Hampurilaissämpylät/Hampurilaiset

Nämä hampurilaiset ovat perushampurilaisia ilman turhia kommervenkkejä, eli miehekkään kokoisia ja yksikin vie jo isohkon nälän tiehensä. Voit toki virittää ohjeen vaikka Slider -kokoisiin hampurilaisiin, jolloin pieniä hampurilaisia tulisi todella paljon tällä ohjeella.

Kun lisukkeita kasaa tarpeeksi hampurilaisen väliin, ongelmaksi alkaa muodostua se, miten hampurilaisesta saa haukattua palan. Hampurilaiset ainakin omasta mielestäni ovat nimenomaan sormisyötävää, eikä haarukan ja veitsen kanssa syötävää. Tarvittaessa täytyy siis hampurilaista hiukan litata kasaan, jotta siitä pystyy haukkaamaan. Kumma, ettei nimeltä mainitsemattomista ketjuravintoloista ostettavissa hampurilaisissa koskaan ole tuota ongelmaa, vaikka ne mainoskuvissa näyttävätkin kovin korkeilta. Vai onko tässä menty asiakaspalvelussa astetta pidemmälle, eli hampurilainen on litattu valmiiksi suuhun sopivaksi :-).

Jos et käytä valmiita hampurilaissämpylöitä, vaan leivot itse hampurilaissämpylät, aloita hampurilaisten valmistus niistä. Sillä aikaa, kun sämpylät paistuvat, voit valmistella lisukkeet ja paistaa pihvit.

HAMPURILAISSÄMPYLÄT (9 kpl n. 10 cm halkaisijaltaan olevia sämpylöitä)

5 dl vettä
1 dl kaurahiutaleita
2 dl ohrajauhoja

1 pss kuivahiivaa (11 g)

2 rkl juoksevaa hunajaa

ripaus suolaa
1 dl hiivaleipäjauhoja
2 dl + n. 7,5 dl vehnäjauhoja

1/4 dl oliiviöljyä

Voiteluun/koristelu:
valkuaista
seesaminsiemeniä voidellun sämpylän päälle

Tee ensin nk. esitaikina, jolla varmistat kuohkeat hampurilaissämpylät. Tee taikina käsin taikinakulhossa tai yleiskoneessa. Sekoita 42-asteiseen, eli selkeästi kättä lämpimämpään veteen kaurahiutaleet ja ohrajauhot, joihin olet sekoittanut kuivahiivan ja laita kone käyntiin tai sekoita käsin. Lisää hunaja ja suola, hiivaleipäjauhot ja 2 dl vehnäjauhoja. Käytä konetta noin 5 minuuttia tai sekoittele käsin voimakkasti esim. puuhaarukalla.

Peitä taikina puhtaalla muovipussilla/tuorekelmulla ja anna hiivan tehdä taikojaan 10 minuuttia.

Käynnistä sitten kone tai lisää käsin samalla alustaen taikinakulhoon vehnäjauhoja erissä. Lisää loppuvaiheessa öljy ja sitten vielä vehnäjauhoja niin, että saat kiinteähkön, mutta kuitenkin vielä pehmeän taikinan. Jauhojen kanssa ei oikein koskaan voi antaa ihan supertarkkaa määrää, koska niiden menekki riippuu mm. jauhojen kosteusprosentista ja myös jauhojen merkistä. Annan aina saman ohjeen tässä vaiheessa, eli jos taikina jää liian löysäksi, voit tarvittaessa lisätä jauhoja vielä leivontavaiheessa. Älä siis laita liikaa jauhoja tässä vaiheesssa, koska muuten sämpylöistä tulee kovia ja murenevia. Lopputuloksen olisi oltava kuohkea ja keveä, ja pehmeähköstä hyvin vaivatusta taikinasta tulee juuri sellaisia sämpylöitä. Peitä jälleen muovilla ja anna nousta 1/2 tuntia.

Kumoa kohonnut taikina kevyesti jauhotetulle työtasolle ja rullaa taikina pötköksi. Leikkaa pötkö 9 yhtä suureen osaan ja pyörittele palat pyöreiksi palloiksi. Nosta ne leivinaperoidulle pellille kohoamaan ja peitä ne leivinliinalla. Anna kohota n. 1/2 tuntia.

Kohotusajan loppupuoliskolla laita uuni kuumenemaan 220-asteeseen, kiertoilma 200-asteeseen.

Voitele kohonneet sämpylät valkuaisella ja ripottele sitten reilusti seesaminsiemeniä sämpylöiden päälle.

Paista sämpylöitä n. 15 minuuttia tai kunnes sämpylän pohja kumisee sitä sormella kopauttaessa.

Tein hampurilaisia varten yhden satsin perusmajoneesia, jonka jaoin puoliksi. Toisen viritin perusmajosta chili-paprikamajoneesiksi maustamalla sitä hiukan lisää. Meillä tuo viritetty versio oli perheen keskuudessa näissä hamppareissa suositumpi. Jos haluat tehdä vain jomman kumman majoneesin, puolita perusmajoneesin resepti. Tai käytä kaupan valmista majoneesia.

MAJONEESI

2 keltuaista
vajaa rkl Dijon-sinappia
ripaus suolaa
ripaus sokeria
mustapippuria pari pyöräytystä myllystä
1 rkl valkoista balsamicoa
2 rkl sitruunamehua
n. 2,5 dl rypsiölyä
n. 1 dl oliiviöljyä

Voit tehdä majoneesin joko käsin kulhossa kierrevatkaimella tai sitten sauvasekoittimella korkeassa kapeahkossa kulhossa.

Majoneesissa kannattaa käyttää suurimmaksi osaksi neutraalin makuista öljyä. Voit tehdä sen kokonaankin rypsiöljystä, mutta mielestäni pieni oliiviöljyn lisäys antaa siihen hyvän maun. Pelkästä oliiviöljystä majoa ei kuitenkaan kannata tehdä, koska oliiviöljy on yksinään liian vahvan makuinen majoneesissa.

Käsin: Vatkaa keltuainen ja mausteet keskenään sekaisin kierrevatkaimella kulhossa. Lisää öljyä aluksi tipoittain koko ajan vatkaten. Voit sitten pikkuhiljaa lisätä öljyä ohuena nauhana samalla jälleen koko ajan vatkaten.  Lisää öljyä, kunnes koostumus on mieleisesi.

Sauvasekoittimella: Laita keltuainen ja mausteet kulhoon ja pyöräytä ne sauvasekoittimella sekaisin.  Lisää sitten öljyä aluksi tipoittain koko ajan konetta käyttäen ja samalla sauvasekoitinta hitaasti nostaen ylöspäin ja sitten painaen alaspäin. Voit sitten pikkuhiljaa lisätä öljyä ohuena nauhana samalla jälleen koko ajan sauvasekoitinta käyttäen samalla metodilla. Lisää öljyä, kunnes koostumus on mieleisesi.

Makuja kun on erilaisia, niin kannattaa maistaa majoneesia ja lisätä sitten oman maun mukaan tarvittaessa pippuria, suolaa tai sitruunamehua. Tarvittaessa voit ohentaa/keventää majoneesia vedellä tai kermaviilillä/turkkilaisella jogurtilla tms.

CHILI-PAPRIKAMAJONEESI

puolet perusmajosta
1 tl savupaprikajauhetta
1 tl ketsuppia
1 tl Hot Pepper Saucea tai vastaavaa TAI 1/2 chiliä siemenineen ja välikalvoineen hienoksi pilkottuna
ripaus sokeria

Sekoita perusmajoneesiin mausteet.

Usein Hot Pepper Saucea käyttäessäni mieleeni tulee hauska muistikuva häämatkaltamme tuolta 90-luvun alusta, jolloin Suomesta ei tosiaankaan saanut mitään kovin eksoottisia mausteita vielä peruskaupoista. Olimme snorklausretkellä ja retkeen kuului buffet -lounas purjeveneellä. Ennen ruokailua veneen miehistö erikseen varoitti, että Hot Pepper Sauce on sitten todella tulista ja sitä kannattaa laittaa vain ihan pienen pieni määrä ruokaan. Ehkä arvaattekin, mitä tapahtui? Mieheni lorautti Hot Pepper Saucea oikein miehekkään annoksen ruokansa päälle. Ilme olisi ollut kuvan arvoinen, kun hän maistoi annostaan (silloin kun vielä kuvattiin filmikameralla, eikä digikameralla, jolla tulee räpsittyä kasa kuvia hetkessä). Mutta kunnon kotikasvatuksen saaneena hän söi koko annoksen, vaikka tiukkaa kyllä näytti tekevän. Oli kuulemma tosi, tosi, tosi tulista. Niin, eihän suomalainen usko, ennen kuin itse kokeilee. Jälkeenpäin tälle(kin) muistolle on yhdessä naureskeltu Hot Pepper Saucea käytettäessä.

Koska tällä kertaa hampurilaisista tehtiin perinteisiä, paistoin hampurilaisiin pihvihärän jauhelihasta pihvit aika sellaisenaan, vain pippurilla ja suolalla maustettuna. Kun hampurilaisten lisukkeena oli sipulisiivuja, ei pihveihin erikseen laitettu sipulia. Omaan makuuni perinteinen hampurilainen kaipaa juuri meheviä sipulisiivuja väliinsä, joten kun perheessä on 1 sipulininhoaja, niin tässä jokainen saa koota hampurilaisensa juuri niistä aineista, joista itse pitää. Minulle paljon sipulia, sipulininhoajalle tietenkin vastaavasti nollalinja sipulin kanssa. Eipähän näihin pihveihin juuri ohjetta kai tarvitsis, mutta laitetaan nyt kuitenkin, niin näkee ainakin suuntaa-antavasti esim. jauhelihan menekin.

HAMPURILAISPIHVIT (n.  9 isoa pihviä)

700 g Pihvinaudan jauhelihaa
mustapippuria myllystä noin 7 kierrosta
n. 2 tl suolaa

Ota liha huoneenlämpöön lämpenemään noin puoli tuntia ennen pihvien paistoa. Sekoita jauheliha ja mausteet keskenään.

Muotoile jauhelihasta n. 9 isohkoa (kutakuinkin hampurilassämpyläsi kokoista) pihviä ja paista ne sitten parissa erässä voi-öljyseoksessa pannulla molemmin puolin kauniin ruskeiksi.

Lisukkeena voi jokainen käyttää omia suosikkejaan, meillä tällä kertaa oli hampurilaispihvien väliin tarjolla hyvin perinteiset lisukkeet:

Kahta eri majoneesia, ohjeet ylempänä
Hampurilaispihvejä
Cheddar -juustoviipaleita
tomaattiviipaleita
maustekurkkuviipaleita
rapeaa salaattia
ketsuppia
sinappia

Riippuen ajoituksestasi, lämmitä tarvittaessa pihvejä ennen syöntiä. Paahda myös halkaistut sämpylät joko pannulla tai uunissa. Sitten vain kasaushommmiin jokainen oman mielensä mukaan.

Jos hampurilaissämpylöitä jää yli, ne maistuu hyvin perussämpylöinäkin.

Meillä ei muuten juoda limua oikeastaan ollenkaan, mutta silloin harvoin, kun meidän perheessä syödään hampurilaisia, niin niiden kanssa juodaan Cokis Zeroa. Jotenkin cokis ja hampurilaiset vain kuuluvat yhteen. Jos olisin oluenjuoja, niin ehkä silloin voisin korkata olutpullon. Mutta koska yhdellä ihmisellä ei kai voi olla kaikkia paheita, niin en kuulu oluenjuojiin. Mutta jos sinä pidät oluesta, niin korkkaa ihmeessä kaveriksi sellainen.

Kesäkurpitsa-maissipihvit

Kasvispihveistä saa kevyen lounaan salaatin kanssa, tuhdimpaa ruokaa kaipaavalle ne käyvät hyvin vaikka perunamuusin kanssa ja sopivat ne hyvin myös esim. kalan lisukkeeksi tai voit kasata niistä kasvisburgerin.

Kasvispihvejä on helppo ja nopea tehdä, ja niiden makua ja koostumusta voi muutella sen mukaan, mitä kasviksia milloinkin löytyy. Eli ei kannata pitäytyä vain perinteisemmisssä kaali-,- porkkana -versioissa (niitä mitenkään väheksymättä, hyviä ovat nekin).

Kasvispihvien lisukkeeksi käy hyvin crème fraîche+majoneesipohjainen kastike, mutta se ei ole mitenkään välttämätön.  Jos teet tämän kastikkeen kasvispihveille, aloita kastikkeesta. Laita sitten kastike jääkaappiin odottamaan tarjoiluun asti, jotta maut tasaantuvat ja syvenevät.

KASTIKE KASVISPIHVEILLE

1 prk (kevyt) crème fraîchea
n. 1/2 dl (kevyt)majoneesia
n. 4 rkl tai maun mukaan sitruunamehua
2 rkl hienonnettua tilliä TAI esim. minttua/basilikaa/persiljaa
mustapippuria myllystä n. 3 pyöräytystä
1/2 - 1 tl suolaa
2 tl valkoviinietikkaa TAI valkoista balsamicoa
1 tl sokeria

Sekoita kaikki aineet keskenään ja laita kastike jääkaappiin tarjoiluun asti.

Näissä kasvispihveissä on kesäkurpitsaa ja polentaa pääaineksina. Polenta antaa pihveihin hiukan rapeaa suutuntumaa.

KESÄKURPITSA-MAISSIPIHVIT ( n. 12 kpl)

1 keskikokoinen kesäkurpitsa
3 kevätsipulin vartta (ohuina kiekkoina saksilla tai veitsellä leikattuna))
1 rkl tuoretta oreganoa hienonnettuna (basilika käy myös hyvin)
1/2 (luomu)sitruunan raastettu kuori
1,5 tl suolaa
mustapippuria myllystä n. 4 pyöräytystä
1/2 miedohkoa chiliä siemenet poistettuna, hienonnettuna TAI valmista chilikastiketta n. 1 tl
2 kananmunaa
2,5 dl polentajauhoja (maissia)
0,5 dl vehnäjauhoja

Raasta pesty kesäkurpitsa karkeahkoksi raasteeksi. Ripottele suola kesäkurpitsan päälle ja jätä hetkeksi vetäytymään.

Purista kesäkurpitsaraaste käsin kuivaksi, jotta saat ylimääräisen nesteen pois. Laita kuivaksi puristettu kesäkurpitsaraaste kulhoon ja lisää sekaan kaikki muut aineet. Sekoita tasaiseksi massaksi.

Kuumenna pannussa oliiviöljyä pari ruokalusikallista ja ota massasta reilun ruokalusikallisen kokoisia kekoja pannuun (tai haluamasi kokoisia). Painele keot pihvin malliseksi ja paista ne molemmin puolin noin pari minuuttia.

Kasvispihvit eivät tykkää kyttyrää lämmityksestä, eli voit hyvin tehdä niitä tällaisen isomman erän ja lämmittää niitä menekin mukaan mikrossa tai uunissa. Voit vaikka syödä toisena päivänä näitä puhtaasti kasvisruokana ja toisena päivänä esim. kalan lisukkeena.  

Parsa-pekoni-uppomunaleivät

Yksi kevään varmoista merkeistä on se, että pikkuruokakaupoistakin saa tuoretta parsaa (Jee!). Kaikki kun eivät asu kauppahallien tai isojen hyvinvarustettujen markettien äärellä, niin on kiva, että normikaupastakin löytää parsaa ostoskärryyn. Useimmiten se on vihreää tankoparsaa, mikä sopiii minulle oikein hyvin, koska pidän vihreästä parsasta valkoista parsaa enemmän. Mielestäni vihreä parsa on maukkaampaa ja kauniimpaa. Eikä sekään haittaa, että se on nopeampi valmistaa, kun sitä ei tarvitse edes kuoria.

Ja parsaahan voi työntää melkein minne vain - ruoan lisukkeeksi, alkuruoaksi, salaattiin, keittoon, piirakkaan, pasta-annokseen... Tällä kertaa parsa päätyi meillä sunnuntain aamupalaleiville. Joskus aamupalallakin voi mielestäni hiukan irroitella ja syödä muuta kuin puuroa tai ruisleipää. Uppomunan löysäksi jätetty keltuainen leviää ihanasti parsaleivälle kastikkeeksi sitä syödessä.

PARSA-PEKONI-UPPOMUNALEIVÄT

Hyvää rapeakuorista leipää, yhtä monta siivua kuin syöjiä

1 nippu parsaa

1 pkt pekonia (pieni paketillinen)

Kananmunia, yhtä monta kuin syöjiä

1 rkl etikkaa

suolaa

mustapippuria

Pese parsa ja taita parsan tyviosasta kuivahtanut osa pois ja käytä tässä vain tuore osa parsasta (ota parsan päät toinen toiseen käteen, toinen toiseen. Taivuta parsaa hiukan kaarelle. Parsa napsahtaa automaattisesti siitä kohtaa poikki, josta tuore osa alkaa).

Levitä leivinpaperoidulle pellille pekonisiivut. Säädä uunin lämpötila 160-asteeseen ja laita pekonit samantien uuniin paistumaan. Noin 20 minuutissa pekonit ovat paistuneet rapeiksi. Voit käyttää ne talouspaperilla, joka imee ylimääräisen rasvan ennen leiville laittoa.

Pekonin paistuessa laita suurehkoon kattilaan vettä kiehumaan uppomunia varten. Lisää veden joukkoon pieni loraus etikkaa. Ota 2 kahvikuppia/lasia ja riko niihin molempiin varovasti kananmuna. Kun vesi poreilee, muttei kiehu liian voimakkaasti, tee lusikalla/kauhalla keitinveteen pyörre ja kaada pyörteeseen varovasti munat 1 kerrallaan. Katso kellosta aikaa ja anna munien olla poreilevassa vedessä 3,5 minuuttia. Ota reikäkauhalla pois ja nosta talouspaperin päälle. Toista kaikkien kananmunien kanssa sama.

Tarvitset lisäksi pari pannua, joihin ripautat hiukan oliiviöljyä. Pekonin paistuessa uunissa ja uppomunien kypsyessä, paista toisessa pannussa parsa (lisää pannulle hiukan suolaa) ja toisessa paahda leipäviipaleet molemmin puolin (tai paahda leivät uunissa kevyesti oliiviöljyllä ripoteltuna). Jos vihreä parsa on tuoretta, se kypsyy melko nopeasti. Jätä parsaan hiukan purutuntumaa, eli älä ylikypsennä sitä lötköksi.

Sitten kasaa leivät nostamalla leipäviipaleiden päälle ensin pari parsaa, sitten pekonia ja päällimmäiseksi uppomuna. Jos haluat uppomunistasi kauniin pyöreitä, trimmaa tarvittaessa ylimääräiset valkuaishötöt pois. Minä en nyt hienostellut uppomunaa trimmaamalla, kun olimme oman perheen kesken. Pyöräytä vielä mustapippuria uppomunan päälle.

Tällainen tuhti aamupala piti nälän loitolla muuten aika pitkään. Ehken kuitenkaan ottaisi tällaisesta aamupalasta ihan joka-aamuista rutiinia, vaikka joskus on kiva esim. viikonloppuna tai lomalla syödä arkirutiineista poikkeava aamupala.