Runebergintortut minikoossa

Kansallisrunoilijamme J.L. Runebergin mukaan nimettyjä runebergintorttuja syödään tietenkin (ainakin) 5. helmikuuta Runeberginpäivänä. Runebergintorttujen syntytarinasta kerrotaan, että Johan pyysi vaimoltaan Fredrikalta jotain makeaa aamupalapöytään. Fredrikalla ei ollut mitään makeaa, joten hän kehitti reseptin niistä aineksista, mitä hänellä oli, korppujauhoja, vehnäjauhoja, omenahilloa jne. Ja hyvin maistuivat Johanille punssin kera. Aiemmin tortuissa oli siis omenahilloa vadelmahillon/-marmeladin sijaan. Tietääkö kukaan, milloin ja miksi muuttunut vadelmaiseksi? Minä en ainakaan, mutta kun koko ikänsä on katsellut vadelmaisia runebergintorttuja, niin tuntuisi oudolta vaihtaa omenahillo vadelman tilalle.

Minun mielestäni oikea runebergintorttu on sellainen, jossa maistuu karvasmanteli ja kardemumma, ne eivät saa olla liian kuivia, mutteivät myöskään liian kosteita. Ja rommi/punssi saa maistua, muttei liian hallitsevasti, vaan hienovaraisena vivahduksena. Niin ja koska alkuperäisessä ohjeessa ilmeisesti oli omenahilloa, niin sitä laitan omiin torttuihini maun ja rakenteen takia.

Kaupan runebergintortut ovat mielestäni turhan isoja ja siksi teenkin omani aina minikokoisena. Löysin jokusen vuosi sitten IKEAsta muffinipellin, joka ei mielestäni sitten kauhean hyvin käynyt siihen tarkoitukseen, johon se on varsinaisesti tarkoitettu, koska muffineista tulee liian korkeita ja kapeita. Mutta runebergintorttuihin se käy ihan loistavasti ja kerralla saa paistettua 12 kivan kokoista runebergintorttua. Useimmiten joutuu hiukan leikkaamaan alaosaa tasaisemmaksi, muttei se haittaa, kun täytyyhän leipurin ottaa pari maistiaispalaa. Siis tietenkin vain laadunvalvonnan takia!

RUNEBERGINTORTUT MINIKOOSSA (12 kpl, ehkä 6 kpl isoja)

200 g voita, huoneenlämpöistä
1 dl fariinisokeria
1/2 dl sokeria
2 munaa
1,5 dl mantelijauhetta
1 dl piparimuruja
3 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
2 tl kardemummaa
1/2 dl omenahilloa
1 dl + 3 rkl kuohukermaa
7 pisaraa karvasmanteliaromia

Kostutukseen
1/2 dl vettä
1/2 dl rommia
2 rkl sokeria

Kuumenna aineet pienessä kattilasssa keskenään. Pyöräytä kostutuksessa nopeasti lappeellaan torttu tai kostuta pullasudilla. Jos teet korkeahkoja torttuja, suosittelen pyöräyttämään tortut, jotta kostuvat tarpeeksi ja tasaisesti. Matalampien torttujen kanssa riittää päältä sively.

Jäähtyneiden ja kostutettujen torttujen päälle
Vadelmahilloa/-marmeladia
3 rkl vettä
n. 9 rkl tomusokeria

Laita uuni kuumenemaan 175-asteeseen, kiertoilma 155-asteeseen.

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokerit kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi. Vatkaa munat joukkoon yksitellen.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan kevyesti sekoittaen. Lisää viimeiseksi kerma, karvasmanteliaromi ja omenahillo. Sekoita tasaiseksi, mutta vältä liiallista sekoittamista.

Lusikoi taikinaa vaikka muffinsipellin kevyesti voideltuihin syvennyksiin yli puoleenväliin tai käytä paperisia muffinsipapereita joko sellaisenaan tai muffinsipellin koloissa. Myös voidellut ja uuninkestävät kahvikupit käyvät. Ja tietenkin varsinaiset metalliset tai silikoniset runebergintorttuvuoat.

Paista uunin keskitasolla n. 15-20 minuuttia torttujesi koosta riippuen, kunnes tortut hiukan ruskistuvat ja ovat kypsiä. Kokeile vaikka cocktailtikulla, onko kypsää. Työnnä tikku tortun keskelle, jos tikkuun tarttuu taikinaa, paista vielä hetki.

Jos paistoit vuoissa tortut, anna niiden hetki jäähtyä vuoissa, ennen kuin kumoat ne ritilälle jäähtymään. Kostuta tortut, kuten ylhäällä on neuvottu ja jäähdytä ennen kuorrutusta.

Kun tortut ovat jäähtyneet, lusikoi niiden päälle vadelmahilloa/-marmeladia. Tee torttujen päälle vielä tomusokerikuorrutus sekoittamalla vesi ja tomusokeri keskenään paksuksi kuorrutteeksi. Kuorrutteen tulee olla niin paksua, että se pysyy heti tortun päällä, eikä valahda päältä pois. Lusikoi kuorrutus pieneen pakastepussiin, leikkaa kulmaan pieni reikä ja pursota vadelmahillon ympärille renkaaksi. Anna hetki jähmettyä ennen tarjoilua.

Nämä leivonnaiset säilyvät hyvin seuraavaan päivään huoneenlämmössä ja pieni seisotus on oikeastaan hyväksikin niiden rakenteelle, jotta ne kostuvat tasaisesti.

Kuten allaolevasta kuvasta näkyy, nämä eivät ole suurensuuria, korkeudeltaan tulitikun korkuisia ja halkaisijaltaankin tuollaset 3,5 senttiä. Saisko näitä siis syödä kaksi?

EDIT 3.2.2015. Lisäsin/korjasin kuorrutusohjeeseen tomusokerin määrää, koska ainakin nyt torttuja tehdessäni tuo aiemmin kirjoittamani tomusokerin määrä oli mielestäni liian pieni ja kuorrutus jäi turhan löysäksi.