Szarlotka - Puolalainen omenapiirakka

 

Koska pidän reseptien kehittelystä, tulee aika harvoin leivottua mitään montaa kertaa samalla ohjeella, mitä on aiemmin leiponut. Tätä omenapiirakkaa olen kuitenkin tehnyt jokusen kerran, erityisesti niinä vuosina, kun minulla on ollut hyvin itsetehtyä melko vähäsokerista omenasosetta. Ohjeen olen löytänyt Hembakat -lehdestä, jossa piirakka oli nimetty- Polska äppelrutor. Lehti on muistaakseni vuodelta 2010. Lehdessä ei ollut kerrottu mitään piirakan taustoista, mutta minua kiinnosti hiukan kaivaa netin syövereistä asiaa. Kyseessä on kyllä puolalainen perinneleivonnainen, mutta siitä näytti olevan hyvin montaa erilaista variaatiota. Osassa oli käytetty omenaa hiukan jenkkipiiraiden tyyliin täytteessä, osassa päällä oli marenki, muttei tuota raastettua taikinaa jne. Yhtäkaikki, ainakin tämä omenapiirakka on mielestäni oikein maukasta.

Leivoin tätä piirakkaa viimeksi viemisiksi kyläreissulle ja piirakka oli vielä hiukan lämmintä kun leikkasin sen paloiksi ja kuvasin ennen kyläreissua, joten omenasose oli hiukan löysähköä. Kannattaa antaa piirakan jäähtyä kunnolla ennen leikkausta, jotta siitä saa leikattua siistejä paloja.

Lopputulos näyttää monimutkaisemmalta, mitä on, tämä on nimittäin suht helppo tehdä. Piirakan voi hyvin laskea leivokseksi, varsinkin jos piirakasta leikkaa pienehköjä pitkulaisia paloja, eikä perinteisiä neliöitä.

Jos  piirakkaan käyttämäsi omenasose on suht makeaa, kannattaa vähentää pohjan sokerimäärä puoleen ja nipsaista aavistus sokerimäärää pienemmäksi myös marengista, muuten piirakasta tulee helposti liian makeaa.

SZARLOTKA - PUOLALAINEN OMENAPIIRAKKA  (pellillinen, n. 20 palaa)

Pohja:
6 keltuaista
9 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
250 g voita, huoneenlämpöistä
1 dl sokeria
2 rkl kylmää vettä (oma lisäys)

Esipaistetun pohjan päälle:
4-5 dl omenasosetta, suht. vähäsokerista (ohjeen löydät tarvittaessa täältä)

Marenki (omenasoseen päälle):
6 valkuaista
3 dl sokeria

Pohja:
Laita uuni kuumenemaan 200-asteeseen, kiertoilma 180-asteeseen. Vuoraa syvä uunipelti leivinpaperilla.

Erottele keltuaiset ja valkuaiset toisistaan. Jätä valkuaiset odottamaan marengin valmistamista.

Mittaa kakki pohjan ainekset monitoimikoneeseen ja sekoita, kunnes saat taikinasta pallomaisen. Lisää tarvittaessa muutama tippa vettä, mikäli taikina vaikuttaa liian kuivalta, vastaavasti hiukan jauhoja, mikäli liian pehmeää.  Vaihtoehtoisesti voit nyppiä ainekset käsin sekaisin taikinakulhossa.

Erota taikinasta 1/3 ja laita se pussissa pakastimeen. Taputtele loppu taikinasta leivinpaperoidun pellin pohjalle tasaisesti. Paista uunin keskitasolla 15 minuuttia.

Marenki:
Vatkaa valkuaisia yleiskoneen kulhossa pallovatkaimella tai kulhossa sähkövatkaimella, kunnes ne vaahtoutuvat kunnolla ja marenki on kuohkeaa ja valkoista. Lisää sitten sokeria pienissä erissä, samalla koko ajan vatkaten. Vatkaa vielä hetki, jotta marenki on tarpeeksi napakkaa ja ilmavaa.

Levitä esipaistetun pohjan päälle kerros omenasosetta ja sen päälle marenki tasaisesti.

Ota aiemmin pakastimeen laittamasi taikina pois pakastimesta. Raasta se karkeahkoksi ja ripottele tasaisesti marengin päälle. Paista sitten vielä n. 15 minuuttia, tai kunnes piirakka saa hiukan väriä, samassa lämpötilassa kuin esipaistoit pohjan (200-astetta, kiertoilma 180-astetta).

Leikkaa jäähtyneenä haluamasi kokoisiin paloihin. Ohjeessa luki, että piirakan voi pakastaa ja olenkin testimielessä joskus pakastanut pari palaa. Tämä toimiikin yllättävän hyvin myös pakastettuna, eli rakenne ei juurikaan kärsi siitä. Pakastimen kautta käyneenä rakenne on itseasiassa parempi, kuin seuraavaan päivään kuvun alla säilytettynä. Kuvun alla säilytettynä pohjataikina hiukan pehmenee, samoin marenki. Mutta hyvää se on silti, hiukan pehmenneenäkin, vaikka rakenne ei olekaan enää niin ideaali kuin tekopäivänä.

Olen itse tehnyt tätä piirakkaa silloin, kun on ollut paljon syöjiä paikalla, joten olen tehnyt tämän uunipellin kokoisena. Ohjeen voisi toki puolittaa ja tehdä pienempään uunivuokaan, jos herkuttelijoita on vähemmän.

Kun minut kutsuu kylään, voi yleensä laskea takuuvarmaksi, että ainakin osa viemisistä on jotain syötävää. Usein jotain makeaa, koska ne pystyy useimmiten tekemään joko edellisenä päivänä tai aiemmin samana päivänä valmiiksi tai lähes valmiiksi. Kyläpaikasta riippuen joko vien jotain, jonka itse ideoin alusta loppuun, tai sitten kysyn, mitä haluttaisiin tuotavaksi. On nimittäin ihan hyvä, että meidän perhe ei sentään kaikkia herkkuja syö itse, mitä tulee tehtyä. Samalla saa vähän laajempaa makuraatia kasaan tekeleiden maisteluun.