Ti' punch rommidrinkki + höpinää rommista

Ti´punch (Ti=pieni) on lyhyt rommidrinkki, jossa on rommia, sokeriruokosiirappia (tai ruokosokeria) ja limea. Maun mukaan jotkut lisäävät Ti' punchiin myös jäitä. Jos matkustat Karibian ranskankielisille Antillien saarille kuten  Martiniquelle tai Guadeloupelle (tai Guadeloupe on oikeammin nimitettynä saariryhmä, jonka pääsaari "varsinainen" Guadeloupe muodostuu kahdesta salmen erottamasta, mutta sillan yhdistävästä pääsaaresta,  Grande-Terre ja Basse-Terre, sekä pienemmistä saarista Marie Galant,  La Désirade ja Îles de Saintes), et voi välttyä törmäämästä saarten "kansallisjuomaan" Ti' punchiin. Se kuuluu siellä vahvasti elämäntapaan ja sillä paikalliset aloittavat usein aamunsakin. Ruokaa ennen aperitiiviksi se on aika itsestäänselvä valinta. Edellisessä blogipostauksessa laitoin Accrasien eli karibilaisten kalafritterien ohjeen blogiin (ohje siis täällä) ja Accras ja Ti' punch ovat klassinen yhdistelmä.

Usein ravintolassa traditiona on, että pöytään tuodaan pullo valkoista Agricole rommia, pullo sokeriruokosiirappia, limenlohkoja ja usein myös ruokosokeria sekä jäitä. Useimmiten ollaan kuitenkin sitä mieltä, että juomaan ei perinteisesti kuulu jäät. Jokainen saa sitten tehdä drinkin mieleisekseen (Chacun preparé sa propre mort eli kutakuinkin jokainen valmistaa oman kuolemansa). Tai voit myös pyytää Ti' punch vieux (Rhum viex=vanha/ikääntynyt rommi), jolloin rommi on kauemmin ikäännytettyä ja tammitynnyreissä meripihkanväriseksi muuttunutta pehmeämmän makuista rommia.

Välillä drinkki tehdään henkilökunnan toimesta myös valmiiksi, silloin aineosat ovat jotakin tähän suuntaan (juoma on melko tuhdisti romminen):

TI' PUNCH (1 lasillinen)

5 osaa valkoista Agricole rommia
1 osa sokeriruokosiirappia
1 limen lohko
lusikka (voi halutessaan painella lusikalla lisää limenmakua juomansa sekaan)

Sokeriruokosiirapin sijaan voi käyttää ruokosokeria

Koska juoma on nimensä mukaisesti pieni, lasiin ei juomaa tule kovin suurta määrää. Nuo aineosat voisivat siis olla senttilitroja.

Laita nk. vanhan mallisen coktail -lasin pohjalle limen lohko, hulauta sen päälle sokeriruoksiirappi ja rommi ja sekoita lusikalla. Jätä lusikka lasiin, jolloin sillä voi halutessaan painella lsiää limen makua juomaansa.

Juoman keskiössä on siis saarilla tuotettu rommi, niin kutsuttu Rhum Agricole, joka valmistetaan tuoreesta vastapuristetusta sokeriruokomehusta, päinvastoin kuin useimmat maailmalla tavattavat rommit Rhum industriel/Rhum traditionelle, jotka tehdään melassista, eli sokerinvalmistuksen sivutuotteena saatavasta paksusta siirappimaisesta aineesta. Martinique on itseasiassa ainoa rommintuottajamaa, jolla on osalla rommeistaan AOC merkintä (Apellation d'Origin Contrôllée), eli vastaava merkintä kuten shampanjalla ja konjakilla.

Habitation Clément, vanha sokeriruokoplantaasi, nykyinen rommitehtaan, museon ja nykytaidenäyttelyn yhdistelmä, jossa kävimme tutustumassa rommin valmistukseen, valmistaa vain ja ainoastaan AOC merkittyjä rommeja. Kyseinen mesta on tehnyt rommeja vuodesta 1887, joten perinteitä ainakin löytyy.

Sokeriruokosato korjataan pellolta ja viedään suoraan rommitehtaalle, jossa ruo'ot puristetaan /murskataan ja niistä saadaan sokeriruokomehua. Sokeriruokomehu ei kestä säilytystä, joten sen tie rommiksi alkaa samantien sadonkorjuusta. Sadonkorjuu ajoittuu noin kahteen kuukauteen vuodessa.

Tehdas oli melko suuri ja suurin osa tehtaan tiloista oli katettuja, mutta osittain avonaisia tiloja. Mutta eipä siinä ilmastossa samalla tavalla seiniä kaipaa, kuin täällä lämmön takia.

Vastapuristettu sokeriruokomehu laitetaan fermentoitumaan suuriin kuparisäiliöihin. Fermentoitumisen aikana, joka kestää 24-72 tuntia, osa sokereista muuttuu luonnollisten hiivojen ansiosta alkoholiksi. Fermentoitumisen ansiota on suurin osa rommin aromeista. Fermentoitumisen päätteeksi seoksesta tulee sokeriviiniä, joka on melko mietoa.

Fermentoitumisen jälkeen seos tislataan puhtaaksi alkoholiksi ja siirretään terästankkeihin kypsymään useammaksi kuukaudeksi, ennen kuin se laitetaan ikääntymään tynnyreihin. Tässä vaiheessa rommi on kirkasta ja se saa lopullisen värinsä ja makunsa tammitynnyreistä, jossa se kypsytetään. Valkoinen rommi, joka täällä tehtiin, kypsytettiin vähintään 3 kuukautta.  Tosin valkoinen rommi kypsytettiin terästankeissa, koska siihen ei ole tarkoituskaan saada väriä.

Osa tankeista/tynnyreistä on todella suuria. Kuvassa nämä eivät kovin suurilta näytä kun ei ole mittakaavaa, mutta kun tällaiseen vanhaan käytöstä poistettuun tankkiin käveli sisälle, siitä olisi saanut käyvän yksiön. Eli nuo vetävät "jokusen" litran.
 

Rommitehtaalla oli monenikäisiä eriä tuloillaan rommia.  Osa rommin kypsyttämiseen käytetyistä tynnyreistä näytti melko uudelta, kuten tässä allaolevassa kuvassa.

Mutta löytyi sieltä hyvin vanhankin näköisiä tynnyreitä. Nämä eri tynnyrierät olivat eri halleissa, joihin oli merkattu tarkat tiedot eristä. Nämä allaolevat olivat kaikista vanhinta erää.

Tässä kyseisen rommitehtaan lippulaiva Rhum vieux XO, eli kaikista hienoin rommi, mitä he tekevät. Kyseisessä rommissa on sekoitus vuosilta 1952, 1970 ja 1976. Melko iäkästä kamaa siis.
Tehdaskierroksen lopuksi oli rommimaistiaiset, jossa henkilökunta kaatoi lasiin niitä rommeja, joita halusi maistaa. Kyseistä rommia tuli maistettua tietysti jo paikan päällä ja kaapissa löytyy vielä puolikas pullollinen kyseistä ainetta. Tätä ei sentään raaski cokiksen kanssa juoda, joten tuo pullollinen on meillä ollut aika riittoisa. Tämä pullo on kuvattu tuolla tehtaalla, jossa osalle pulloista oli tehty valkoisella nahalla pehmustetut kaapit, joissa oli edessä lasi. Kotona meidän pullo päätyi ihan tavalliseen kiettiökaappiin. Tunteekohan se siitä arvonsa alennetuksi?