2 dl kevytmaitoa
0,5 tl vaniljajauhetta/1 tl vaniljasokeria
1 dl hyytelösokeri Multia (EI siis tavallista hyytelösokeria)
50 g valkosuklaata

Mangohyytelö:
150 g mangokuutioita (pakastettuja mangokuutiota tai tuoretta mangoa)
1 dl vettä
0,5 dl hillo-marmeladisokeria

Valkosuklaapannacotta:
Sekoita ainekset kattilassa valkosuklaata lukuunottamatta. Kuumenna kiehuvaksi ja anna kiehua 1/2 minuuttia.

Ota pois lämmöltä ja sekoita paloiteltu valkosuklaa sekaan. Kaada annoskulhoihin ja anna hyytyä tunnin, ennen kuin lisäät mangohyytelön niiden päälle.

Mangohyytelö:
Hienonna mango soseeksi blenderissä/sauvasekoittimella. Mittaa kattilaan kaikki aineet ja kuumenna kiehuvaksi sekoitellen. Anna kiehua hetki, nosta pois lämmöltä ja anna jäähtyä hetkisen.

Lusikoi mangohyytelöä varovasti pannacotan pinnalle ja laita pannacotat uudestaan kylmään hyytymään loppuun, minimissään tunniksi.

Jos haluat esivalmistella jälkiruoan edellisenä päivänä, pannacotan voi tehdä valmiiksi, mutta mangohyytelön tekisin vasta tarjoilupäivänä, jotta se olisi mahdollisimman tuore ja raikas.

Matcha Macarons

Japanilainen Matcha eli vihreä teejauhe sopii hyvin myös leivontaan. Matcha antaa makua ja väriä sekä macaronien kuoriin että täytteeseen, mitään lisäväriä en ole näihin käyttänyt. Jos kuitenkin haluat macaronien kuorista vahvemman vihreitä, voit lisätä aavistuksen vihreää elintarvikeväriä (mielellään pastaväriä eli geelimäistä elintarvikeväriä).

Olen aiemmin tehnyt macaronsit kiertoilmauunitoiminnolla, mutta nyt useampia macarons eriä tehtyäni, olen päätynyt siihen, että on kuitenkin parempi käyttää uunin ylä-/alalämpötoimintoa kiertoilman sijaan. Kiertoilmatoiminnolla macarons -kuorista tulee helposti liian rapeita, eivätkä ne jää sisältä samalla tavalla vaahtokarkkimaiseksi, kuin perinteisellä uunitoiminnolla.

Macaronsien tekoa pidetään yleisesti ottaen aika vaikeana, mutta kun tietää, miltä Macarons -taikinan pitää näyttää/tuntua koostumukseltaan, ne onnistuvat melko varmasti. Taikina ei saa olla liian löysää, muttei myöskään liian paksua. Sen tulee olla sen verran löysää, että pursottamisen jälkeen siihen ei jää huippuja (kuin korkeintaan hetkeksi), mutta kuitenkin niin paksua, että pursotetut keksit pitävät muotonsa.  Tämä ohje on melko suoraan Risentan mantelijauhopussista napattu, tosin olen tehnyt siihen jonkun verran omia muutoksia sekä ainemääriin että tekotapaan.

MATCHA MACARONS (n. 27 kpl valmiita macaroneja)

145 g tomusokeria
80 g mantelijauhoa

70 g  munanvalkuaista = n. 2 valkuaista L-kokoisista munista

15 g sokeria ( 2 rkl)
2 tl Matchaa
(elintarvikeväriä)

Käytän useimmiten munanvalkuaisia, jotka olen edellisenä päivänä erotellut keltuaisista. Säilytän niitä yön yli huoneenlämmössä lasissa, jonka olen peittänyt kelmulla/pakastepussilla. Olen kuitenkin tehnyt osan macaronseista heti valkuaiset ja keltuaiset eroteltuani, hyvin ne tuntuvat silläkin tavalla onnistuvan.

Nykyään, aiemmasta poiketen, myös mittaan tomusokerin ja mantelijauhon monitoimikoneeseen ja ajan seosta tasaisemmaksi. Näin mantelijauhoista jää hyvin vähän karkeampaa ainesta, joka jää siivilään. Voit myös sihdata suoraan seoksen, ilman hienontamista, mutta silloin siivilään jää todennäköisesti enemmän karkeaa mantelijauhoa, joka pitää korvata uudella mantelijauholla, joka menee siivilän läpi. Jos et sihtaa mantelijauhoa, et saa macaroneista kauniin sileitä pinnaltaan, vaan ne jäävät hiukan röpelöiseksi.

Vatkaa valkuaisia hetki yleiskoneen kulhossa/sähkövatkaimella kulhossa. Lisää tavallinen sokeri hiljakseen samalla vatkaten ja vatkaa, kunnes vaahto on kiinteää. Älä kuitenkaan ylivatkaa, vaahdon huippujen tulee olla vielä pehmeähköjä ja marengin kiiltävää. Kuitenkin sen verran napakka vaahto, että jos käännät kulhon ylösalaisin, marenki pysyy kulhossa.

Lisää marengin sekaan tomusokeri-manteliseos ja Matcha ja kääntele pari kertaa nuolijalla. Jos haluat lisävärjätä seoksen, lisää väri tässä vaiheessa. Älä käytä nestemäistä väriainetta, koska se saattaa löysentää seosta liikaa. Minä käytän lähes yksinomaan geelimäisiä pastaelintarvikevärejä, jotka ovat niin intensiivisiä väreiltään, että pieni määrä riittää värjäämään taikinan. Voit käyttää myös jauhemaisia elintarvikevärejä. Kääntele seosta vielä nuolijalla, kunnes saat siitä sopivan koostumukseltaan. Mitä enemmän kääntelet, sitä löysemmäksi taikina muuttuu. On vaikea kuvailla, minkälaista taikinan tulisi olla, mutta suurinpiirtein juuri keitetyn löysähkön mannapuuron paksuista. Voit testata, onko taikina tarpeeksi löysää: Laita teelusikallinen taikinaa lautaselle. Jos se tasoittuu noin 10 sekunnissa, on sopivaa. Mikäli jää huippuja, sekoita taikinaa vielä muutaman kerran lisää nuolijalla.

Lusikoi taikina pursotinpussiin tai pakastepussiin. Leikkaa pursotinpussin päähän /pakastepussin toiseen kulmaan reikä ja pursota leivinpaperoidulle pellille noin 2 euron kolikon kokoisia macaroneja. Macaronit leviävät hiukan, joten älä pursota liian tiiviisti niitä pellille. Kun olet pursottanut pellillisen, napauta koko peltiä muutaman kerran pöytää vasten, jotta saat mahdolliset ilmakuplat pois. Anna macaronien kuortua 20-40 minuuttia (tarvittaessa kauemmin) ennen paistoa. Voit testata, onko tarpeeksi kuortunut, eli paina kevyesti sormenpäällä macaronia. Ellei taikinaa tartu sormeen, on kuortunut tarpeeksi.

Paista uunin keskitasolla 140-asteessa n. 15 minuuttia. Jos uunisi paistaa epätasaisesti,  käännä pelti varovasti paiston puolivälissä ja jatka paistoa.  Jokainen uuni on kuitenkin yksilö, joten aikaja lämpötilakin on hiukan suuntaa-antava. Jos kuoret alkavat ruskettua, vähennä hiukan uunin lämpöä.

Kokeile paiston loppupuolella varovasti, miltä macaronit vaikuttavat ja tuntuuko siltä, että macaronit saa irti pelliltä. Jos ne ovat vielä todella löysiä sisältä, paista vielä minuutti-pari. Jäähdytä valmiit macaronit ritilällä noin 20 minuuttia, ennen kuin irrotat ne leivinpaperista varovasti ja käännät selälleen (lastaa/palettiveistä voit käyttää apuna).

MATCHA-VANILJATÄYTE 

35 g voita, huoneenlämpöistä
1 dl tomusokeria
1 tl Matchaa
25 g Mascarponea
0,5 tl vaniljajauhetta/1 tl vaniljasokeria

Vatkaa huoneenlämpöinen voi kunnolla kuohkeaksi ja vaaleaksi esim. sähkövatkaimella. Lisää tomusokeri  ja jatka vatkaamista ensin hiljaisella nopeudella, ettei tomusokeri pöllyä. Lisää sitten vauhtia ja vatkaa uudestaan kuohkeaksi. Mittaa sekaan Matcha, Mascarpone ja vinilja ja vatkaa vielä kuohkeaksi. Lisää tarvittaessa hiukan tomusokeria, mikäli seos tuntuu liian notkealta.

Lajittele kuoret niin, että saat aina kaksi lähes identtisen kokoista pariksi keskenään. Pursota/levitä täytettä veitsellä tai lusikalla toiselle puolikkaalle ja paina toinen puolisko varovaisesti päälle. Macaronit ovat parhaimmillaan odoteltuaan noin vuorokauden jääkaapissa, jolloin täyte hiukan pehmentää macaronia. Ota ne huoneenlämpöön kuitenkin hetki ennen tarjoilua.

Macaronin kuoriosat voit tehdä halutessasi muutama päivä aiemmin ja säilyttää niitä ilmatiiviissä rasiassa ennen täyttöä. Täyetyt macaronit ovat parhaimmillaan 1-2 päivää täyttämisestä. Itse en ole kokeillut pakastaa macaron -kuoria, mutta niitä voi kuulemma pakastaa.

Ja jos et ensimmäisellä kerralla saakaan macaroneistasi täydellisen näköisiä, maku on varmaankin kuitenkin kohdillaan. Luultavimmin seuraava erä onnistuu jo paremmin, ellei nyt tullut ihan nappisuoritusta.

Tein myös vaaleankeltaisia Lemon Macaronseja samalla kertaa. Niiden ohjeen laitan blogiin myös lähiaikoina, kunhan löydän muistilappuni, johon kirjoitin, mitä laitoin täyteeseen ja kuinka paljon. Pitäisi varmaan siirtyä tässäkin nykyaikaan ja naputella vaikka tabletille muistiinpanot samalla, kun leipoo/laittaa ruokaa. Mutta kun kätöset on usein jauhoissa/taikinassa tms., olen ainakin toistaiseksi kirjannut ohjeita irtolapuille, ennen koneelle puhtaaksikirjoitusta. Siinä on vaan se huono puoli, että irtolaput joutuvat joskus hukuksiin, ennen kuin ohje tulee kirjattua blogiin (nimimerkillä kokemusta on - rutkasti).

Nämä olivat itsellä oikeastaan koe-erä pääsiäiseksi, kuin aion tehdä vihreitä ja keltaisia macaronseja pääsiäiseksi. Tai koe-erä oikeastaan nimenomaan täytteistä. Hyviä olivat testiryhmän mielestä, joten näillä mennään sitten pääsiäiseksi.

Terveyshillo mustikoista & Chian siemenistä

Kun hillon tekee suomalaisista metsämustikoista, Chian siemenistä ja pienestä määrästä luomuhunajaa (vaahterasiirappi tai agave -siirappikin kävisi makeutukseen), otsikon lupaus terveyshillosta ei ole yhtään liioiteltu. Chian siementen uskomaton kyky imeä itseensä nestettä mahdollistaa niiden käyttämisen myös hillon tekoon. Blogista löytyy jo aiemmin Chian siemeniä sisältäviä ohjeita, mutta huomasin, että Chian siemenillä hyydytetyn hillon ohjetta ei vielä blogissani ollut. Eli nyt pakastimen kätköistä mustikat esiin ja hilloa pyöräyttämään esim. aamupuuron/jogurtin maustajaksi ja lisäbuustaajaksi.

Hillo on helppo ja nopea tehdä ja se säilyy viikon verran jääkaapissa. Jos teet mustikan satokaudella hilloa tuoreista mustikoista, kannattaa lisätä hiukan vettä marjojen sekaan, jotta siihen tulee tarpeeksi nestettä, jonka Chian siemenet voivat hyydyttää.

MUSTIKKA-CHIA HILLO (n. 2 dl valmista hilloa)

500 g (pakaste)mustikoita
1 rkl luomuhunajaa (tai vaahterasiirappia/agave -siirappia)
1,5 rkl Chian siemeniä (tarvittaessa hiukan enemmän)

Mittaa kattilaan jäiset mustikat. Anna kuumentua kiehuvaksi. Ota pois lämmöltä ja sekoita Chian siemenet ja hunaja sekaan.

Sekoittele silloin tällöin ja tarkista, että hyytyy mieleiseesi paksuuteen. Voit tarvittaessa lisätä hiukan Chian siemeniä lisää, ellei hillo ala hyytymään tarpeeksi. Se hyytyy hiukan lisää kyllä parin tunnin sisällä, kun Chian siemenet imevät itseensä nestettä.

Säilytä hillo jääkaapissa ja käytä viikon kuluessa.

Posset x 2, veriappelsiini ja perinteinen Lemon

Posset on varmaan helpoimpia jälkiruokia, mitä löytyy ja aineosiakin on vain kolme, kermaa, sitruunamehua (tai muuta sitrusmehua) ja sokeria.  Sitruunamehun happo hyydyttää kerman ilman liivatteita. Posssetin teko on helppoa ja nopeaa, mutta niiden pitää hyytyä kylmässä useamman tunnin, minimissään nelisen tuntia, mutta ne voi hyvin tehdä jo edellisenä päivänä valmiksi. Nyt kun tuli tehtyä possetteja pitkästä aikaa, laitellaan myös tänne blogiin niiden ohjetta.

Posset on vanha englantilainen jälkiruoka, joka rantautui kunnolla Suomeen noin kolmisen vuotta sitten. Silloin itsekin tuli possettia ensimmäisen kerran tehtyä, Lemon possetin ohjeen taisin joskus löytää Glorian ruoka&viini -lehdestä. Tosin alkuperäisessä ohjeessa oli muistaakseni enemmän sokeria, mutta minä pidän siitä, että jälkiruoka on kirpeän makea, joten vähensin sokerin määrää. Oman makuni mukaan sokeria voisi vähentää varmaan enemmänkin, mutta sitten saisin varmaan syödä meidän perheen possetit yksin.

Ainakin pari viikkoa sitten sai vielä kaupoista veriappelsiineja, en tiedä, löytyykö niitä enää. Veriappelsiinien sesonkiaika kun on kovin lyhyt tammikuusta maaliskuun alkuun. Ihan hyvää oli veriappelsiineista tehty posset, mutta kyllä tuo perinteisempi eli sitruuna posset on meidän mielestä vielä parempaa.

VERIAPPELSIINI POSSET (6 annosta)

4 dl kuohukermaa
1 dl (jätä aavistus vajaaksi) sokeria
1 dl veriappelsiineista puristettua mehua, jonka seassa 2 rkl sitruunamehua

Mittaa kattilaan kerma ja sokeri. Anna kiehua reippaasti poreillen 3-5 minuuttia.

Ota pois lämmöltä, mittaa sekaan veriappelsiinimehu, jonka sekaan olet lisännyt sitruunamehua. Sitruunamehua on hyvä lisätä tähän possettiin, koska veriappelsiinit eivät ole välttämättä tarpeeksi happamia hyydyttämään possettia ilman tuota sitruunamehun lisäystä.

Kaada tarjoiluastioihin, anna hetken jäähtyä ja laita sitten peitettynä kylmään hyytymään neljäksi tunniksi tai pidemmäksi aikaa.

Koristeeksi voit pursottaa esimerkiksi kermavaahtoa. Lisää vielä  sitruksen kuorta ja mintunlehteä tai vastaavaa.

LEMON POSSET (6 annosta)

4 dl kuohukermaa
1,25 dl sokeria
1 dl sitruunamehua

Tämä tehdään samoin kuin tuo veriappelsiini possetkin.

Nykyään korvaan aika usein valkoisen sokerin kookossokerilla, mutta possettiin se ei käynyt alkuunkaan mielestäni, ei ainakaan veriappelsiinin makuiseen possettiin. Veriappelsiini possetista tuli omituisen väristä ja makukin oli outo. Oli pakko tehdä sitten toinen satsi tavallisella sokerilla ja sitten ne olikin ihan hyviä. En siis suosittele kookossokeria possettiin.

Szarlotka - Puolalainen omenapiirakka

 

Koska pidän reseptien kehittelystä, tulee aika harvoin leivottua mitään montaa kertaa samalla ohjeella, mitä on aiemmin leiponut. Tätä omenapiirakkaa olen kuitenkin tehnyt jokusen kerran, erityisesti niinä vuosina, kun minulla on ollut hyvin itsetehtyä melko vähäsokerista omenasosetta. Ohjeen olen löytänyt Hembakat -lehdestä, jossa piirakka oli nimetty- Polska äppelrutor. Lehti on muistaakseni vuodelta 2010. Lehdessä ei ollut kerrottu mitään piirakan taustoista, mutta minua kiinnosti hiukan kaivaa netin syövereistä asiaa. Kyseessä on kyllä puolalainen perinneleivonnainen, mutta siitä näytti olevan hyvin montaa erilaista variaatiota. Osassa oli käytetty omenaa hiukan jenkkipiiraiden tyyliin täytteessä, osassa päällä oli marenki, muttei tuota raastettua taikinaa jne. Yhtäkaikki, ainakin tämä omenapiirakka on mielestäni oikein maukasta.

Leivoin tätä piirakkaa viimeksi viemisiksi kyläreissulle ja piirakka oli vielä hiukan lämmintä kun leikkasin sen paloiksi ja kuvasin ennen kyläreissua, joten omenasose oli hiukan löysähköä. Kannattaa antaa piirakan jäähtyä kunnolla ennen leikkausta, jotta siitä saa leikattua siistejä paloja.

Lopputulos näyttää monimutkaisemmalta, mitä on, tämä on nimittäin suht helppo tehdä. Piirakan voi hyvin laskea leivokseksi, varsinkin jos piirakasta leikkaa pienehköjä pitkulaisia paloja, eikä perinteisiä neliöitä.

Jos  piirakkaan käyttämäsi omenasose on suht makeaa, kannattaa vähentää pohjan sokerimäärä puoleen ja nipsaista aavistus sokerimäärää pienemmäksi myös marengista, muuten piirakasta tulee helposti liian makeaa.

SZARLOTKA - PUOLALAINEN OMENAPIIRAKKA  (pellillinen, n. 20 palaa)

Pohja:
6 keltuaista
9 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
250 g voita, huoneenlämpöistä
1 dl sokeria
2 rkl kylmää vettä (oma lisäys)

Esipaistetun pohjan päälle:
4-5 dl omenasosetta, suht. vähäsokerista (ohjeen löydät tarvittaessa täältä)

Marenki (omenasoseen päälle):
6 valkuaista
3 dl sokeria

Pohja:
Laita uuni kuumenemaan 200-asteeseen, kiertoilma 180-asteeseen. Vuoraa syvä uunipelti leivinpaperilla.

Erottele keltuaiset ja valkuaiset toisistaan. Jätä valkuaiset odottamaan marengin valmistamista.

Mittaa kakki pohjan ainekset monitoimikoneeseen ja sekoita, kunnes saat taikinasta pallomaisen. Lisää tarvittaessa muutama tippa vettä, mikäli taikina vaikuttaa liian kuivalta, vastaavasti hiukan jauhoja, mikäli liian pehmeää.  Vaihtoehtoisesti voit nyppiä ainekset käsin sekaisin taikinakulhossa.

Erota taikinasta 1/3 ja laita se pussissa pakastimeen. Taputtele loppu taikinasta leivinpaperoidun pellin pohjalle tasaisesti. Paista uunin keskitasolla 15 minuuttia.

Marenki:
Vatkaa valkuaisia yleiskoneen kulhossa pallovatkaimella tai kulhossa sähkövatkaimella, kunnes ne vaahtoutuvat kunnolla ja marenki on kuohkeaa ja valkoista. Lisää sitten sokeria pienissä erissä, samalla koko ajan vatkaten. Vatkaa vielä hetki, jotta marenki on tarpeeksi napakkaa ja ilmavaa.

Levitä esipaistetun pohjan päälle kerros omenasosetta ja sen päälle marenki tasaisesti.

Ota aiemmin pakastimeen laittamasi taikina pois pakastimesta. Raasta se karkeahkoksi ja ripottele tasaisesti marengin päälle. Paista sitten vielä n. 15 minuuttia, tai kunnes piirakka saa hiukan väriä, samassa lämpötilassa kuin esipaistoit pohjan (200-astetta, kiertoilma 180-astetta).

Leikkaa jäähtyneenä haluamasi kokoisiin paloihin. Ohjeessa luki, että piirakan voi pakastaa ja olenkin testimielessä joskus pakastanut pari palaa. Tämä toimiikin yllättävän hyvin myös pakastettuna, eli rakenne ei juurikaan kärsi siitä. Pakastimen kautta käyneenä rakenne on itseasiassa parempi, kuin seuraavaan päivään kuvun alla säilytettynä. Kuvun alla säilytettynä pohjataikina hiukan pehmenee, samoin marenki. Mutta hyvää se on silti, hiukan pehmenneenäkin, vaikka rakenne ei olekaan enää niin ideaali kuin tekopäivänä.

Olen itse tehnyt tätä piirakkaa silloin, kun on ollut paljon syöjiä paikalla, joten olen tehnyt tämän uunipellin kokoisena. Ohjeen voisi toki puolittaa ja tehdä pienempään uunivuokaan, jos herkuttelijoita on vähemmän.

Kun minut kutsuu kylään, voi yleensä laskea takuuvarmaksi, että ainakin osa viemisistä on jotain syötävää. Usein jotain makeaa, koska ne pystyy useimmiten tekemään joko edellisenä päivänä tai aiemmin samana päivänä valmiiksi tai lähes valmiiksi. Kyläpaikasta riippuen joko vien jotain, jonka itse ideoin alusta loppuun, tai sitten kysyn, mitä haluttaisiin tuotavaksi. On nimittäin ihan hyvä, että meidän perhe ei sentään kaikkia herkkuja syö itse, mitä tulee tehtyä. Samalla saa vähän laajempaa makuraatia kasaan tekeleiden maisteluun.

Terveelliset kookos-goji-taatelikeksit

 

Kyllä, luit ihan oikein, terveelliset keksit. Nämä keksit eivät sisällä ollenkaan jauhoja ja aineosat ovat yksinkertaiset: Neitsyt kookosöljyä, goji -marjoja, tuoreita taateleita sekä luomu kookoshiutaleita. Keksit eivät ole rapeita, vaan mukavan sitkeitä taatelien ansiosta. Tämä oli mielestäni onnistunut kokeilu ja teen näitä ilman muuta toistekin.

TERVEELLISET KOOKOS-GOJI-TAATELIKEKSIT (8 kpl)

6 pehmeää tuoretta taatelia, kivet poistettuna (hedelmätiskistä pahvirasiassa)
0,5 dl Goji -marjoja
1 rkl luomu neitsytkookosöljyä
1 dl luomu kookoshiutaleita

Laita uuni kuumenemaan 170-asteeseen, kiertoilma 150-asteeseen.

Poista taateleista kivet ja laita ne blenderiin. Lisää goji -marjat ja neitsyt kookosöly. Blendaa suht hienoksi. Voit myös soseuttaa ne sauvasekoittimella kulhossa.

Ota seos blenderistä ja sekoita siihen kookoshiutaleet.

Päällystä pelti leivinpaperilla. Ota lusikalla taikinaa vajaa ruokalusikallinen kerrallaan, muotoile se käsin kutakuinkin lihapullan kokoiseksi palloksi ja nosta leivinpaperoidulle pellille. Painele käsin pallo litteäksi keksiksi .

Paista uunin keskitasossa 10 minuuttia/kunnes ruskistuvat kauniisti. Siirrä keksit ritilälle ja anna jäähtyä kokonaan ennen herkuttelua. Keksit rapeutuvat aavistuksen jäähdyttyään, mutta niiden rakenne oli seuraavanakin päivänä kivan sitkeä.

PB-Salted Caramel juustokakku

 

Tällä kakulla meillä juhlistetaan tämänpäiväistä naistenpäivää. Juustokakun makumaailmassa suolainen kohtaa makean sekä pohjassa, täytteessä että kakun koristelussa. Keksipohja on mukavan rapsakka keksimurujen sekaan rouhittujen suolatikkujen asnsiosta. Täytteeseen makua ja suutuntumaa antaa Crunchy Peanut Butter, karamellirouhe ja kuivapaahdetut rouhitut suolapähkinät. Päällä vielä koristeeksi ja makulisäksi suolakaramellikastiketta ja kuivapaahdettuja suolapähkinöitä rouhittuna. Jos pidät Peanut Butterin mausta, tämä kakku on luultavasti makuusi.

PB-SALTED CARAMEL JUUSTOKAKKU (18 cm korkeareunainen irtopohjavuoka - 8-10 hengelle)

HUOM! Kakku on tehty korkeareunaiseen 18-senttiseen irtopohjavuokaan. Täytekerroksesta tulee korkea, joten tarvitset reunakalvoa, ellei irtopohjavuokasi ole korkeareunainen, muuten täyte ei mahdu vuokaan.

Keksi-suolatikkupohja:
30 g suolatikkuja
110 g Oreo -täytekeksejä tai vastaavia
40 g voita, sulatettua

Karamelli-suolapähkinäseos täytteen sekaan sekoitettavaksi:
1 dl sokeria
2 rkl vettä
1/2 pussia kuivapaahdettuja suolapähkinöitä

Täyte:
3 dl kuohukermaa
1 prk/250 g Mascarponea
5 liivatelehteä
2 rkl vettä
0,5 dl turkkilaista jogurttia
2 dl PB Crunchy (maapähkinävoita, jossa on maapähkinän paloja)
1 dl kookossokeria
+karamelli-suolapähkinäseos rouhittuna

Koristelu:
n. 1/2 dl kuivapaahdettuja suolapähkinöitä hiukan pienemmäksi rouhittuna
n. 1 dl suolakaramellikastiketta (Salted Caramel Saucea), ohje täällä

Keksipohja:
Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan reunan ja pohjan väliin. Voitele vuoan reunat kevyesti ruokaöljyllä tai käytä reunakalvoa. Molemmilla tavoilla saat juustokakun reunasta siistin ja se irtoaa vuoasta kauniisti.

Sulata voi kattilassa levyllä tai kulhossa mikrossa. Murskaa keksit ja suolatikut joko monitoimikoneessa tai esim. tukevassa pakastepussissa  kaulimella pussin päältä painellen/ajaen. Sekoita voisula keksi-suolatikkumurskaan ja painele seos vuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi lusikan avulla tai käsin. Älä painele pohjaa liian tiukkaan, ettei siitä tule liian tiivis. Laita vuoka kylmään täytteen teon ajaksi.

Karamelli-suolapähkinäseos täytteen sekaan sekoitettavaksi:
Vuoraa leivinpelti leivinpaperilla.

Mittaa mielellään pinnoittamattomaan kattilaan, esim. teräskattilaan sokeri ja sen päälle vesi. Anna sokerin sulaa ja paahtua sekoittamatta, ettei sokeri kristalloidu. Vaaleassa kattilassa sokerin paahtumisen asteen näkee paremmin kuin tummassa kattilassa. Ensin vaikuttaa siltä, ettei sokerille tapahdu mitään, mutta sitten kun se alkaa paahtua, paahtuminen käy nopeasti. Älä jätä sokeria itsekseen paahtumaan, ettei se kärähdä. Paahda sokeri meripihkanväriseksi.

Kaada se sitten heti esivalmistelemasi leivinpaperin päälle. Levitä lusikalla seosta ohuemmaksi. Varo polttamasta itseäsi, paahdettu sokeri on todella kuumaa. Jätä hetkeksi odottamaan ja jäähtymään.

Mittaa monitoimikoneeseen tai vastaavaan kuivapaahdetut suolapähkinät ja paahdettu kovettunut karamelli/sokeri. Käytä konetta hetki, kunnes seos on mielestäsi sopivassa karkeusasteessa. Sen on tarkoitus jäädä melko karkeaksi, mutta siihen ei saa jäädä kuitenkaan liian suuria paloja. Jätä odottamaan täytteen valmistuksen ajaksi.

Täyte:
Laita täytteen liivatelehdet likoamaan kylmään veteen n. 5-10 minuutiksi

Vatkaa kerma kulhossa sähkövatkaimella vaahdoksi. Laita toiseen kulhoon mascarpone, jogurtti, PB Crunchy ja kookossokeri. Lisää myös aiemmin tekemäsi karamelli-suolapähkinärouhe. Vatkaa seos tasaiseksi samoilla vatkaimilla, joilla vatkasit kerman.

Kuumenna mikrossa tai kattilassa levyllä 2 rkl vettä ja sulata siihen käsin kuivaksi puristamasi liivatelehdet. Jätä liivateseos ihan hetkeksi jäähtymään ja sekoita sitten liivateliemi juustoseokseen, vatkaimilla hiljaisesti samalla vatkaten.

Nostele lopuksi kermavaahto nuolijan avulla juustoseoksen sekaan ja levitä  täyte keksipohjan päälle tasaisesti. Laita kylmään, peitettynä hyytymään, minimissään 3:ksi tunniksi. Voit hyvin tehdä tähän asti edellisenä päivänä ja vain koristella kakun tarjoilupäivänä. 

Koristelu:
Jos olet säilyttänyt suolakaramellikastiketta jääkaapissa ja se on jähmettynyt liikaa, kuumenna sitä varovasti hetki mikrossa, jolloin saat sen juoksevammaksi.

Levitä suolakaramellikastiketta kakun päälle kerros ja anna osan siitä valua reunoille (auta tarvittaessa varovasti lusikalla). Ripottele veitsellä hiukan pienemmäksi rouhimasi kuivapaahdetut suolapähkinät pinnalle.

Tämän kakkupostauksen myötä toivottelen kaikille hyvää naistenpäivää!

Ti' punch rommidrinkki + höpinää rommista

Ti´punch (Ti=pieni) on lyhyt rommidrinkki, jossa on rommia, sokeriruokosiirappia (tai ruokosokeria) ja limea. Maun mukaan jotkut lisäävät Ti' punchiin myös jäitä. Jos matkustat Karibian ranskankielisille Antillien saarille kuten  Martiniquelle tai Guadeloupelle (tai Guadeloupe on oikeammin nimitettynä saariryhmä, jonka pääsaari "varsinainen" Guadeloupe muodostuu kahdesta salmen erottamasta, mutta sillan yhdistävästä pääsaaresta,  Grande-Terre ja Basse-Terre, sekä pienemmistä saarista Marie Galant,  La Désirade ja Îles de Saintes), et voi välttyä törmäämästä saarten "kansallisjuomaan" Ti' punchiin. Se kuuluu siellä vahvasti elämäntapaan ja sillä paikalliset aloittavat usein aamunsakin. Ruokaa ennen aperitiiviksi se on aika itsestäänselvä valinta. Edellisessä blogipostauksessa laitoin Accrasien eli karibilaisten kalafritterien ohjeen blogiin (ohje siis täällä) ja Accras ja Ti' punch ovat klassinen yhdistelmä.

Usein ravintolassa traditiona on, että pöytään tuodaan pullo valkoista Agricole rommia, pullo sokeriruokosiirappia, limenlohkoja ja usein myös ruokosokeria sekä jäitä. Useimmiten ollaan kuitenkin sitä mieltä, että juomaan ei perinteisesti kuulu jäät. Jokainen saa sitten tehdä drinkin mieleisekseen (Chacun preparé sa propre mort eli kutakuinkin jokainen valmistaa oman kuolemansa). Tai voit myös pyytää Ti' punch vieux (Rhum viex=vanha/ikääntynyt rommi), jolloin rommi on kauemmin ikäännytettyä ja tammitynnyreissä meripihkanväriseksi muuttunutta pehmeämmän makuista rommia.

Välillä drinkki tehdään henkilökunnan toimesta myös valmiiksi, silloin aineosat ovat jotakin tähän suuntaan (juoma on melko tuhdisti romminen):

TI' PUNCH (1 lasillinen)

5 osaa valkoista Agricole rommia
1 osa sokeriruokosiirappia
1 limen lohko
lusikka (voi halutessaan painella lusikalla lisää limenmakua juomansa sekaan)

Sokeriruokosiirapin sijaan voi käyttää ruokosokeria

Koska juoma on nimensä mukaisesti pieni, lasiin ei juomaa tule kovin suurta määrää. Nuo aineosat voisivat siis olla senttilitroja.

Laita nk. vanhan mallisen coktail -lasin pohjalle limen lohko, hulauta sen päälle sokeriruoksiirappi ja rommi ja sekoita lusikalla. Jätä lusikka lasiin, jolloin sillä voi halutessaan painella lsiää limen makua juomaansa.

Juoman keskiössä on siis saarilla tuotettu rommi, niin kutsuttu Rhum Agricole, joka valmistetaan tuoreesta vastapuristetusta sokeriruokomehusta, päinvastoin kuin useimmat maailmalla tavattavat rommit Rhum industriel/Rhum traditionelle, jotka tehdään melassista, eli sokerinvalmistuksen sivutuotteena saatavasta paksusta siirappimaisesta aineesta. Martinique on itseasiassa ainoa rommintuottajamaa, jolla on osalla rommeistaan AOC merkintä (Apellation d'Origin Contrôllée), eli vastaava merkintä kuten shampanjalla ja konjakilla.

Habitation Clément, vanha sokeriruokoplantaasi, nykyinen rommitehtaan, museon ja nykytaidenäyttelyn yhdistelmä, jossa kävimme tutustumassa rommin valmistukseen, valmistaa vain ja ainoastaan AOC merkittyjä rommeja. Kyseinen mesta on tehnyt rommeja vuodesta 1887, joten perinteitä ainakin löytyy.

Sokeriruokosato korjataan pellolta ja viedään suoraan rommitehtaalle, jossa ruo'ot puristetaan /murskataan ja niistä saadaan sokeriruokomehua. Sokeriruokomehu ei kestä säilytystä, joten sen tie rommiksi alkaa samantien sadonkorjuusta. Sadonkorjuu ajoittuu noin kahteen kuukauteen vuodessa.

Tehdas oli melko suuri ja suurin osa tehtaan tiloista oli katettuja, mutta osittain avonaisia tiloja. Mutta eipä siinä ilmastossa samalla tavalla seiniä kaipaa, kuin täällä lämmön takia.

Vastapuristettu sokeriruokomehu laitetaan fermentoitumaan suuriin kuparisäiliöihin. Fermentoitumisen aikana, joka kestää 24-72 tuntia, osa sokereista muuttuu luonnollisten hiivojen ansiosta alkoholiksi. Fermentoitumisen ansiota on suurin osa rommin aromeista. Fermentoitumisen päätteeksi seoksesta tulee sokeriviiniä, joka on melko mietoa.

Fermentoitumisen jälkeen seos tislataan puhtaaksi alkoholiksi ja siirretään terästankkeihin kypsymään useammaksi kuukaudeksi, ennen kuin se laitetaan ikääntymään tynnyreihin. Tässä vaiheessa rommi on kirkasta ja se saa lopullisen värinsä ja makunsa tammitynnyreistä, jossa se kypsytetään. Valkoinen rommi, joka täällä tehtiin, kypsytettiin vähintään 3 kuukautta.  Tosin valkoinen rommi kypsytettiin terästankeissa, koska siihen ei ole tarkoituskaan saada väriä.

Osa tankeista/tynnyreistä on todella suuria. Kuvassa nämä eivät kovin suurilta näytä kun ei ole mittakaavaa, mutta kun tällaiseen vanhaan käytöstä poistettuun tankkiin käveli sisälle, siitä olisi saanut käyvän yksiön. Eli nuo vetävät "jokusen" litran.
 

Rommitehtaalla oli monenikäisiä eriä tuloillaan rommia.  Osa rommin kypsyttämiseen käytetyistä tynnyreistä näytti melko uudelta, kuten tässä allaolevassa kuvassa.

Mutta löytyi sieltä hyvin vanhankin näköisiä tynnyreitä. Nämä eri tynnyrierät olivat eri halleissa, joihin oli merkattu tarkat tiedot eristä. Nämä allaolevat olivat kaikista vanhinta erää.

Tässä kyseisen rommitehtaan lippulaiva Rhum vieux XO, eli kaikista hienoin rommi, mitä he tekevät. Kyseisessä rommissa on sekoitus vuosilta 1952, 1970 ja 1976. Melko iäkästä kamaa siis.
Tehdaskierroksen lopuksi oli rommimaistiaiset, jossa henkilökunta kaatoi lasiin niitä rommeja, joita halusi maistaa. Kyseistä rommia tuli maistettua tietysti jo paikan päällä ja kaapissa löytyy vielä puolikas pullollinen kyseistä ainetta. Tätä ei sentään raaski cokiksen kanssa juoda, joten tuo pullollinen on meillä ollut aika riittoisa. Tämä pullo on kuvattu tuolla tehtaalla, jossa osalle pulloista oli tehty valkoisella nahalla pehmustetut kaapit, joissa oli edessä lasi. Kotona meidän pullo päätyi ihan tavalliseen kiettiökaappiin. Tunteekohan se siitä arvonsa alennetuksi?