Eilen kävin vihdoin hemmottelemassa makuhermojani Taste of Helsinki -tapahtumassa, joka levittäytyy Kansalaistorin Puistoon tänä vuonna 11.-14.6.2015. Olen jo parina aikaisempana vuotena suunnitellut tapahtumaan menemistä, mutta aiemmin se on jäänyt vain suunnittelun asteelle. Ruokaintoilijana on tietenkin hassua, että vasta nyt aktivoiduin, mutta vanha sanonta, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, piti taas kutinsa. Suosittelen tapahtumaa lämpimästi!
Sain houkuteltua hyvän ystäväni mukaan makumatkalle, joten odotettavissa oli kiva ilta. Hyvää seuraa, maukasta ruokaa ja juomaa sekä kaunis kesäilta. Mitäpä sitä pieni ihminen muuta kaipaisi.
Liput hankin Tiketistä etukäteen, ettemme vain jäisi ilman herkkuja. 37 euron hintaan (+Tiketin 2,5 euron välityspalkkio) kuului sisäänpääsy tapahtumaan sekä 25 Taste of Helsinki markkaa herkutteluun käytettäväksi. Kaikki ruoat ja juomat maksetaan markoilla ja yksi markka vastaa euroa. Paikanpäällä sai vaihdettua lisää markkoja, mikä olikin näppärää. Annosten maksaessa 5-6 markkaa kipaleelta ja viinit alkaen 6 markkaa lasilta, tuli nimittäin melko nopeasti asiaa rahanvaihtopisteeseen.
Itse olin valmistautunut huolella tapahtumaan, kuten maratoonarit konsanaan, syömällä koko päivän aikana vain yhden pienen palan kakkua sekä puoli kuppia teetä, jotta pystyisin maistelemaan mahdollisimman laajan setin herkkuja. Mieli olisi tehnyt maistaa vielä laajempi kattaus ruokia ja juomia, mutta kyllä 7 annosta ja jokunen juoma oli silti ihan kelpo suoritus ensikertalaiselta mielestäni.
Ensimmäiseksi suuntasimme Matti Jämsenin Pop-up -telttaa kohden. Olin päättänyt etukäteen, että haluan ehdottomasti maistaa ainakin Friteerattua katajanmarjalla maustettua kanankoipea ja kuusenkerkkää Bocuse d'Or 2015 -annosta.
Annos oli hyvä, muttei kuitenkaan ihan lunastanut suuria ennakko-odotuksiani. Kuusenkerkkä olisi mielestäni saanut maistua annoksessa enemmän. Ystäväni valitsi ensimmäiseksi makupalakseen Matti Jämsenin "Toast Skagen", piparjuurta ja kurkkua. Annokselle kävi vain niin ikävästi, että eilen kun oli suht tuulista, kepponen kertakäyttölautanen lähti pöydältä lentoon sillä samalla sekunnilla, kun hän päästi siitä irti. Myös lokit olivat päättäneet saapua tapahtumaan ja olivat salamana paikalla herkuttelemassa Toast Skagenit parempiin suihin. Onneksi ystäväni kuitenkin sai korvaavan annoksen, kun kertoi, mitä ensimmäiselle lautaselle oli tapahtunut. Tämän jälkeen pidimme kaikista lautasista kiinni kuin hukkuva pelastuslautasta.
Seuraavaksi maistelin Gastrobar Emon Crème Ninon ja mustekalaa. Annos oli maukas ja annoksen mustekala oli ihanan mureaa.
Mikäli jononmuodostuksesta voi jotakin päätellä, eilisen illan suosituin paikka oli ehdottomasti Ragu, johon piti jonotella jonkin aikaa, ennen herkkulautaseen kiinni pääsemistä.
Ja ainakin nauttimani annos hiillostettua miekkakalaa, sardelliaiolia ja paahdettua pecorinoa, lunasti odotukset hienosti. Tämä oli koko illan annoksista mielestäni ehdottomasti paras, jokainen annoksen elementeistä oli yksinään maukas ja muodosti myös harmonisen kokonaisuuden. Ystäväni nauttima ylikypsää karitsanniskaa, karitsamakkaraa ja sinappipolentaa oli kuulemma myös hyvä, vaikkakin annoksen karitsamakkara oli hiukan kuivanpuoleinen.
Vuokralasien lasinhuuhtelupisteen kautta suuntasimme nautiskelemaan André Clouetin shampanjabaarin kuplivista, joita myytiin onneksi myös laseittain. Suuremmalla kuin kahden hengen seurueella, pullo olisi ajanut hyvin asemaansa. Kesä ja kupliva kuuluvat hyvin yhteen.
Pastorin kaikki annokset kuulostivat lupaavilta. Päädyimme molemmat maistamaan heiltä Mejillaa, eli tamarindilla glaseerattua vasikanposkea, mausteista kvinoasalaattia.
Mausteinen kvinoasalaatti hiukan jyräsi tuon vasikanposken maun. Vaikka annos oli ihan maukas, olisin toivonut vasikanposken maun pääsevän hiukan enemmän esiin. Annoksen kera maistui mainiota Sukulan Barolo, jota en aiemmin olekaan maistanut.
Tässä vaiheessa makumatkaa ystäväni ilmoitti, ettei mahdu enää muuta kuin jälkiruoka. Selvä, suunta kohti Sinneä, jonka Porvoo-HKI -niminen jälkiruoka, jossa oli tuulihattu, valkosuklaamoussea ja vadelmasorbettia, kuulosti molemmista hyvältä valinnalta.
Annoksen vadelmasorbet oli ihanaa, hyvänmakuista, ihanan väristä ja erinomaisen koostumuksen omaavaa, mutta tuulihattu oli pettymys. Hetkisen lusikalla ja haarukalla tuulihattua sorkittuamme, päädyimme nappaamaan tuulihatun käteen ja haukkaamaan siitä, sen verran kovaa se oli, että oli kertiksille liian kova pala. Missäköhän vika, itse taikinassa, paistossa vai siinä, että tuulihatut tehty liian aikaisin?
Vaikka ystäväni jättikin tässä vaiheessa tosiaan leikin kesken ruokien osalta, päätin itse kuitenkin vielä jatkaa nautiskelua.
Kaskiksen ylikypsää paahdettua possunkylkeä, barbequekastiketta, varhaisperunaa ja kevätsipulia kuulosti houkuttelevalta. Ja valinta olikin hyvä, annos oli maukas ja moniin muuhin maistelemiini annoksiin nähden myös melko suuri.
Eikä ateriaa voi tietenkään päättää ilman jälkiruokaa, varsinkin kuo tuo Sinnen annos ei ihan lunastanut odotuksia. Kaskiksen possunkyljen hyvä maku suussa viipyillen, päätin maistaa myös heidän jalkiruokaansa. Herukanlehteä, tuorejuustoa ja valkosuklaata kuulosti ihanan keväiseltä ja raikkaalta. Ja sitä se olikin, tähän valkoiseen annokseen olikin hyvä lopettaa herkuttelu.
Vielä lasi kuplivaa herkkujen sulatteluun ennen kotiinpäin suuntaamista. Kiitos Tuija hyvästä seurasta sekä tämän kuvan nappaamisesta kylläisestä ja onnellisesta bloggarista. Ensi vuonna uudestaan, jooko?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti