Sain kutsun bloggarimatkalle tulla tutustumaan Tammisaaren vanhanajan joulumarkkinoihin ja Fiskars Villageen. Tammisaari kuuluu omiin suosikkikohteisiin kesällä, ja käymme siellä joka kesä peräkärrypyöräilemässä. Eli lastaamme perheen kaikkien neljän hengen pyörät peräkärryyn ja ajamme Tammisaareen. Auto parkkiin, pyörien purku peräkärrystä ja sitten pitkin poikin viilettämään merellisiä Tammisaaren katuja. Suosikkilenkkejämme on ajella Skåldön saareen, jolloin pyörälenkkiin tulee mukaan myös lossimatka ja ajokilometrejä kaiken kaikkiaan noin 40 kilometriä yhteensä, kun ajamme Sommaröhön asti. Talvella en ole kuitenkaan ollut aiemmin Tammisaaressa, joten oli kiva nähdä Tammisaari myös talviaikaan. Fiskars Villagessa olen käynyt useammankin kerran, mutta koska siellä on niin paljon nähtävää ja koettavaa, sinne on aina kiva mennä uudestaankin (aiempi Fiskars Villagen blogipostaukseni täällä). Fiskars Village on valittu kotimaan parhaaksi matkakohteeksi, eikä ihme, niin ainutlaatuinen ruukkialue on.
Tammisaaressa on ollut asutusta jo 1500 -luvulla, ja se sai kaupunkistatuksen jo 1500-luvun puolivälissä, samoihin aikoihin kuin Helsinki. Suurin osa vanhan kaupungin säilyneistä rakennuksista on kuitenkin 1700-1800-luvulta. Tammisaari oli 1500-luvulla käsityöläisten aluetta, josta vanhat kadunnimet mm. Sepänkatu, Hatuntekijänkatu ja Hansikkaantekijänkatu antavat viitteitä. Kauniiden vanhojen puutalojen lisäksi Tammisaaressa on myös komea harmaakivikirkko 1680-luvulta. Vuonna 2009 Tammisaaren kaupunki, Karjaan kaupunki ja Pohjan kunta yhdistyivät Raaseporin kaupungiksi.
Melko pian Tammisaareen saavuttuamme suuntasimme aamukahville viehättävään Leipomo & kahvila Carl de Mummaan Raatihuoneentorille. Meille oli varattu pöydät lasitetulta ulkoterassilta, josta aukesi näkymä suoraan Raatihuoneentorille, johon oli levittäytynyt suuri osa Tammisaaren menneen ajan joulumarkkinakojuista. Markkinat järjestetään vuosittain joulukuussa ja ne ovat erityisesti lähialueen ihmisten suosiossa.
Leipuri Kim Holmberg tiimeineen valmistavat lähes kaikki tuotteet paikan päällä, joten ei ollut yllätys, että sekä valitsemani kinkkusämpylä että sahramilla maustettuL ucia pulla (Lussekatten) maistuivat herkulliselta ja vastaleivotuilta.
Kahvittelun jälkeen olikin aika suunnata omatoimisesti kiertelemään markkinoita ja Tammisaarta. Jos apukäsiä olisi ollut mukana, markkinoilta olisi tullut varmasti ostettua paljon kaikenlaista ihanaa. Nyt tyydyin kuitenkin enimmäkseen kuvaamaan ja nauttimaan markkinoiden tunnelmasta. Erilaiset havuista tehdyt jouluiset koristeet olivat mielestäni tosi ihania, vai mitä tuumit esimerkiksi näistä havupässeistä? Hauskana yksityiskohtana jokaisen pässin kaulassa oli pässin nimi.
Kiertelin muutaman bloggarin kanssa markkinoita ja Tanja voitti Marttojen arvonnassa pussillisen herkullisen näköisiä kaneliässiä. Tuli heti oma mummo mieleen, hän leipoi usein kaneliässiä.
Petterin kaverikin tuli markkinoilla vastaan poronsarvineen ja toinenkin jouluaasi oli paikalla
Markkinoiden teemaan sopivasti paikalla oli paljon käsintehtyjä tuotteita, osa syötäviä, osa koristeita ja käyttöesineitä.
Nämä puuporot olivat myös tosi hauskoja. Olisin voinut hyvin ostaa pihalleni jonkun näistä kaveruksista.
Tyrni+inkiväärihyytelö oli mielenkiintoinen tuttavuus ja nämä kaksi tehoainetta yhdessä varmaan pitäisivät flunssapöpöt ainakin viiden kilometrin päässä itsestä.
Pienten ja vähän suurempien iloksi itse joulupukkikin oli kerennyt mukaan markkinoille.
Ennen Fiskarsin Ruukkiin siirtymistä kiersimme vielä hiukan EKTA museokeskuksessa. Tämä keltainen talo oli Porvaristalo 1790-luvulta. Sisällä huoneita kiertelemässä näki, miten 1800-luvun varakas käsityöläinen asui ja eli.
Joulukattauksesta löytyi itselle tuttuja astioita. Olen perinyt omalta mummoltani samaa Arabian Fasaani -sarjaa.
Matkalla Fiskars Villageen pysähdyimme Hotel Sea Frontissa sijaitsevaan Restaurant Strandikseen lounaalle. Ravintola panostaa pitkälle lähiruokaan ja hankkii lihat paikalliselta Björkensin tilalta ja vihanneksetkin hankitaan niin pitkälle kuin mahdollista paikallisilta tuottajilta. Hotelli sijaitsee meren rannalla ja ravintolasta aukesi esteetön näköala merelle.
Keittiössä häärää mm. Suomen voittoisan kokkimaajoukkueen (hopeamitali Saksassa järjestetyissä kokkiolympialaisissa) jäsen Samuel Mikander, joten tiedossa oli makuhermoja hellivää ruokaa. Pääruoan halloumi, punajuuret, paahdettu parsakaali ja mm. persilja muodostivat onnistuneen kokonaisuuden.
Jälkiruoassa oli cappucinomoussea, puolukkaa parissa eri muodossa ja rapeana elementtinä fudgea. Itse kun en ole kahvi-ihmisiä, tilasin jälkiruoan kanssa kaakaota. Puolukkaa käytetään mielestäni Suomessa turhan vähän, siinä on upea maku ja se sopii hyvin raikastamaan makeita jälkiruokia.
Suomessa aitosiiderillä, joka valmistetaan 100 %:sti omenasta lisäämättä vettä, tiivistettä tai aromeja, ei ole juurikaan perinteitä. Siiderien makeutukseen ei myöskään käytetä lisättyä sokeria, vaan mahdollinen tarvittava lisämakeus käymisen jälkeen saadaan lisäämällä hiukan omenamehua. Esikuvat tämäntyylisiin siidereihin tulevat Englannista ja Pohjois-Ranskasta. Omenat siiderimöön tulevat pääsääntöisesti lähialueiden omenaviljelijöiltä, mutta tulevaisuuden suunnitelmissa on myös oma omenatarha.
Kuura Ciderin tuotevalikoimaan kuuluu mm. samppanjamenetelmällä valmistettu kuohusiideri (Kuura Cuvée), kuiva villihiivoilla käynyt hiilihapoton siideri (Kuura Real) ja Kuura Ice Cider, makea jälkiruokasiideri. Saimme maistaa kolmea erilaista siideriä ja kuulla tarkemmin niiden valmistusprosesseista.
Kuura Cider käyttää aina 100 % kotimaista omenaa, joten siiderin valmistuksen sykli ajoittuu omenien satokauden mukaan. Syksyllä alkaa omenoiden mehustuskausi, talvella siideri käy tankeissa ja Ice Cideria valmistettaessa tuorepuristettu omenamehu jäätyy ulkona pakkasessa. Pakkasessa talven aikana jäätynyt omenamehu saa keväällä hiljalleen sulaa ja ensimmäiseksi sulanut osuus (15-20 %:a massasta) on otettu talteen. Tähän osuuteen on tiivistynyt intensiivinen omenan aromi ja paljon makeutta. Aromikas, sokeripitoinen mehu on käynyt hiljalleen 6 kk luoden intensiivisen jääsiiderin. Kuuran jääsiideri on ensimmäinen Suomessa tuotettu Ice Cider. Jääsiiderin juuret ovat Kanadan Quebecissa.
Itse en yleensä ole varsinainen jälkiruokaviinien ystävä, mutta Kuura Ice Ciderissa omenien upea aromi, sekä juoman makeus ja happamuus oli hyvässä sopusoinnussa. Ostinkin joulua varten pullollisen jääsiideriä juustojen kanssa tarjottavaksi.
On upeaa tavata pientuottajia ja huomata, miten intohimoisesti he suhtautuvat tuotteisiinsa sekä yrittämiseen. Kiitos Petri mielenkiintoisesta siiderimökierroksesta.
Siiderimöön tutustumisen jälkeen olisi ollut mahdollista omatoimisesti kierrellä Fiskars Villagessa, mutta koska tarjoutui tilaisuus tutustua Fiskarsin Panimon sekä Ägräs Distilleryn toimintaan, suuntasin parin muun bloggarin kanssa niitä kohti.
Jari Leinonen, joka on toinen Fiskarsin panimon perustajista ja tislaamon osakas, kierrätti meitä sekä panimon puolella, tislaamossa että Tap Roomissa. Kiitos kierroksista ja maistiaisista Jari.
Fiskarsin Panimo perustettiin alunperin Vantaan Rekolassa vuonna 2011 nimellä Rekolan Panimo ja Fiskarsiin panimo siirtyi vuonna 2014. Samoihin aikoihin päivitettiin sekä panimon nimi että oluiden pullokoko 0,5 L pulloista 0,33 L pulloihin. Panimon tuotevalikoimaan kuuluu kymmenkunta erilaista olutta. Olut ja ruoka näyttelevät suurta osaa panimon toiminnassa ja uusia oluita testatessa käydään läpi myös niille sopivat ruokavaihtoehdot.
Jo pelkästään eri maltaissa oli paljon makueroja paahtoasteen ja mm. savustuksen ansiosta.
Suunnitelmissa on tulevaisuudessa käyttää myös kotimaista humalaa, mutta tällä hetkellä mielipiteet tuntuvat kovasti menevän ristiin siitä, mihin suuntaan jalostustyötä pitäisi kehittää.
Maltaat mäskätään ensin kuumalla vedellä, jolloin entsyymit pilkkovat maltaissa olevan tärkkelyksen liukoiseen muotoon. Sen jälkeen mäski siivilöidään vierteeksi, joka keitetään humalien ja muiden mahdollisten makuaineiden kanssa.
Sen jälkeen vierre siirretään käymistankkeihin käymään. Pintahiivaoluet käyvät huomattavasto korkeammassa lämpötilassa kuin pohjahiivaoluet.
Fiskarsin Panimon oluet on nimetty hauskasti, vai mitä tuumaat esimerkiksi nimistä Katkera nunna, Kesäkolli, Musta valssi ja Paavin polku. Koska meillä oli aika hiukan kortilla tutustuessamme panimon ja tislaamon toimintaan, Jari antoi meille maistiaisiksi mukaan muutaman olutpullon. En ole vielä kerennyt maistelemaan niitä, mutta olen aiemmin maistanut mm. Metsän henki -nimistä Fiskarsin Panimon olutta, joka on maustettu mm. kuusenkerkällä ja ainakin se oli todella hyvää, vaikken olekaan kovin suuri oluen ystävä.
Kolmas Fiskarsissa sijaitseva artesaanijuomatuottaja Ägräs Distillery, joka on perustettu 2015, on erikoistunut nimikkotisleisiin, joiden makuprofiilit rakentuvat puhtaista, aromaattisista villiyrteistä ja kustomoiduista kypsytysprosesseista. Edellisellä Fiskarsin reissulla pääsin tutustumaan Ägräs Distilleryn yhteydessä toimivaan Tap Roomiin, joten oli kiva, että nyt pääsin kurkistamaan myös itse tislaamon puolelle.
Ägräs Distillery valmistaa Akvaviittia, Giniä, Digestiveä (21 villiyrtin katkero) ja Viskiä (Ägräs Distilleryn savuviskiä pääsee maistamaan aikaisintaan vuonna 2020). Tuotteisiin kuuluu myös Ägräs Long Drink Nordic Nettle, joka on maailman ensimmäinen akvaviittipohjainen long drink. Mausteena long drinkissä on nokkosta, fenkolia ja sitruunaa. Nokkonen antaa juomaan myös kauniin vihreän värin.
Tislaamon sydän on tietenkin itse tislaukseen käytettävät kuparipannut. Tislauksen jälkeen alkoholi on kirkasta ja saa vasta tynnyrikypsytyksessä värinsä.
Tap Roomin puolella on mahdollista maistaa Ägräs Distilleryn tuotteita ja niistä tehtyjä juomasekoituksia ja niiden lisäksi valikoimaan kuuluu myös Fiskarsin Panimon ja Kuura Ciderin tuotteita. 24-asiakaspaikkaisessa tilassa on mahdollisuus myös nauttia Catering -illallisia. Tap Roomin sisustus on täysin paikallisten toteuttama ja kalusteet mm. paikallisten huonekalupuuseppien tekemiä.
Pääsimme maistamaan sekä Ägräsin Akvaviittia että Fiskarsin Bierbrandia. Akvaviitti oli raikkaan makuinen, samaan aikaan sitruksinen ja mausteinen. Tislaamon erikoisuus, Fiskars Bierbrand -pontikka, joka tislataan panimon omasta oluesta, yllätti positiivisesti. Vaikka prosentteja oli peräti 52, juoma oli kuitenkin yllättävän pehmeän ja hennosti maltaisen makuinen eikä korventanut kurkkua, kuten alkoholiprosentista olisi voinut päätellä.
Panimo- ja tislaamokierroksella meni sen verran aikaa, että viimeinen kohteemme Cafe Antique, jäi itsellä hiukan vähäisemmälle tutustumiselle, kun muu seurue jo odotti siellä meitä. Nimensä mukaisesti Cafe Antique on sisustettu antiikilla ja lähes kaikki sisustus on myytävänä. Alkunsa kahvila sai aikoinaan, kun kahvilan perustaja Ulla Sundström, joka on ikänsä toiminut antiikin parissa , perusti Fiskarsiin pienen antiikkiliikkeen nimellä Wanhan Puoti. Ulla alkoi myydä antiikin ohella liikkeessään kahvia ja näin syntyi antiikkia myyvä kahvila. Tänä päivänä Cafe Antiqueta pitää Ullan kaksi poikaa, Samuli ja Oskari Sundström. Ullalla itsellään on nykyään vanhassa Porvoossa antiikkiliike Antique House, josta itsekin olen Ullalta ostanut blogia varten vanhoja astioita ja aterimia. Kun Cafe Antique ja Antique House tekevät tiivistä yhteistyötä, kahvilassa on aina paljon kauniita antiikkiesineitä tarjolla.
Kahvila suosii luomua ja lähiruokaa ja raaka-aineet pyrittän hankkimaan läheisiltä pientiloilta.
Kahvilassa on myös kiitettävän laaja teetarjonta, joka ilahdutti minua, koska en juo ollenkaan kahvia.
Matkat ja mukavan päivän tarjosi Länsi Uudenmaan Lumo matkailu Oy. Kiitos kutsusta ja hyvin järjestetystä ihanasta ja maistuvasta päivästä ja erityiskiitokset vielä pirteälle Tuula -oppaallemme. Kannattaa seurata https://www.visitsouthcoastfinland.fi/ -sivuja, joista löytyy kaikki alueen nähtävyydet ja tapahtumat keskitetysti.
