tiistai 30. kesäkuuta 2015

Kesän makuja - Hortasoosi ja pyyntituoretta haukea

Omassa lapsuudenkodissa hyödynnettiin paljon luonnonantimia - sieniä, marjoja, kalaa, nokkosia, voikukkia jne. Silloin tieto sienien ja kasvien tunnistamisesta ja niiden hyödyntämisestä siirtyi enimmäkseen vanhemmilta lapsille, nykyään tietoa löytyy pilvin pimein netin kautta ja alan kirjoista ja on mahdollista oalllistua myös erilaisille kursseille. Suomen luonto on vielä melko puhdasta, joten onkin hienoa, että luonnonatimien hyödyntäminen on taas noussut suosioon.

Itsepyydetty kala maistuu aina paremmalle kuin kaupan kalatiskiltä ostettu kala, ihan jo senkin takia, ettei pyyntituoretta kalaa saa kaupan tiskiltä. Hauki on kala, pyyntituoreena hyvä sellainen.



Meillä ei ole kesämökkiä, eikä enää venettäkään, joten kalaan pitää vartavasten lähteä. Eipä siinä mitään, kalastaminen on mielestäni tosi kivaa. Lapsuudessa tuli kalastettua erityisen paljon, kun vietimme paljon aikaa Sipoon ulkosaaristossa veneillen ja telttaillen, tuttavaperheemme veneellä. Kalankäsittely on siitä syystä itselle hyvin tuttua puuhaa. Ehkä juuri sen takia meikäläinen on se, joka perkaa kaiken kalan, riippumatta siitä, kuka perheenjäsenistä sen on kalastanut. Pannuun päätyneen hauen kalasti perheen nuorin mies, juurikin ylläolevasta kuvasta näkyvästä paikasta.


Tuoretta kalaa ei kannata lähteä ylimaustamaan, vaan antaa kalan itsensä maistua. Ruisjauhoissa molemmin puolin pyöritellyt filepalat kannattaa paistaa ehdassa voissa, jolloin maku on enemmän kuin kohdillaan. Kylkeen uusia kotimaisia perunoita, tilliä ja kasviksia sekä hortasoosia.


Jos ja kun jätät nahan haukeen paikalleen, kannattaa suomustaa nahkapuoli kunnolla, jolloin rapeaksi paistuneen nahankin voi halutessaan syödä. Hiukan reilun kilosesta hauesta tulee noin 700-800 fileitä eli noin 6-7 filepalaa. Itse en lähtenyt haukea fileoimaan täysin ruodottomaksi, vaan jätin nk. y-ruodot paikalleen. Ne on helppo kuitenkin syödessä nyppiä kypsästä kalasta pois.

PANNUPAISTETTUA HAUKEA

700-800 g haukifileitä
n. 1/2 dl ruisjauhoja
suolaa, mustapippuria
n. 1 tl sitruunamehua

Voita

Mausta filepalat suolalla, mustapippurilla ja sitruunamehulla. Laita laakealle lautaselle ruisjauhot ja paistinpannuun reilu nokare voita sulamaan ja ruskettumaan.

Pyörittele filepalat molemmin puolin ruisjauhoissa ja nosta pannulle paistumaan. Paista molemmin puolin kauniin ruskeaksi. Lisää tarvittaessa hiukan voita kun käännät filepalat.

Kalalle tein hortasoosin pihalta löytyneestä hortasta sekä muutamasta yrtistä. Itse keräsin pihalta montaa eri hortaa: suolaheinää, pieniä voikukanlehtiä, pieniä vuohenputkenlehtiä, pihatähtimöä ja piharatamoa sekä yrteistä rucolaa, tilliä ja basilikaa. Voit itse vaihdella hortaa ja yrttejä makusi/saatavuuden mukaan.

HORTASOOSI

1-2 kourallista hortaa + yrttejä yhteensä, esim. suolaheinää, piharatamoa,  pieniä voikukanlehtiä, pieniä vuohenputkenlehtiä, pihatähtimöä ja rucolaa, tilliä sekä basilikaa
1 prk Cremé Fraîchea
3 rkl majoneesia
3 rkl turkkilaista jogurttia
1 rkl sitruunamehua
1 tl valkoista balsamicoa

suolaa, mustapippuria maun mukaan
ripaus sokeria

Lataa blenderiin tai vastaavaan kaikki aineet ja pöräytä tasaiseksi soosiksi. Tarjoile kylmänä kalan ja mielellään uusien perunoiden kera.

Itse paistoin lisukkeeksi pienestä kesäkurpitsasta ohuiksi lanteiksi leikattuja siivuja, jotka maustoin sitruunamehulla, mustapippurilla, suolalla ja ripauksella balsamicoa. Ohuet kesäkurpitsalantit kypsyvät pannussa nopeasti lisukkeeksi.  Napsaisin pihasta vielä rucolaa (joka on talvehtinut nyt 3 talvea pihassa suojaamatta) ja paloittelin tomaatteja rucolan sekaan. Yksinkertaisen hyvää kesäruokaa.

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Tuplasuklaa cookiesit Smarties -rakeilla



Näissä cookieseissa on maito- ja tummasuklaapalojen lisäksi koristeena Mini Smarties -rakeita. Cookiesien taikinaan ei vatkata sokeria ja rasvaa yhteen, vaan rasva sulatetaan ja aineet vain sekoitetaan keskenään. Taikina vaatii kuitenkin minimissään 2 tuntia kylmässä, jotta cookiesien rakenne on oikeanlainen paistettaessa. Cookiesien taikinan alkuperäinen ohje on Sally's baking addiction -blogista, täältä. Olen kuitenkin muuttanut ohjetta jonkun verran, mm. vähentämällä sokerin määrää aika paljon sekä tekemällä omia lisäyksiä taikinaan.

TUPLASUKLAA COOKIESIT SMARTIES -RAKEILLA (n. 16  kpl)

160 g sulatettua voita
90 g fariinisokeria
60 g sokeria
1 tl vaniljajauhetta/2,5 tl vaniljasokeria
2 rkl siirappia
1 muna + 1 keltuainen (L-kokoisia munia)
280 g vehnäjauhoja
1,5 tl  maissitärkkelystä
1 tl ruokasoodaa
0,5 tl leivinjauhetta

60 g maitosuklaata, paloiteltuna
60 g tummaa suklaata, paloiteltuna

Kuumien Cookiesien päälle heti uunista oton jälkeen:
20 g maitosuklaata, paloiteltuna
20 g tummaa suklaata, paloiteltuna
2 pkt Mini Smarties -rakeita

Laita uuni kuumenemaan 175-asteeseen, kiertoilma 155-asteeseen.

Sulata voi ja jätä se hetkeksi odottamaan.

Paloittele sekä taikinaan tuleva suklaa että paiston jälkeen Cookiesien päälle laitettava suklaa pienehköiksi paloiksi. Voit myös halutessasi laittaa koko suklaan jo taikinaan, mutta silloin Cookiesien päälle ei tule samalla tavalla suklaapaloja näkyviin kuin kuvissa olevissa Cookieseissa.

Sekoita voisula + sokerit, vanilja ja siirappi taikinakulhossa. Lisää muna + keltuainen ja sekoita ne rasva-sokeriseokseen.

Sekoita jauhot, maissitärkkelys, ruokasooda ja leivinjauhe keskenään ja sekoita ne taikinaan. Lisää lopuksi sekaan paloitellut tumma- ja maitosuklaat á 60 grammaa ja sekoita ne taikinan sekaan.

Laita taikina kylmään minimissään 2:ksi tunniksi. Voit tehdä taikinan myös jo pari päivää aiemmin jääkaappiin valmiiksi. Ota taikina ennen paistoa noin 10:ksi minuutiksi lämpenemään.

Nostele leivinpaperoiduille pelleille cookie -kauhalla tai ruokalusikalla 16 kpl taikinapalloja. Älä tasaa palloja, taikina leviää paistamisen aikana juuri sopivasti. Itse painan yleensä palloihin vielä tässä vaiheessa ennen paistoa 1-2 isohkoa suklaapalaa.


Paista uunin keskitasolla 175-asteessa pelti kerrallaan, kiertoilmalla molemmat pellit kerrallaan 155-asteessa noin 10 minuuttia. Minä paistoin näitä omaan makuuni sopivaksi kiertoilmalla 155-asteessa 11,5 minuuttia. Cookiesit ovat uunista otettaessa vielä hyvin pehmeitä, mutta ne kypsyvät vielä hiukan uunista oton jälkeen. Jos pidät pehmeistä cookieseista, älä siis ylipaista niitä.

Anna cookiesien olla pellillä noin 5 minuuttia paiston jälkeen, mutta paina niiden pinnalle heti uunista oton jälkeen suklaapaloja sekä Mini Smarties -rakeita. Nosta cookiesit 5-10 minuutin päästä ritilälle jäähtymään loppuun.


Paistoajalla voit säädellä cookiesien rapeutta. Jos pidät melko pehmeistä cookieseista, paista vähemmän aikaa, vastaavasti jos pidät rapeista, paista pidempään. Säilytä ylijääneet cookiet ilmatiiviissä rasiassa.

Koska leivon melko usein, en yleensä pakasta leivonnaisia. Siksi en myöskään juuri vinkkaile eri leivonnaisten pakastamisenkestävyydestä. Näitä cookieseja tein kuitenkin jo toukokuussa Ravintolapäivän kahvilaamme ja ylijääneet cookiesit laitoin pakastimeen. Yllättävän nopeasti cookiesit sulavat huoneenlämmössä sopiviksi, joten näitä voi hyvin pakastaa myös yllätysvieraiden varalle. Cookieseissa on kuitenkin sen verran paljon rasvaa, etten suosittele niitä kuukautta kauempaa pakastimessakaan säilytettäväksi.

torstai 25. kesäkuuta 2015

Luonnonantimia - Pirteä kuusenkerkkäjuoma


Kuusenkerkät eli kuusen nuoret vuosikasvaimet ovat parhaimmillaan kevääällä ja alkukesällä ennen juhannusta, jolloin ne ovat pehmeitä ja vaaleanvihreitä. Kuusenkerkkiä voi myös pakastaa. Etelä-Suomessa niiden aika on ainakin suurimmalta osin ohi, mutta varjoisimmilla paikoilla kerkät saattavat olla vielä kerättäviä. Kuusenkerkät sisältävät paljon hivenaineita, A- ja C-vitamiineja sekä antioksidantteja ja niitä onkin käytetty pitkään luonnonlääkinnässä. Kuusenkerkkiä voi syödä sellaisenaan salaatissa, niitä voi käyttää keittoihin, kerkistä voi keittää teeetä tai siirappia tai tehdä kuusenkerkkäjuomaa tai - simaa.

Kuusenkerkkien keräämisessä tulee huomioida, ettei niiden keräily kuulu jokamiehenoikeuksiin, vaan niiden keruuseen tarvitsee aina maanomistajan luvan. Meillä on omalla tontilla jonkun verran pikkukuusia, joista keräsin kerkät. 2 litraa kerkkiä sai helposti muutamasta pikkukuusesta. Kerkkiä kerätessä ei kannata ottaa latvasta kerkkiä, ellet halua typistää kuusen pituuskasvua.

Tämän kuusenkerkkäjuoman ohjeen olen ottanut Arktiset aromit -sivuilta täältä. Itse tykästyin kovasti tähän pirteänmakuiseen juomaan ja aion ehdottomasti tehdä tätä ensi vuonnakin.

KUUSENKERKKÄJUOMA (n. 4 L)

4 L vettä
2 L kuusenkerkkiä
0,5 kg sokeria
25 g sitruunahappoa

Huuhtele kuusenkerkät kylmässä vedessä ja valuta ne siivilässä. Laita valutetut kerkät kuumuutta kestävään astiaan/kattilaan.

Kuumenna vesi kiehuvaksi ja kaada kiehuva vesi kuusenkerkkien päälle. Lisää sitruunahappo, anna jäähtyä yön yli.

Siivilöi juoma ja siirrä se kattilaan. Lisää sokeri ja kiehauta juoma. Anna jäähtyä ja pullota puhtaisiin, kuumennetuihin pulloihin.

Säilytä kylmässä. Juoma säilyy noin 2 viikkoa.

Laimenna tarjoiltaessa juomaa vedellä maun mukaan, noin 1 osa kuusenkerkkäjuomaa, 3 osaa vettä.


tiistai 23. kesäkuuta 2015

Terveellistä herkkua - Smoothie -jäätelö



Tänään oli iltaan asti aurinkoinen ja mukavan lämmin ilma, mutta nyt sitten  pukkaa taas vettä ihan kunnolla. Tänä kesänä ei ilmat ole oikein suosineet lämmöstä pitäviä. Itse kuulun siihen joukkoon, joka toivoisi kesältä aurinkoa ja lämpöä. Saa nähdä, saadaanko tänä kesänä myös kunnon lämpimiä, aurinkoisia jaksoja. No, olipa ilma mikä tahansa, kesällä maistuu kuitenkin erilaiset jäiset herkut. Tämä mansikka-nektariini-banaani-smoothie -jäätelö (kauhea nimihirviö) on hyvää ja terveellistä herkkua. Itse en lisännyt siihen mitään makeutusta, mutta mikäli käyttämäsi mansikat eivät ole makeita, voit makeuttaa sitä tarvittaessa esimerkiksi ripauksella agave -siirappia.

Heitän nykyään aina ylikypsäksi humahtaneet banaanit pakkaseen sellaisenaan, kuorineen päivineen. Sieltä niitä on helppo ottaa jäisenä, banaani kun ei jäädy kovin kovaksi pakkasessa. Kun banaanin antaa ihan hetkisen olla huoneenlämmössä, kuori irtoaa melko helposti ja banaanin saa pätkittyä veitsellä helposti paloiksi. Minulla oli vielä viimekesäistä mansikkasurvosta pakkasessa, joten se päätyi myös jäisenä sekaan, mutta tuoresurvos ajaa ihan hyvin saman asian. 

MANSIKKA-NEKTARIINI-BANAANI-SMOOTHIE -JÄÄTELÖ (n. 7 annosta)

2 ylikypsää pakastettua banaania, mallia musta
2 nektariinia
4 dl mansikkasurvosta (kotimaisista mansikoista)
(tarvittaessa ripaus esimerkiksi agave -siirappia)

Kuori ja paloittele banaanit kulhoon, jossa voit ajella smoothien tasaiseksi sauvasekoittimella tai paloittele banaanit blenderiin. Lisää nektariinit paloina ja mansikkasurvos.

Aja seos tasaiseksi. Smoothiesta tulee melko paksua, kuin pikajäätelöä.

Me herkuttelimme osan smoothie -jäätelöstä lusikalla lasista ja osan laitoin jäätelömuotteihin ja pakastin ne. Molemmilla tavoilla smoothie -jäätelö oli hyvää.

Voit tarvittaessa auttaa smoothie -jäätelön  irtoamista jäätelömuoteista upottamalla muotin ulkopinnat hetkeksi kuumaan veteen.



lauantai 20. kesäkuuta 2015

Juhannuksen pienet suklaakakut

 


 

Leivoin juhannukseksi pieniä suklaakakkuja, joissa oli kauden marjoja ja syötäviä kukkia koristeena. Marja-aikaan saa helpolla näyttäviä kakkuja aikaiseksi ja lisäksi marjat raikastavat tuhdin suklaisia kakkuja mukavasti. Kaksi kakuista oli halkaisijaltaan 18 senttisiä ja yksi 12 senttinen minikakku. Samalla ohjeella saat tehtyä halutessasi yhden suuren 26-28 senttisen kakun tai esimerkiksi kaksi n. 20 senttiä halkaisijaltaan olevaa kakkua.  Kakku kannattaa leipoa jo tarjoilua edeltävänä päivänä valmiiksi, jotta se ehtii jähmettyä. Pohjaosa on nimittäin mutakakkumainen, muttei ihan niin kostea eikä niin tiivis, kuin perinteinen mutakakku. Itse leivoin pikkukakut vasta tarjoilupäivänä, mutta niiden halkaisijan ollessa niin pieni, siirto onnistui leivontapäivänäkin ihan hyvin.  Kuorrutus ja koristelu kannattaa levittää kuitenkin vasta hiukan ennen tarjoilua kakuille, jotta marjat ovat mahdollisimman freesejä tarjolle tuotaessa.


PIENET SUKLAAKAKUT (2x18 cm ja 1x12 cm pikkukakut)

200 g tummaa suklaata (70 %), sulatettuna
200 g voita, huoneenlämpöistä
1,5 dl fariinisokeria
1,5 dl sokeria
4 kananmunaa
2 tl espresso -jauhetta
1 dl vehnäjauhoja
1 dl makeuttamatonta kaakaota (Fazer/Van Houten tai vastaava)
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa
1 tl vaniljasokeria
4 rkl turkkilaista jogurttia (tai kreikkalaista, kuitenkin paksua jogurttia)

KORISTELUUN:

Mascarponevaahto

1 prk Flora Vispiä
n. 200 g Mascarponea
0,5 tl vaniljajauhetta/2 tl vaniljasokeria
n. 3 rkl tomusokeria

Reilusti kauden marjoja, vadelmia, mansikoita, mustikoita, kirsikoita tms.tuoretta minttua muutamia lehdyköitä ja halutessasi syötäviä kukkia

Kakkupohjat:

Ota voi ajoissa huoneenlämpöön pehmenemään.

Laita uuni kuumenemaan 175-asteeseen, kiertoilma 155-asteeseen. Vuoraa irtopohjavuokien pohjat leivinpaperilla pingottamalla pohjan ja reunan väliin leivinpaperi. Voitele vuoan reunat kevyesti.

Paloittele suklaa pienehköön astiaan ja sulata se mikrossa puoliteholla pari minuuttia. Jätä odottamaan.

Vatkaa kulhossa sähkövatkaimella voi ja sokerit. 

Sekoita kuivat aineet, eli jauhot, kaakao, espresso -jauhe, leivinjauhe, ruokasooda ja vanilja keskenään.
Laita ruokalusikallinen jauhoseosta muanvaahtoon ja lisää yksi kananmuna. Vatkaa se kunnolla sekaisin. Lisää taas lusikallinen jauhoseosta ja yksi muna vatkaten. Toista sama, kunnes kaikki neljä munaa on lisätty. 

Lisää sitten loppu jauhoseoksesta ja jogurtti ja nostele ne seokseen sekaisin nuolijalla. Lisää viimeiseksi sulatettu suklaa ja nostele se myös seokseen nuolijalla.

Lusikoi taikina tasaisesti kakkuvuokiin ja paista uunin alatasossa n. 20 minuuttia. Minulla sopiva paistoaika oli kiertoilmalla 155-asteessa 19 minuuttia. Kakun keskusta saa vielä hiukan hyllyä, kun otat ne uunista. Nosta kakku vuokineen ritilälle jäähtymään. Kakku loppukypsyy vielä hiukan uunista oton jälkeen ja kiinteytyy jäähtyessään. Anna kakkujen jäähtyä kokonaan paistovuoassaan mielellään seuraavaan päivään (peitettynä, kun kakku on jäähtynyt), ennen kuin siirrät ne tarjoilualustalle ja koristelet ne.

VINKIT: 
Riippuen siitä, kuinka mutakakkumaiseksi kakkusi haluat, voit säädellä sitä paistoajalla. Jos haluat kakut hyvin pehmeäksi ja tahmeaksi/taikinamaiseksi, niitä kannattaa paistaa melko lyhyen aikaa, jolloin sisus jää pehmeäksi.

Voit paistaa takinasta yhden suuren n. 26-28 senttiä halkaisijaltaan olevan kakun. Paista kakku silloin samassa lämmössä, mutta paista sitä noin 30 minuuttia.

Kakusta saa helposti gluteenittoman, vaihtamalla vehnäjauhot gluteenittomaan jauhoseokseen. Tarkista silloin, että suklaa ja kaakao ovat varmasti gluteenittomia.

Suklaakakun alkuperäisen ohjeen kehitin viime elokuun Ravintolapäivän kahvilaamme ja kakusta tulikin heti hittituote. Tällä kertaa vaihdoin alkuperäisen ohjeeni ruokosokerin fariinisokeriin ja tavalliseen sokeriin, toimi yhtälailla. Kurkkaa Ravintolapäivän suklaakakut täältä.  Tuon linkin takaa löydät myös toisenlaisen koristelun ja kuorrutuksen mascarponevaahdon lisäksi.

Mascarponevaahto + koristelu:

Vatkaa kulhossa sähkövatkaimella tai yleiskoneessa Flora Vispi ja mascarpone sekä tomusokeri ja vanilja keskenään vaahdoksi. Maista seosta ja lisää tarvittaessa mascarponea tai tomusokeria oman makusi mukaan ja vatkaa vielä aineet uudestaan sekaisin.

Lusikoi seos suklaakakkujen päälle ja koristele kakut runsaasti kauden marjoilla sekä halutessasi vielä mintun lehdyköillä ja syötävillä kukilla. Mm. syreeninkukat ovat leivonnaisten koristelussa erinomaisia, koska ne kestävät leivonnaisten päällä hyvin, eivätkä nuupahda helposti.




torstai 18. kesäkuuta 2015

Kesä pullossa - Syreenimehu




Liiloista pihasyreeninkukista tehty mehu on todella kauniin väristä ja maku on kesäisen kukkea, vähän kuin pullotettua kesää joisi.  Jalosyreenit/unkarinsyreenit eivät käy tämän mehun valmistukseen, vaan nimenomaan vanhanajan pihasyreenit. Valkoisestakin pihasyreenistä voit mehua tehdä, mutta silloin luonnollisesti kaunis liila väri jää mehusta uupumaan. Osalla syreenien kukinta alkaa olla varmaan jo ohi, mutta viileän alkukesän ansiosta (onhan siinä jotain hyvääkin), osa syreeneistä kukkii täyttä häkää vielä Etelä-Suomessakin. Mehu tehdään sitruunahapolla uuttamalla, joten mitään erikoisvarusteita et mehun tekoon tarvitse. Tarjoiltaessa mehu laimennetaan joko tavallisella vedellä tai kuplivalla vedellä maun mukaan.

Syreeni kuuluu ehdottomasti omiin kukkasuosikkeihin ja sen tuoksu on yksi parhaista kesän tuoksuista. En yleensä raaski kauheasti omasta pihasta kerätä kukkia maljakkoon. En esimerkiksi koskaan ole ottanut syreeneistäni oksia maljakkoon, mutta kun on kyse jostain syötävästä tai juotavasta, jota voi tehdä pihan antimista, asia on ihan toinen. Lisäksi kun mehun tekoon käytetään vain kukat, ei tänä vuonna komeasti kukkivasta syreenistä juuri huomaakaan, että siitä on kukkaterttuja napsittu.

  
 
SYREENIMEHU (Reilu litra laimennettavaa mehutiivistettä)

35 syreeninkukintoa
1 L vettä
585 g sokeria (n. 6,5 dl)
1 (luomu)sitruuna
20 g sitruunahappoa (n. 2 rkl)

HUOM! Jos tiedät pitäväsi makeasta mehusta, lisää sokerin määrää noin 85 g/1 dl.
Itse en pidä kauhean makeasta juomasta, mutta perheen nuorison mielestä mehu oli liian hapanta

Levitä syreeninkukinnot ensiksi valkoisen pyyhkeen/lakanan päälle, jotta saat suurimman osan mahdollisista öttiäisistä pois. Laita kukinnot sitten runsaaseen kylmään veteen, jotta saat loputkin ei toivotut asukit pois kukista.

Riivi kukat kukkarangoista pois ja laita ne kattilaan tai muuhun kuumuutta kestävään astiaan.

Pese sitruuna hyvin kuumalla vedellä, siivuta se ohuiksi renkaiksi ja kerrosta syreeninkukkien kanssa kattilaan/astiaan.

Kuumenna vesi ja sokeri kiehuvaksi. Sekoittele, jotta kaikki sokeri sulaa. Ota pois lämmöltä ja sekoita sitruunahappo sekaan. Kaada kuuma liemi kukka-sitruunaseokseen ja anna seoksen jäähtyä peittämättä huoneenlämpöiseksi.

Sekoita seosta ja peitä astia kannella/kelmulla ja vie kylmään tekeytymään vuorokaudeksi.  Seosta kannattaa sekoittaa välillä pari kertaa.Voit jättää sen tekeytymään kahdeksikin vuorokaudeksi, mutta silloin kannattaa ottaa sitruunaviipaleet vuorokauden jälkeen pois, ettei niiden kuoresta tule kitkerää makua mehuun.

Siivilöi seos ja pullota se puhtaisiin (mielellään kuumennettuihin) pulloihin. Säilytä kylmässä. Mehu säilyy noin viikon sellaisenaan jääkaapissa. Jos haluat säilyttää mehua kauemmin, se kannattaa pakastaa.

Laimenna mehu tarjoiltaessa joko vedellä tai kuplivalla vedellä maun mukaan, kutakuinkin 1 osa mehua 3-4 osaa vettä, jääpalat sopivat hyvin mukaan.

En ole testannut, mutta voisin kuvitella, että syreenimehusta saisi aika ihanan tervetulodrinkin kuohuviinin kanssa. Myös muihin juomasekoituksiin se varmasti sopii hyvin. Ehkä pitäisi  kokeilla myös syreenisorbettia mehusta.

Tein myös syreenimarmeladia syreeninkukista, mutta sitä en ole vielä kerennyt maistamaan. Saas nähdä millaista siitä tuli.

OIKEIN IHANAA JUHANNUSTA - NAUTTIKAAHAN VALOSTA JA LUONNON KAUNEUDESTA !  

-Raili 



tiistai 16. kesäkuuta 2015

Helppo valkosuklaapannacotta mansikka-limesalsalla



Tämä jälkiruoka on helppo ja nopea tehdä suurellekin porukalle, käy siis hyvin vaikka juhannusjuhlijoiden kestitsemiseen. Paras mansikka-limesalsa tulee tuoreista kotimaisista mansikoista, mutta ulkolaisetkin käyvät tähän ihan hyvin, kun salsan makeuttaa tomusokerilla.

Minulla on blogissa jo aiemmin lähes samanlainen valkosuklaapannacotan ohje, mutta siinä annokset ovat suurempia ja päälle tein silloin mangohyytelön (ohje täällä). Halusin nyt tuoreiden mansikoiden aikaan ja juhannuksen tienoilla laittaa kuitenkin tämän ohjeen, koska mansikka-limesalsalla tämä on mielestäni vielä kesäisempää ja ehkä siksi myös astetta parempaa. Tein tätä myös pari vuotta sitten nuoremman pojan lakkiaisiin melko suurelle vierasmäärälle, siksi halusin vinkata myös että tämä onnistuu hyvin helposti suurellekin vierasmäärälle.

Laitan ohjeen nyt 12 hengen annokseen, mutta saat tehtyä tämän helposti suuremmalle porukalle tai vastaavasti aineosat puolittamalla 6:lle hengelle. Kuvissa olen tehnyt annokset suuremmalle porukalle, joten käytin kertakäyttölaseja, joiden vetoisuus on noin 1,25 desiä. Pienemmälle porukalle voit tehdä annokset esim. pieniin laseihin.

HUOM! Annoskoko on suht pieni, pannacottaa on noin desi per henkilö + mansikkasalsaa noin ruokalusikallinen per henkilö. Jos haluat reilummat annokset, ota se huomioon riittävyyttä laskiessa.
Annoksen teossa käytetään Hyytelösokeri Multia, joka hyydyttää myös maitopohjaiset hyytelöt, EI siis tavallista Hyytelösokeria.

VALKOSUKLAAPANNACOTTA MANSIKKA-LIMESALSALLA (12 ANNOSTA)

Valkosuklaapannacotta
4 dl vispikermaa
4 dl kevytmaitoa
2 dl Hyytelösokeri Multia
100 g valkosuklaata pieninä paloina
1 tl vaniljajauhetta/4 tl vaniljasokeria

Mansikka-limesalsa
 1 L tuoreita mansikoita
1  (luomu)limen kuori raastettuna
n. 10 lehteä basilikaa
n. 1 -2 rkl tomusokeria
 
Sekoita kattilassa kerma, maito ja Hyytelösokeri Multi. Kuumenna kiehuvaksi ja keittele maltillisella lämmöllä sekoitellen noin puoli minuuttia. Nosta pois lämmöltä.

Lisää valkosuklaa ja vanilja ja sekoita, kunnes suklaa sulaa. Annostele jälkiruoka laseihin ja anna jäähtyä hetken, ennen kuin siirrät ne jääkaappiin hyytymään minimissään tunniksi. Tähän asti voit tehdä hyvin jälkiruoan jo päivää aiemmin ja säilyttää ne jääkaapissa peitettynä. Mansikkasalsa kannattaa tehdä vasta tarjoilupäivänä.

Paloittele mansikat suht pieniksi paloiksi. Hienonna basilika hienoksi ja lisää se mansikanpalojen sekaan. Raasta limenkuori, lisää se ja viimeiseksi lisää tomusokeria maun mukaan ja sekoita aineet sekaisin. Kotimaisiin mansikoihin riittä melko pienikin ripaus, ulkolaiset kaipaavat hiukan enemmän makeutusta.

Annostele mansikkasalsaa noin ruokalusikallinen per jälkiruoka pannacotan päälle.

Tänä vuonna kotimaisia avomaan mansikoita joutuu odottelemaan hiukan pidempään kuin tavallisesti, viileän alkukesän johdosta. Mutta kyllä omassa pihassakin mansikoissa jo alkaa näkymään pienen pieniä raakileita.



sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Raikas maissi-vesimelonisalaatti



Raikkaat salaatit maistuvat aina, eikä vähiten juhannuksen grilliruokien kanssa.  Koska meidän perheen sipulininhoaja oli syömässä salaattia, en laittanut siihen sipulia, mutta laitoin ohjeeseen sulkuihin kevätsipulin, koska se kävisi hyvin tähän salaattiin. Purkkimaissin sijaan salaattiin käy myös pakastemaissi sulatettuna ja valutettuna tai tuoreesta kypsennetystä maissintähkästä riivityt maissinjyvät (jos maissi on erityisen tuore, siitä voi käyttää maissinjyvät sellaisenaankin, ilman kypsennystä, tosin ne maistuvat hiukan erilaiselta).

Voi kun tänä vuonna tulisi hyvä maissivuosi kotimaisilla maissitiloilla. Tuore kotimainen poimintatuore maissi on superherkullista. Maissi on makeimmillaan ja mehukkaimmillaan vain päivän-pari poimimisesta. Kun kerran upotat hampaasi tähän herkkuun, kaipaat sitä varmasti seuraavanakin vuonna. Onneksi sitä voi hyvin myös pakastaa kokonaisena tuoreena tähkänä. Kannattaa siis ehdottomasti seurailla, milloin maissia voi käydä poimimassa maissitiloilta, yleensä sato kypsyy elo-syyskuun vaihteessa ja jatkuu noin kuukauden. Itse olemme käyneet poimimassa maissia Kartanomaissin/Kullo Gårdin pelloilta.

MAISSI-VESIMELONISALAATTI (n. 4:lle lisukesalaattina)

1-2 isoa lohkoa vesimelonia
n. 20 kpl Mustia Kalamata -oliiveja
n. 100 g Kreikkalaista fetaa
1 jääsalaatti
n. 10 lehteä tuoretta minttua
1 prk/300 g Bonduelle Gourmet purkkimassia, EI lisättyä sokeria
(pari kevätsipulin vartta tai sipulin vartta renkaina)

1-2 rkl neitsysoliiviöljyä
1 tl valkoista balsamicoa/valko-/punaviinietikkaa
1 tl limenmehua
Mustapippuria, suolaa
n. 1/4 tl sokeria/hunajaa

Huuhtele ja valuta siivilässä purkkimaissi.

Paloittele salaattikulhoon vesimeloni noin sokeripalan kokoisiksi kuutioiksi, revi jääsalaatti penemmiksi paloiksi. Lisää mintunlehdet hienonnettuna, feta palasteltuna. Lisää lopuksi oliivit sekä valutettu maissi. Jos pidät sipulista, lisää vielä kevätsipulia tai sipulinvarsia renkaina.

Sekoita öljy, balsamico/viinietikka, mustapippuri, suola ja sokeri/hunaja keskenään ja kaada salaatin päälle. Nostele salaattiainekset sekaisin, jotta kastiketta tulee joka puolelle.


Eilen oli kyllä upea ihana ilma, heti tuntui kunnolla kesältä. Mutta nyt sääennusteet eivät ainakaan tällä hetkellä lupaa kovin hääviä juhannussäätä. Toivotaan, että ennusteet vielä muuttuvat tai ovat pielessä. Tosin keskikesän juhlaa pitää mielestäni joka tapauksessa viettää ulkona, oli ilma mikä tahansa, joten kannattaa kaivella varmuuden varoiksi kumpparit ja sadetakit sekä lämmintä vaatetta esiin. Ilmasta huolimatta on kuitenkin valoisaa myöhään illallakin, joten nautitaanhan nyt tästä valoisasta ajasta, jos ei aurinkoa saataisikaan.


perjantai 12. kesäkuuta 2015

Taste of Helsinki 2015 - Suosittelen!


Eilen kävin vihdoin hemmottelemassa makuhermojani Taste of Helsinki -tapahtumassa, joka levittäytyy Kansalaistorin Puistoon tänä vuonna 11.-14.6.2015. Olen jo parina aikaisempana vuotena suunnitellut tapahtumaan menemistä, mutta aiemmin se on jäänyt vain suunnittelun asteelle. Ruokaintoilijana on tietenkin hassua, että vasta nyt aktivoiduin, mutta vanha sanonta, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, piti taas kutinsa. Suosittelen tapahtumaa lämpimästi!


 Sain houkuteltua hyvän ystäväni mukaan makumatkalle, joten odotettavissa oli kiva ilta. Hyvää seuraa, maukasta ruokaa ja juomaa sekä kaunis kesäilta. Mitäpä sitä pieni ihminen muuta kaipaisi.

Liput hankin Tiketistä etukäteen, ettemme vain jäisi ilman herkkuja. 37 euron hintaan (+Tiketin 2,5 euron välityspalkkio) kuului sisäänpääsy tapahtumaan sekä 25 Taste of Helsinki markkaa herkutteluun käytettäväksi.  Kaikki ruoat ja juomat maksetaan markoilla ja yksi markka vastaa euroa. Paikanpäällä sai vaihdettua lisää markkoja, mikä olikin näppärää. Annosten maksaessa 5-6 markkaa kipaleelta ja viinit alkaen 6 markkaa lasilta, tuli nimittäin melko nopeasti asiaa rahanvaihtopisteeseen.


Itse olin valmistautunut huolella tapahtumaan, kuten maratoonarit konsanaan, syömällä koko päivän aikana vain yhden pienen palan kakkua sekä puoli kuppia teetä, jotta pystyisin maistelemaan mahdollisimman laajan setin herkkuja. Mieli olisi tehnyt maistaa vielä laajempi kattaus ruokia ja juomia, mutta kyllä 7 annosta ja jokunen juoma oli silti ihan kelpo suoritus ensikertalaiselta mielestäni.

Ensimmäiseksi suuntasimme Matti Jämsenin Pop-up -telttaa kohden. Olin päättänyt etukäteen, että haluan ehdottomasti maistaa ainakin Friteerattua katajanmarjalla maustettua kanankoipea ja kuusenkerkkää Bocuse d'Or 2015 -annosta.


Annos oli hyvä, muttei kuitenkaan ihan lunastanut suuria ennakko-odotuksiani. Kuusenkerkkä olisi mielestäni saanut maistua annoksessa enemmän. Ystäväni valitsi ensimmäiseksi makupalakseen Matti Jämsenin "Toast Skagen", piparjuurta ja kurkkua. Annokselle kävi vain niin ikävästi, että eilen kun oli suht tuulista, kepponen kertakäyttölautanen lähti pöydältä lentoon sillä samalla sekunnilla, kun hän päästi siitä irti. Myös lokit olivat päättäneet saapua tapahtumaan ja olivat salamana paikalla herkuttelemassa Toast Skagenit parempiin suihin. Onneksi ystäväni kuitenkin sai korvaavan annoksen, kun kertoi, mitä ensimmäiselle lautaselle oli tapahtunut. Tämän jälkeen pidimme kaikista lautasista kiinni kuin hukkuva pelastuslautasta.

Seuraavaksi maistelin Gastrobar Emon Crème Ninon ja mustekalaa. Annos oli maukas ja annoksen mustekala oli ihanan mureaa.


Mikäli jononmuodostuksesta voi jotakin päätellä, eilisen illan suosituin paikka oli ehdottomasti Ragu, johon piti jonotella jonkin aikaa, ennen herkkulautaseen kiinni pääsemistä.


Ja ainakin nauttimani annos hiillostettua miekkakalaa, sardelliaiolia ja paahdettua pecorinoa, lunasti odotukset hienosti. Tämä oli koko illan annoksista mielestäni ehdottomasti paras, jokainen annoksen elementeistä oli yksinään maukas ja muodosti myös harmonisen kokonaisuuden. Ystäväni nauttima ylikypsää karitsanniskaa, karitsamakkaraa ja sinappipolentaa oli kuulemma myös hyvä, vaikkakin annoksen karitsamakkara oli hiukan kuivanpuoleinen.


Vuokralasien lasinhuuhtelupisteen kautta suuntasimme nautiskelemaan André Clouetin shampanjabaarin kuplivista, joita myytiin onneksi myös laseittain. Suuremmalla kuin kahden hengen seurueella, pullo olisi ajanut hyvin asemaansa. Kesä ja kupliva kuuluvat hyvin yhteen.


Pastorin kaikki annokset kuulostivat lupaavilta. Päädyimme molemmat maistamaan heiltä Mejillaa, eli tamarindilla glaseerattua vasikanposkea, mausteista kvinoasalaattia.


Mausteinen kvinoasalaatti hiukan jyräsi tuon vasikanposken maun. Vaikka annos oli ihan maukas, olisin toivonut vasikanposken maun pääsevän hiukan enemmän esiin. Annoksen kera maistui mainiota Sukulan Barolo, jota en aiemmin olekaan maistanut.


Tässä vaiheessa makumatkaa ystäväni ilmoitti, ettei mahdu enää muuta kuin jälkiruoka. Selvä, suunta kohti Sinneä, jonka Porvoo-HKI -niminen jälkiruoka, jossa oli tuulihattu, valkosuklaamoussea ja vadelmasorbettia, kuulosti molemmista hyvältä valinnalta.



Annoksen vadelmasorbet oli ihanaa, hyvänmakuista, ihanan väristä ja erinomaisen koostumuksen omaavaa, mutta tuulihattu oli pettymys. Hetkisen lusikalla ja haarukalla tuulihattua sorkittuamme, päädyimme nappaamaan tuulihatun käteen ja haukkaamaan siitä, sen verran kovaa se oli, että oli kertiksille liian kova pala. Missäköhän vika, itse taikinassa, paistossa vai siinä, että tuulihatut tehty liian aikaisin?

Vaikka ystäväni jättikin tässä vaiheessa tosiaan leikin kesken ruokien osalta, päätin itse kuitenkin vielä jatkaa nautiskelua. 


Kaskiksen ylikypsää paahdettua possunkylkeä, barbequekastiketta, varhaisperunaa ja kevätsipulia kuulosti houkuttelevalta. Ja valinta olikin hyvä, annos oli maukas ja moniin muuhin maistelemiini annoksiin nähden myös melko suuri.


Eikä ateriaa voi tietenkään päättää ilman jälkiruokaa, varsinkin kuo tuo Sinnen annos ei ihan lunastanut odotuksia. Kaskiksen possunkyljen hyvä maku suussa viipyillen, päätin maistaa myös heidän jalkiruokaansa. Herukanlehteä, tuorejuustoa ja valkosuklaata kuulosti ihanan keväiseltä ja raikkaalta. Ja sitä se olikin, tähän valkoiseen annokseen olikin hyvä lopettaa herkuttelu.



Vielä lasi kuplivaa herkkujen sulatteluun ennen kotiinpäin suuntaamista. Kiitos Tuija hyvästä seurasta sekä tämän kuvan nappaamisesta kylläisestä ja onnellisesta bloggarista. Ensi vuonna uudestaan, jooko?


tiistai 9. kesäkuuta 2015

Raparperipiirakka pehmeällä Mascarpone -täytteellä



 

Raparperi on ihana alkukesän herkku ja ennen juhannusta se on parhaimmillaan. Siirsin viime vuonna pihani raparperejä ja siksi niiden kasvu on hiukan jäljessä normaalista. Meidän tontti on sen verran kuiva, aurinkoinen ja kallioinen, ettei raparperi muutenkaan kauheasti meillä pihassa rehota. Toki raparperissa ja raparperissakin on eroja, mutta osa raparpereista on samaa lajiketta, jotka edellisessä paikassa kasvoivat mahdottoman suuriksi ja komeiksi. Kaiholla muistelenkin niiden valtavaa kasvuvoimaa, koska nykyisin raparperi ei tuota satoa läheskään niin paljon, mitä toivoisin. Sen verran raparpereistani sain kuitenkin nyt varsia nyhdettyä, että sain tehtyä tämän piirakan niistä. Piirakan lempeänmakuinen Mascarpone-rahka -täyte pehmentää sopivasti kirpakkaa raparperin makua.

RAPARPERIPIIRAKKA PEHMEÄLLÄ MASCARPONE -TÄYTTEELLÄ (n. 26 cm irtopohjavuoka)

Pohja:
75 g voita, huoneenlämpöistä
0,5 tl vaniljajauhetta/1,5 tl vaniljasokeria
1 dl sokeria
2 kananmunaa
2 dl mantelijauhoja
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
2 dl Mascarponea
1 dl kermarahkaa
1 dl vispi-/kuohukermaa
2 kananmunaa
1 dl sokeria
1 tl vaniljajauhetta/2,5 tl vaniljasokeria
2 rkl vaahterasiirappia

Täytteen päälle:
 n. 3 raparperinvartta/n. 3 dl raparperinpaloja
sokeria, kanelia

Pohja:
Pingota irtopohjavuoan reunan ja pohjan väliin leivinpaperi. Suihkaise pohja ja reunat vuokasprayllä tai voitele kevyesti muulla rasvalla. Laita uuni kuumenemaan 170 asteeseen, kiertoilma 150 asteeseen.

Vatkaa pehmeä voi ja sokerit keskenään kulhossa sähkövatkaimella vaaleaksi kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää munat samalla koko ajan vatkaten.

Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään ja lisää ne voi-munaseokseen vatkaimen pienimmällä nopeudella vatkaten.

Painele taikina esivalmistellun vuoan pohjalle ja reunoille noin puoliväliin asti jauhotetuin sormin. Taikina on melko löysää.

Täyte:
Pyöräytä täytteen kaikki aineet keskenään sekaisin esimerkiki sähkövatkaimella. Kaada täyte pohjan päälle. Täyte on erittäin löysää, mutta se kiinteytyy kypsyessään.

Ripota täytteen päälle varovasti raparperinpalat ja ripota niiden päälle hiukan sokeria ja kanelia.

Paista uunin alatasossa noin 50 minuuttia, kunnes täyte alkaa hyytymään. Täyte saa olla hiukan hyllyvää vielä uunista oton aikaan, se kiinteytyy jäähtyessään vielä. Minulla kesti kiertoilmalla 150 asteessa 47 minuuttia.

Ripota jäähtyneen piirakan päälle hiukan tomusokeria (kuten kuvista näkyy, meikäläisellä meni hiukan enemmän kuin vähän, kun en löytänyt sillä hetkellä pientä siivilää...)

Säilytä ylijäänyt piirakka jääkaapissa.