Vähän erilaisia tikkareita - RKT -tikkarit

Nämä vähän erilaiset tikkarit ovat esimerkiksi lastenjuhlissa hauskaa tarjottavaa, vaikka kyllä ne aikuisillekin maistuu yhtälailla. Pohjana on Rice Krispies -muroista, sulatetuista vaahtokarkeista ja voista tehty Rice Krispies Treats -massa. Painelin massan levyksi ja otin heti pyöreällä keksimuotilla paloja ja kiinnitin ne puoliksi leikattuihin pahvipilleihin heti tuoreeltaan, jolloin Rice Krispies Treats -massaa on helppo muotoilla ja se on vielä melko tahmeaa. Annoin niiden kuivahtaa jonkun aikaa, ennen kuin dippasin ne sulatettuun minttukaakaon makuiseen Candy Melts -sulaan.

Blogissani on aiemminkin Rice Krispies Treatsin teko-ohjeet, mutta laitan sen nyt tähän kuitenkin, koska laitoin näihin hiukan enemmän vaahtokarkkeja kuin aiemmin tekemiini, jotta massa on vielä tahmeampaa ja pysyy hyvin kiinni tuossa tikkaritikussa.

RICE KRISPIES TREATS -TIKKARIT (n. 30 kpl)

15 dl Rice Kripies -muroja
3 rkl voita
50 vaahtokarkkia

18 kpl pahvisia pillejä, jotka leikkaat puoliksi, jolloin yhdestä pillistä saat 2 tikkaritikkua
Pyöreä n. 4 cm halkaisijaltaan oleva keksimuotti tai vastaava

Kuorrutukseen:
n. 3/4 pussia Candy Melts nappeja maussa: Minttukaakao (Dark Cocoa Mint)
(tarvittaessa hiukan ruokaöljyä)

Koristeluun esim.:
Erivärisiä Candy Melts nappeja,
kaulittavasta massasta otettuja koristeita, väriraesokeria jne.

Vuoraa noin 20 x 30 cm:n kokoinen suorakaiteen mutoinen vuoka leivinpaperilla. Voitele leivinpaperi ja jätä valmisteltu vuoka hetkeksi odottamaan. Mittaa suureen kulhoon Rice Krispies -murot. Jätä odottamaan.

Laita voi ja vaahtokarkit laakeaan pannuun ja sulata suht maltillisella lämmöllä sekoitellen, kunnes vaahtokarkit sulavat ja saat tasaisen massan.

Kaada sula massa Rice Krispies -murojen sekaan ja nostele massaa sekaisin tukevalla lusikalla. Seos on erittäin tarttuvaa ja säikeistä, sellaista sen kuuluu ollakin. Painele sitten puhtain, kostutetuin käsin massa esivalmistelemaasi vuokaan tasaiseksi, tiiviiksi kerrokseksi.

Kumoa vuokaan painelemasi massa puhtaalle leivinpaperille ja ota siitä pyöreällä keksimuotilla tai vastaavalla paloja. Minulla muotin halkaisija oli 4 cm, se oli mielestäni juuri sopivan kokoinen.

Työnnä puolitetut pahvipillit tikkareihin ja painele käsin massa tikun ympärille tiiviiksi. Laita ne laakealle alustalle kuivahtamaan noin puoleksi tunniksi, ennen kuin kuorrutat ne.

Kuorrutus:
HUOM! Suosittelen näihin tikkareihin kuorrutukseksi nimenomaan minttukaakaon (Dark Cocoa Mint) -makuisia Candy Meltsejä, koska se leikkaa sopivasti tikkarien makeutta ja mintun maku kävi hyvin yhteen Rice Krispies Treats -massan kanssa. Kokeilin dipata pari myös vaaleansiniseen Candy Melts -sulaan, joka maistuu hiukan valkosuklaalta, mutta sillä tavalla tuli mielestäni aivan liian makeita tikkareita, eikä muutenkaan maku toiminut niin hyvin.

Candy Melts -sulan sijaan tumma bitteri, noin 70 % suklaa toimisi varmasti myös hyvin kuorrutukseen. Jos kuorrutat nämä suklaalla etkä temperoi suklaata, ne pitää säilyttää jääkaapissa.
 
Sulata Candy Melts -napit kuumuutta kestävässä mukissa, esimerkiksi mikrossa, noin 40 sekuntia kerrallaan puoliteholla tai hiukan kuumemmalla. Sekoita ja jatka kuumennusta, kunnes massa on sulaa. Melko usein Candy Meltsit sulatettua huomaa, että kuorrutusta/dippausta varten sulatettu Candy Melts on liian paksua. Sekoita silloin Candy Melts -sulaan ruokalusikallinen neutraalia ruokaöljyä  ja sekoita kunnolla sekaisin. Lisää tarvittaessa vielä hiukan ruokaöljyä, mikäli Candy Melts -sula on edelleen liian paksua.

Dippaa tikkarit yksitellen sulaan Candy Meltsiin ja valuttele hetki ylimääräistä kuorrutusta mukin pääll pois, ennen kuin nostat ne jähmettymään.  Voit tarvittaessa auttaa kuorruttamista lusikan avulla. Siisteimmät tikkarit saat, jos saat laitettua tikkarit johonkin pystyyn jähmettymään. Minulla oli esimerkiksi laakea kulho, jonka olin täyttänyt sokerilla. Siihen on helppo painella tikkarit jähmettymään. Yhtähyvin tarkoitukseen käy esimerkiksi oasis -sieni, styrox tai vastaava.

Tikkarit jähmettyvät nopeimmin kylmässä. Niitä ei kuitenkaan tarvitse säilyttää kylmässä, vaan ne säilyvät huoneenlämmössä ilmatiiviissä rasiassa.

Voit halutessasi vielä koristella tikkarit joko heti kostean kuorrutuksen päälle, jolloin koristeet tarttuvat kosteaan pintaan kiinni tai sitten kun kuorrutus on jo jähmettynyt, sulata erivärisiä Candy Melts -nappeja omissa pienissä Minigrip -pusseissa. Leikkaa kulmaan pieni reikä ja pursota haluamiasi koristeita. Candy Melts -sulalla saat myös esimerkiksi sokerimassakoristeet kiinnitettyä kuorrutukseen.

VINKKI:
Helpoimman koristelun teet ripottelemalla vielä kostean kuorrutuksen päälle strösseliä tai muita pieniä sokerirakeita tai esimerkiksi pieniä karamelleja tai vaikka pähkinärouhetta.

Tikkarit säilyvät noin 1,5 viikkoa ilmatiiviisti säilytettynä.

Eatos Mexican Diner & The Cock

Helsinkiin tupsahtelee kiitettävässä määrin uusia ruokapaikkoja. Tällä hetkellä hiukan rennommat ruokapaikat ovat kovassa huudossa varsinaisen Street Foodin vanavedessä. Ne sopivat usein ainakin omalle kukkarolleni tällä hetkellä paremmin, kuin fine dining -paikat. Niinpä lounaspaikakseni valikoitui reilun vuoden päivät pyörinyt Eatos Mexican Diner ja illallispaikaksi hiukan uudempi The Cock (Eatery, Rotisserie and Bar). Ei kuitenkaan samana päivänä, mutta yhdistän molemmat ruokailukokemukset tähän samaan, koska valitettavasti minulla ei ole yhtään ainoaa kuvaa jälkimmäisestä paikasta. Nappasin vanhalla kännykällä pari kuvaa sieltä, mutta niistä tuli niin luokattoman huonoja, ettei niistä saisi kuitenkaan mitään tolkkua :(.

Aloitetaanpa Eatoksesta. Meksikolainen ravintola sijaitsee Töölönlahdenkadulla musiikkitalon vieressä ja lupaa tarjota aitoa meksikolaista ruokaa. Ravintolassa on lounasaika klo 11 -14 ja illallista tarjoillaan arkisin klo 15 -22 , perjantaina ja lauantaina puolilleöin. Kävin lounaalla ystäväni kanssa kyseisessä paikassa, joten arvioni perustuu vain tuohon luonaaseen. Ainakin lounasaikaan tuntuu asiakkaita riittävän jatkuvana virtana. Paikan yleisilme on puhtaan skandinaavisen pelkistetty, melkein askeettinen.  Eatoksella on nykyään myös suht iso ulkoterassi, mutta kesäkuussa käydessämme, se oli vasta suunnittelun asteella.

Lounaan hintaan (muistaakseni 9,90) kuului alkuun keitto ja leipä, sekä kahvi/tee. Päivän keitto oli vihreä linssikeitto ja leipää oli muutamaa erilaista tarjolla. Ihan hyviä, sekä keitto että leipä. Minä valitsin lounaaksi Pulled Pork tacon (tortilla oli vehnää), jossa oli lisäksi karamellisoitua sipulia ja coleslawta. Ystäväni puolestaan tilasi itselleen kalatacon, jossa oli sinisiä maissitortilloja, muistaakseni chipotle -kastiketta ja coleslawta.

Minuun iski pieni annoskateus, kun katselin tätä ystäväni kalataco -annosta, mutta annoksiamme maistettuamme, totesin, että minun annokseni oli kuitenkin maukkaampi.

Oman annokseni Pulled Pork ei ulkonäöllisesti muistuttanut niinkään perinteistä Pulled Porkia, joka on nyhdetty, vaan enemmänkin karjalanpaistilihaa, kun liha oli kuutioina. Maku oli kyllä ihan kohdallaan. Tuon kalatacon kala näytti todella hyvältä, mutta se oli valitettavasti ihan mauton. Pieni suolaripaus olisi esimerkiksi kummasti auttanut asiaa.

Lopputulemana sanoisin, että voisin hyvin kuvitella meneväni joskus toistekin lounaalle
Eatokseen, mutta samoin kiinnostaisi nähdä paikka illalla sekä maistaa silloin ruoan lisäksi jotain heidän juomistaan myös.

The Cock ravintola vastaavasti sijaitsee Fabianinkadulla eli entisen Kellarikrouvin tiloissa. Ravintolan taustalla on Richard MCCormick sekä Ville Relander yhdessä Royal ravintoloiden kanssa. Tosin kaksikko on kuuleman mukaan saanut ravintolaa suunnitellessaan vapaat kädet. The Cock on rento ruokapaikka, jossa on ruokaa tarjolla aamusta iltaan. Perusajatuksena onkin ollut tarjota matalan kynnyksen rento ja kohtuuhintainen ruokapaikka mahdollisimman laajalle asiakaskunnalle. Me kävimme syömässä siellä mieheni kanssa ilman ennakkosuunnitelmia yhdessä ystäväpariskuntamme kanssa eräänä lauantai-iltana. Koska meillä ei ollut pöytävarausta, odottelimme vapautuvaa pöytää baarin puolella jonkun aikaa, ennen kuin meidät ohjattiin alakertaan, pöydän vapauduttua.

Päädyimme kaikki tilaamaan pelkän pääruoan, koska kellään ei ollut kovin suuri nälkä. Toki alkuun olisi voinut tilata vaikka osterin, jotka ovat yksi paikan erikoisuuksista. Tällä kertaa mentiin kuitenkin pelkällä pääruoalla. Ystäväpariskuntamme söivät molemmat caesar -salaatin, jossa oli avokadoa, lehtikaalia, kvinoaa ja parmesania ja he valitsivat siihen lisukkeeksi savustettua kalaa. Kuulemma oikein hyvä salaatti molempien mielestä. Minä ja miehenikin olimme yksimielisiä annoksesta ja päädyimme tilaamaan rotisserie jerk kanaa 1/2, chimichurria, ranskalaisia ja talon salaattia. Annos oli todella reilunkokoinen, joten siinä mielessä hyvä, ettemme tilanneet alkuruokaa. Mieheni kehui kanaansa maukkaaksi ja hän näyttikin saavan kanastaan helposti lihaa irti. Sinänsä ihme, koska yleensä hän ei oikein välitä mistään luullisista lihanpaloista, koska hän kokee niiden syömisen yleensä turhan haastavaksi. Minulle taas sattui sitten hiukan vähän aikaa rotisseriessa kypsynyt kanan puolikas, koska kanaa oli todella hankala saada irrotettua luistaan eikä tuo jerk mausteseoskaan oikein kanassa maistunut. Minulle kun ei yleensä tuota ongelmia luulliset lihapalat. Muuten oma annokseni oli hyvä, mm. ranskalaiset hyviä ja rapeita. Ruoan kanssa otin lasin viiniä, mutta olisin kyllä mielelläni juonut sen viinilasista enkä vesilasista, vaikka se paikan tyyliin muuten sopikin ihan hyvin.

En tiedä, onko The Cockin koko henkilökunta englanninkielistä vai onko se vain tietoinen valinta, ettei suomella palvella. Toisaalta sen johdosta tuntui hiukan siltä, ettei olisi ollut Suomessa, vaan jossain muualla lomailemassa, toisaalta se taas hiukan ärsytti. Mietittiin nimittäin sellaisia ruokailijoita, jotka eivät osaa kuin suomea, kai niitäkin sentään on...voivat hiukan yllättyä, kun menevät syömään, eivätkä saakaan suomenkielistä palvelua.

Paikan erikoisuus, ping pong pöydälle katetut jälkiruoat, eivät saaneet meidän seurueelta suuria plussia. Ei sillä, että olisimme niitä maistaneet, saattoivat olla hyvinkin maukkaita, mutta varsinkin alakerran jälkiruokapöydän sijoitus vessareitin varrelle ilman jälkiruokien suojausta, vaikutti hiukan kyseenalaiselta. Ja mietimme myös, kauanko osa niistä siinä lämpimässä seisoo.

Ihan mielelläni menen joskus toistekin myös tänne syömään. Seuraavalla kerralla voisi mennä hiukan suuremman nälän kanssa, jolloin listaa voisi testailla hiukan laajemmin.

Choco Liquorice Cupcakes

Viime sunnuntain Ravintolapäivän kahvilassamme oli myynnissä mm. näitä Choco Liquorice Cupcakeja. Lupasin laittaa niiden ohjeen blogiini ja sitä itseasiassa kerettiin minulta jo pyytää, joten tässäpä ohjetta. Lakritsikinuskikastike kannattaa tehdä ensimmäiseksi, koska sen pitää ehtiä jäähtyä. Sen voi myös tehdä useampi päivä etukäteen jääkaappiin odottamaan.  Lakritsikinuskikastiketta on ohjeessa enemmän, mitä tarvitaan, mutta se käy hyvin esimerkiksi jäätelön kanssa, joten kannattaa tehdä koko ohjeen määrä samalla vaivalla.

CHOCO LIQUORICE CUPCAKES (n. 16 kpl)

3 dl sokeria
2,5 dl + 2 rkl vehnäjauhoja
1 dl kaakaota (tummaa, makeuttamatonta)
0,75 tl leivinjauhetta
0,75 tl ruokasoodaa
0,5 tl suolaa
1,5 tl espresso -jauhetta
0,5 tl vaniljajauhetta tai 1 tl vanilja-aromia
2 kananmunaa (M-kokoa)
1,5 dl kermamaitoa
1 dl (hiukan vajaa) (rypsi)öljyä
1,5 dl kiehuvaa vettä

Lakukuorrutus:
75 g voita, huoneenlämpöistän. 4 dl tomusokeria
100 g tuorejuustoa (Philadelphia)
3 rkl lakritsikinuskikastiketta

Koristeeksi:
Lakupaloja
Lakritsikinuskikastiketta

Laita uuni kuumenemaan 180-asteeseen, kiertoilma 160-asteeseen..

Mittaa kulhoon sokeri, jauhot, kaakao, leivinjauhe, ruokasooda, suola, espressojauhe ja vanilja. Sekoita ainekset keskenään.

Lisää jauhoseokseen munat, kermamaito, öljy sekä kiehuva vesi  ja vatkaa taikinaa sähkövatkaimella pari minuuttia.Taikina on todella löysää, älä pelästy, että olet tehnyt jotain väärin. Sen kuuluu ollakin hyvin löysää. Vatkaus kannattaa aloittaa hiljaisella nopeudella, ettei taikinaa räisky ympäriinsä.

Koska taikina on niin löysää, sitä on hankala lusikoida muffinivuokiin, eli ota joku kannu, jossa on nokkaosa ja kaada taikina siihen. Kaada taikinaa suoraan muffinsipellillä oleviin paperivuokiin hiukan yli puolenvälin muffinsipaperia. Jos teet ilman muffinsipeltiä, muffinsipaperien pitää olla tosi tukevia.

Paista uunin keskiosassa n. 17 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla, jos taikinaa ei tartu tikkuun, ovat ne kypsiä. Jäähdytä hetki muffinsipellillä, ota sitten pelliltä pois ja jäähdytä ne loppuun ritilällä.

Kuorruta cupcaket vasta täysin jäähtyneenä.

Lakukuorrutus:
Vatkaa huoneenlämpöinen voi vaaleaksi kuohkeaksi vaahdoksi.

Lisää voivaahdon sekaan noin 3 dl tomusokeria ja vatkaa se sekaisin. Lisää sitten lakritsikinuskikastike ja tuorejuusto suoraan jääkaapista. Lisää loppu tomusokerista ja vatkaa vielä kuohkeaksi. Voit tarvittaessa lisätä hiukan tomusokeria, kunnes saat sopivanpaksuisen kuorrutuksen. Olen huomannut, että eri tuorejuustomerkkejä käytettäessä, niiden koostumuksessa on hiukan eroja.

Lusikoi pursotusta pursotinpussiin tai tukevaan pakastepussiin ja pursota kuorrutusta tyllan avulla tai pursotuspussin/pakastepussin kulmaan leikkaamasi reiän kautta cupcakien päälle (tai levitä kuorrutusta veitsellä/lusikalla cupcaken päälle). Valuta kuorrutteen päälle vielä lakritsikinuskikastiketta ja koristele cupcake lakupalalla.

VINKKI:
Jääkaappikylmän lakritsikinuskikastikkeen saat juoksevammaksi lämmittämällä sitä hetki mikrossa. Lusikoi esim. pieneen pakastepussiin pieni määrä lakritsikinuskikastiketta, lämmitä sitä hetki mikrossa ja leikkaa sitten pussin kulmaan pieni reikä, josta pursotat kastiketta cupcaken päälle.

Säilytä cupcaket jääkaapissa.

Ihanaa, että nyt loppukesästä tuli kuitenkin oikein kunnon kesäkelit. Itse ainakin kesältä odotan lämpöä ja aurinkoa edes jossain määrin. Nytkin naputtelen tätä postausta ulkona ja nautiskelen kauniista illasta samalla. Talvella tulee sisällä kökittyä kuitenkin taas enemmän kuin tarpeeksi, joten nyt nautin mahdollisimman paljon näistä ihanista ilmoista.